matkakertomuksia

tiistai 31. joulukuuta 2013

Juoksut 2013

Vuosi 2013 alkoi sairastelulla. Oikeastaan sairastelu alkoi jo edellisvuoden vuoden marraskuussa. Oli pitkittynyttä yskää ja kuumejaksoja. Työpoissaoloja tuli talven aikana neljään viiteen otteeseen ja viikko yhtäsoittoa pahimmillaan. Kuume nousi useaan otteeseen yli 39 asteen. Työmatkapyöräily jäi alkuvuodesta kokonaan pois. 


Tammi-helmikuun vaihteessa oli viikko tervettä aikaa ja ehdin jo lenkillekin, mutta sitten kuume nousi taas yli 39. Kuvassa sairaspäivät näkyvät vihreinä risteinä. Kukin lenkki on oma palkkinsa ja palkin pituus vaihtelee lenkin keston mukaan.

Maaliskuu on tyhjä juoksujen osalta, mutta ei liikkumaton. Helmikuun lopusta huhtikuun alkupuolelle oli Mätäjoen ympäristössä loistavat hiihtomahdollisuudet. Viimeinen hiihtolenkki oli vitonen aamulla ennen töihin lähtöä 11.4. Latu oli silloin jo varsin surkea. Kilometrit jäivät alle kahdensadan.

Juoksulenkit alkoivat huhtikuun alussa. Pyöräily uudella pyörällä alkoi myös huhtikuun alussa. Tautinen aika oli lopullisesti ohi. Huhtikuun 21. oli myös ex-tempore päätetty edellispäivänä päätetty vuoden ensimmäinen numerojuoksu Länsiväyläjuoksu. Alla oli vain puolenkymmentä lenkkiä, mutta juoksu meni mukavan vauhdikkaasti.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä oli edessä vuoden ensimmäinen maraton. Edellisen puolen vuoden aikana lenkkarit eivät olleet liikkuneet kuin hädin tuskin 200 km. Paloheinämaraton oli Kalevi Saukkosen 1600. ja juoksimme sen edestakaisin noin 2,6 km polulla. Tulosta ei kannata moittiakaan jos ei kehuakaan.

Kesä jatkui tasaisella lenkkeilyllä. Heinäkuun aikana toinen jalka oireili penikkamaisesti ja lopulta elokuussa määräsin sille lepoa. Työmatkojen lisäksi tein pyörälenkkejä.

Syyskuussa juoksulenkit olivat taas käynnissä. Hannun ja tyttöjen kanssa osallistuimme Pääkaupunkijuoksuun, jossa puolikkaan aikani oli mukavasti alle 2h. Keli oli tosi kylmä ja näpit jäässä, juoksuasuna shortsit ja ohut mutta hyvä juoksupaita. Toimitsijoitakin näytti palelevan.

Lokakuun pitkällä testilenkillä kuntoni lopahti täysin 15 km kohdalla. Parin viikon päästä juostavan Ateenan maratonin kannalta tämä ei tietenkään ollut helpottava kokemus, mutta ei näistä kannata hermostua. Ateenan  maraton meni mukavasti nousevalla reitillä ja helteisessä säässä. Huippukokemus, jossa ajalla ei niin väliä. 

Viikko Ateenan jälkeen kokeilimme työkavereiden kanssa Cooperin testiä. Tulokseni oli 2580m joten viimeisten testien jälkeen huononemista on tapahtunut noin 70 m verran. Tämä otetaan puolivuosittain uusiksi. 

Sítten mieleen tuli mieleen kokeilla maratonia alle kuukauden kuluttua edellisestä. Itsenäisyysmaraton Kuopiossa juostiin juuri juuri pakkasen puolella edestakaisin noin 2,6 km reitillä joka lopussa oli varsin polanteinen. Aikaa matkalla kului suurinpiirtein saman verran kuin Kreikassakin. 2013 ei ollut nopeiden maratonien vuosi.

Perhejoukkueemme osallistui joulun alla Pelastakaa lapset ry:n Joulujuoksuun, jossa osallistumismaksu meni lasten tukiperhetoimintaan. Tapahtuma oli täysin omatoiminen ja joukkueemme, joka oli tätä tapahtumaa varten ottanut itselleen nimen Rotten River Runners (suom. Mätä Joen Juoksijat), suoritti missionsa Helsingin Mätäjoen varrella.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 6.12.2013

Joulukuussa en ole ennen maratonia juossut. Siinäpä hyvä syy lähteä Kuopioon itsenäisyyspäivänä, varsinkin kun päivä sijoittuu perjantaille viikonlopun yhteyteen. Lisäksi Itsenäisyysmaraton alkaa i-kirjaimella, enkä ole aiemmin i-kirjaimella alkavaa maratonia juossut. Teki myös mieli testata kuinka maraton sujuu alle neljä viikkoa edellisestä.

Ehdottelin reissua Hanskille, joka täällä on jo aiemminkin lumituiskussa taivaltanut. Lopullinen päätös jäi viime tinkaan, mutta torstaina hypättiin junaan. Kuopion Scandicista, joka on sopivasti melkein juoksureitin varrella, varattiin yöpaikka. Maratonin lähtö, maali ja huoltopiste ovat Väinölänniemellä. Reitti on reilun 2,6 km mittainen pätkä rantaa ja kadunvartta Haapaniemen lämpövoimalaitoksen kohdalle ja se juostaan edes ja takas kahdeksan kertaa. Matka tulee tutuksi ja muut juoksijatkin.

Kymmeneltä aamupäivällä ei ollut vielä kunnolla valoisaa, kun lauloimme Maamme-laulun ja lähdimme matkaan. Sää oli varsin kelvollinen juoksemiseen, noin -1 pakkasen puolella. Vuosi sitten pakkanen oli ollut lähes 20 asteen tuntumassa. Tuultakaan ei ollut pahasti ja alusta oli aluksi hyvä. Juoksin trikoilla (hankittu 2004), jaloissa kompressiosukat ja oranssit Niken Pecasukset (2013), jotka lyhyen uransan aikana pääsivät jo toisen kerran tositoimiin. Ylävartalo oli suojattu pitkähihaisella paksuhkolla juoksupaidalla (2005) sekä kevyellä tuulenpitävällä takilla (2013). Kädessä vanhat ohuet nahkaiset työjarrut, kaulassa kauluri ja päässä pipo. Varustelu osoittautui juuri sopivaksi. Tämä oli ensimmäinen talvikelin maratonini.

Tapahtumaan osallistui niin 10 km, puolikkaan kuin koko matkankin juoksijoita. Kuntoryhmä oli startannut jo klo 9. Me laskimme ehtivämme junaan, vaikka lähtisimme vasta kymmeneltä virallisessa lähdössä. Juoksijoita olikin alussa melkoinen leegio, vaikka kovin montaa tuttua täällä ei ollut. Etelän keräilijöillä oli juoksut samaan aikaan Paloheinässä. Kuhmolaisen maratonin vakiokävijä Antti oli mukana, jo ties kuinka monennella maratonillaan tälle vuodelle.

Etenimme Hanskin kanssa kimpassa. Aluksi polulla oli hieman ruuhkaa, etenkin kun oli vastaantulijoita samalla jalkakäytävällä. Ruuhkat helpottivat, kun kymppiläiset saivat osuutensa suoritettua ja kun puolikkaan juoksijatkin pääsivät maaliin, ei reitillä ollut enää tungosta. Vauhti oli aluksi reipas, jopa lähes neljän tunnin luokkaa, mutta hidastui varsin tasaisesti.

 2637m osuuksille käytetty aika kasvoi tasaisesti koko ajan. Joka toisessa ajassa on mukana huoltopisteellä käytetty aika.

Kohtauspaikoista pystyi päättelemään vastaantulijoiden vauhdin. Juoksualusta tuntui huononevan matkan edetessä, muuttuvan polanteisemmaksi, tai sitten voimien hiipuessa epätasaisuudet vain häiritsivät enemmän. Alkupuoliskolla olin ollut voimissani, mutta loppuosalla minulla ei enää ollut kovia vetohaluja. Huoltopisteellä nautittu makoisa lämmin mehu alkoi maistua ällöttävältä ja huollon jälkeinen uudelleen juoksuun lähtö tuntua yhä raskaammalta. Toiseksi viimeisellä kierroksella oli jo aika sanoa heipat monelle viimeistä kierrostaan vetävälle juoksijalle, Antillakin taisi olla jo puolentoista kierroksen etumatka meihin.


Viimeisen kierroksen kääntöpaikalla havaitsimme, että olimme viimeisiä. Päivä oli juoksun aikana noussut sen minkä se tähän vuodenaikaan nousee ja laskenut hämäräksi uudestaan. Mikkelissä oli pidetty sotilasparaati ja Tampereella oltiin valmiita presidentin vastaanottoon. Tässä juoksussa minä olin viimeinen maaliintulija, vaikka toki tuntia aiemmin matkaanlähteneissä kuntosarjalaisissa oli nippu minua hitaampia.

Hotellimme sauna oli maratoonareitten käytettävissä. Aikaa oli juuri sopivasti saunomiseen ja vasta junamatkan aikana ehdimme rauhassa tankkaamaan.

Maratonin aika oli minuutintarkasti sama kuin alle neljä viikkoa sitten Ateenan maratonilla, vaikka olosuhteet ja järjestelyt eivät kovin paljon enempää voisi toisistaan poiketa. Molemmat olivat kelpo kokemuksia.


Aika 4.34.41

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Athens Classic Marathon 10.11.2013

Eräänlainen pyhiinvaellusmatka

En tuntenut itseäni täysin levänneeksi, kun heti aamuviiden jälkeen marssimme hotellin aamupalalle juoksuvermeisiin sonnustautuneena. Uni oli ollut levotonta, mutta nyt oli aika tarttua päivän toimiin. Sunnuntaiaamu oli vilpoisa, mutta bussimatkalla Ateenasta Marathonin kaupunkiin aurinko nousi ja päivä alkoi lämmetä. Busseja oli paljon ja joku mainitsi juoksijoiden määräksi 16.000. 

Maratoonarit Marathonissa valmistautumassa Ateenan matkalle.

Ensimmäinen lähtölaukaus eliittiryhmälle kajahti kello yhdeksän ja samalla alkoi myös ilotulitus, joka kuului paremmin kuin näkyi. Sitä ennen oli pidetty minuutin hiljaisuus Bostonin uhrien muistoksi. Yllättävää kyllä hälinä vaimeni, vaikka sitä ennen tuhannet juoksijat pölisivät jännityksissään.

Seuraavat laukaukset kajahtivat minuutin välein, kunnes tuli minunkin vuoroni lähteä liikkeelle. Vatsa muistutti olemassaolostaan, mutta alku eteni vauhdikkaasti. Etenin yksin tuhansien joukossa omaan tahtiini samalla vauhdilla muiden kanssa.

Ensimmäinen kymppi oli pääsääntöisesti myötämäkeä, mutta silti vaikeaa. Hiki valui norona ja vatsa lorisi. Sekä kilometrit että kellonaika olivat kympin tienoilla kun ohitimme lämpömittarin, jossa lukema 27C. Kyllä lämpö oli noususuunnassa niin kuin reittikin. Varjoa reitillä ei ollut. Feidippides juoksi kai polkuja pitkin, meillä oli moottoritie kuumana.

Juomapisteitä oli kahden ja puolen kilometrin välein, vettä kaikissa, joka toisessa myös urheilujuomaa. Otin kaikkea tarjolla olevaa. Vesi oli tarjolla pulloissa, joten oli helppo napata pullo mukaan, hörppiä siitä ja kaataa loput lippikseen.

Vitosen kohdalla teimme parin kilometrin mutkan pois suoralta tieltä. Kävimme kiertämässä ateenalaisten haudan. Persialaisista ei niin suurta lukua. Mietiskelin myyttiä ja Feidippesiä. Jos Feidippides juoksi ensin Spartaan 246 km hälyttämään aseveljet apuun paikallisen YYA-sopimuksen perusteella, hän tuskin olisi ollut valmiina viemään voittoviestiä Ateenaan. Varsinkin kun spartalaiset eivät ehtineet kisaan mukaan. Täällä reitti oli pohjimmillaan. Nyt sitten parikymmentä kilometriä ylämäkeä. 

Seuraavalla huoltoasemalla poikkesin bajamajaan. Helpotus oli sellainen, että aloin uskoa jo pääseväni Ateenaan omin voimin ja ajoissa. Puolikkaan pisteen kohdalla kello näytti 2:09. Juoksin massan mukana yksikseni, kun tuttuja ei näkynyt. Kuviakaan en juuri räpsinyt. Joukossa oli hellesäästä huolimatta lämpimästi pukeutuneita juoksijoita, paksuja pipoja ja papin kamppeita. Batmankin meni viitta hulmuten jossain etujoukoissa.

Matka oli nousua 31 km asti. Siellä tunsin olevani huipulla. Nyt antaa mennä vaan kun on alamäki. Mutta eiväthän jäykistyneet jalat rullanneet alamäkeen ja tämä vitonen olikin juoksun hitain pätkä
.
Reitin profiili oikealta vasemmalle

Tuttu selkä toi lohtua toi jossain 36 kilometrin tienoilla. Peippo oli hetkeksi hiljentänyt kävelyksi. Yhdessä kuitenkin pidimme menon juoksunomaisena vauhdin ollessa jossain 6-7 min/km. Kimppajuoksu kannatti varmaan molemmille.

Maali lähestyi vääjäämättä, mutta alamäestä huolimatta viimeiset kilometrit olivat pitkiä. Kumpikaan ei kuitenkaan hidastellut ylimääräistä. Lopulta lähestyimme Panathenaikosin stadionia, joka tunnetaan myös nimellä Kallimarmaro. Täällä pidettiin ensimmäiset nykyaikaiset Olympialaiset vuonna 1896. Sekin näissä maratonreissuissa on hienoa, että saa vierailla olympiastadioineilla ympäri maailmaa. Alkuperäinen paikka tämäkin niin kuin maratonkin.

 Sports Trackerin reittikartta

Juoksemme maaliin, loppukiri ei enää irtoa. Sanon maalissa "nenikekamen". Saan mitalin ja otamme kuvia. Etenemme maalialueelta pois. Sanon "nenikekamen" järjestyksen valvojalle, mutta hän pyörittelee silmiään ja ja osoittaa eteenpäin. Ehkä lausuin sen jotenkin väärin: nenikekamen, olemme voittaneet. Ehkä olen saanut väärää tietoa ja puhun taas mitä sattuu.

Marathon-veljet ja sisko myös juoksevat kaikki onnistuneen maratonin. Marathon Marathonissa! Järjestelytkin ovat olleet kaikin puolin onnistuneet. Suosittelen, mikäli ylämäki ei pelota.

Supersankarit maalissa
Panathinaiko-stadionin pienoismalli jaettiin kaulaan killumaan

Alla NYT-lehden totuus sekä ensimmäisestä marathon-juoksusta 490 eaa että ensimmäisestä marathon-kilpailusta 1896 (klikkaa isommaksi)




Finish     13:41:25     4:34:24     04:34:05     14:31     06:37     9,07

lauantai 9. marraskuuta 2013

Olympiastadionit

Maratonmatkaaja pääsee reissuillaan vierailemaan olympiastadioneilla. Minulla on ollut ilo juosta näillä stadikoilla maratoneilla tai niiden yhdeydessä järjestettävissä muissa juoksuissa.

2004 Tukholman olympiastadion (olympialaiset 1912)
2006 Helsingin olympiastadion (olympialaiset 1952)
2009 Barcelona Estadi de Montjuïc (olympialaiset 1992)
2011 Berliinin olympiastadion (olympialaiset 1936)
2012 Amsterdamin olympiastadion (olympialaiset 1928)
2013 Ateenan Panathinaiko-stadion (ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset 1896)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

40. Pääkaupunkijuoksu 29.9.2013

Elli ja Tytti valmiina omaan suoritukseensa

Kylmässä säässä hanskat olisivat olleet tarpeen. Shortsit jalassa ja ohut, mutta paras juoksupaitani - NYC Marathonilta 5 vuotta sitten saatu - yllä mentiin. Järjestäjät näyttivät olevan kylmissään mutta meillä lämpö vain nousi, paitsi sormissa.

1:57:18 Puolimaraton

lauantai 1. kesäkuuta 2013

177. Paloheinämaraton 1.6.2013

Kesäkuun alussa oli odotettavissa juhlamaraton jossain päin Suomea, sillä Kalevi Saukkosen suuri tavoite eli 1600 maratonia oli täyttymässä ja tämä juhlajuoksu lähestyi kilpaa hänen 70-vuotispäivänsä kanssa. Olin hyvin valmistautunut tähän maratoniin - lähinnä kuitenkin enemmän henkisellä tasolla, sillä viimeisen puolen vuoden juoksut olivat jääneet noin kahteen ja puoleen sataan kilometriin.

Kysyin ja Kalevi kertoi, että synttärit vietetään matalalla profiililla ja 1600. maratoni osuu todennäköisesti Paloheinään. Paloheinämaratonia juostaa jouluna, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena, Tukholman maratonin Helsinki-vaihtoehtona, kerran kuussa ja useamminkin ja lisäksi aina kun tarpeelliseksi katsotaan. Reitti on 2637 metriä pitkä pätkä Keskuspuiston polkua ja tämä juostaan kahdeksan kertaa edes ja takas. Startti, maali ja kaikki huoltopisteet sijaitsevat Paloheinän majalla ja koko ruljanssia pyörittää Anders, joka on ehtinyt itsekin juoksemaan satoja maratoneja.

Aamulla ennen seitsemää. Oikeanpuoleisella kaverilla takanaan 16 maratonia, vasemmanpuoleisella edessään 1600. maratoninsa. Kuvassa näkyvä tuntilukema ei ole aikatavoite. Onnittelut Kaleville 1600 maratonin saavutuksesta! Kuvan otti Hannu, jonka maratonien määrä sijoittuu yllämainittujen lukujen välille.

Lähtö oli klo 7 ja ilmassa oli juhlan tuntua. Niin kuuluukin, kun mukana on mies, jonka sinikantisessa ruutuvihkossa on yhteensä 1600 riviä, joista 1599 on jo täytetty. Juoksijoiden enemmistö tuntui olevan kokeneita maratonkeräilijöitä, joista suurin osa 100+ -kerholaisia. Juoksu sujui mukavasti ryhmässä keskustellen. Voisi kuvitella, että on tylsää juosta samaan polunpätkää kuuteentoista kertaan. Tässä on kuitenkin eräs kiintoisa eroavuus ns. normaaleihin maratoneihin verrattuna: samat tyypit tulevat vastaan aika monta kertaa ja moikkaava käsi saa olla pystyssä kaiken aikaa. Vastaantulokohtien pohjalta näkee oman vauhtinsa suhteessa muihin, kuka kiristää, kuka hidastaa. Toisaalta, mikä on normaali maraton... sellaiset maratonit, joissa juostaan paikasta A paikkaan B ovat harvinaisuuksia.

Paloheinämaratonin reitti majalta Kehä I:n äärelle merkitään moneen kertaan Sports Trackerin muistiin

Anders ilmoittaa kierroksen ja väliajan ja tarjoaa tankattavaa aina kun olemme majalla käännöspaikalla. Viimeisellä kierroksella joudun hieman hiljentämään ja jättäytymään muista jälkeen. Kesäkuinen päivä on jo lämminnyt lähes helteiseksi. Kahdeksas lenkki lähestyy loppuaan ja Anders ilmoittaa matkan valmiiksi. Niin se on minunkin laskelmissani. Ennätyksiä tässä ei tehdä, mutta varsin kelvollinen suoritus sairastellun talven jälkeen näillä juoksukilometreillä.

Kaikkea hyvää on maailman maratoneilla ollut tarjolla, mutta en muista aiemmin maalissa täytekakkua syöneeni. Nyt sitä maistetaan sekä maratonmerkkipaalun että tulevien syntymäpäivien kunniaksi. Sankari itse on vielä tovin matkalla, mutta me hätäisemmät istumme jo pöydässä. Kohta on kiire koulujen päättäjäisiin. Tämä on yhtä juhlaa.

177. Paloheinämaraton, Juha Kähkönen, 4:27:27

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

37. Länsiväyläjuoksu 17,29km 21.4.2013

598. 2431 Kähkönen Juha 1:40:20 +41:59