Juoksut 2013

Vuosi 2013 alkoi sairastelulla. Oikeastaan sairastelu alkoi jo edellisvuoden vuoden marraskuussa. Oli pitkittynyttä yskää ja kuumejaksoja. Työpoissaoloja tuli talven aikana neljään viiteen otteeseen ja viikko yhtäsoittoa pahimmillaan. Kuume nousi useaan otteeseen yli 39 asteen. Työmatkapyöräily jäi alkuvuodesta kokonaan pois. 

Tammi-helmikuun vaihteessa oli viikko tervettä aikaa ja ehdin jo lenkillekin, mutta sitten kuume nousi taas yli 39. Kuvassa sairaspäivät näkyvät vihreinä risteinä. Kukin lenkki on oma palkkinsa ja palkin pituus vaihtelee lenkin keston mukaan.

Maaliskuu on tyhjä juoksujen osalta, mutta ei liikkumaton. Helmikuun lopusta huhtikuun alkupuolelle oli Mätäjoen ympäristössä loistavat hiihtomahdollisuudet. Viimeinen hiihtolenkki oli vitonen aamulla ennen töihin lähtöä 11.4. Latu oli silloin jo varsin surkea. Kilometrit jäivät alle kahdensadan.

Juoksulenkit alkoivat huhtikuun alussa. Pyöräily uudella pyörällä alkoi myös huhtikuun alussa. Tautinen aika oli lopullisesti ohi. Huhtikuun 21. oli myös ex-tempore päätetty edellispäivänä päätetty vuoden ensimmäinen numerojuoksu Länsiväyläjuoksu. Alla oli vain puolenkymmentä lenkkiä, mutta juoksu meni mukavan vauhdikkaasti.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä oli edessä vuoden ensimmäinen maraton. Edellisen puolen vuoden aikana lenkkarit eivät olleet liikkuneet kuin hädin tuskin 200 km. Paloheinämaraton oli Kalevi Saukkosen 1600. ja juoksimme sen edestakaisin noin 2,6 km polulla. Tulosta ei kannata moittiakaan jos ei kehuakaan.

Kesä jatkui tasaisella lenkkeilyllä. Heinäkuun aikana toinen jalka oireili penikkamaisesti ja lopulta elokuussa määräsin sille lepoa. Työmatkojen lisäksi tein pyörälenkkejä.

Syyskuussa juoksulenkit olivat taas käynnissä. Hannun ja tyttöjen kanssa osallistuimme Pääkaupunkijuoksuun, jossa puolikkaan aikani oli mukavasti alle 2h. Keli oli tosi kylmä ja näpit jäässä, juoksuasuna shortsit ja ohut mutta hyvä juoksupaita. Toimitsijoitakin näytti palelevan.

Lokakuun pitkällä testilenkillä kuntoni lopahti täysin 15 km kohdalla. Parin viikon päästä juostavan Ateenan maratonin kannalta tämä ei tietenkään ollut helpottava kokemus, mutta ei näistä kannata hermostua. Ateenan  maraton meni mukavasti nousevalla reitillä ja helteisessä säässä. Huippukokemus, jossa ajalla ei niin väliä. 

Viikko Ateenan jälkeen kokeilimme työkavereiden kanssa Cooperin testiä. Tulokseni oli 2580m joten viimeisten testien jälkeen huononemista on tapahtunut noin 70 m verran. Tämä otetaan puolivuosittain uusiksi. 

Sítten mieleen tuli mieleen kokeilla maratonia alle kuukauden kuluttua edellisestä. Itsenäisyysmaraton Kuopiossa juostiin juuri juuri pakkasen puolella edestakaisin noin 2,6 km reitillä joka lopussa oli varsin polanteinen. Aikaa matkalla kului suurinpiirtein saman verran kuin Kreikassakin. 2013 ei ollut nopeiden maratonien vuosi.

Perhejoukkueemme osallistui joulun alla Pelastakaa lapset ry:n Joulujuoksuun, jossa osallistumismaksu meni lasten tukiperhetoimintaan. Tapahtuma oli täysin omatoiminen ja joukkueemme, joka oli tätä tapahtumaa varten ottanut itselleen nimen Rotten River Runners (suom. Mätä Joen Juoksijat), suoritti missionsa Helsingin Mätäjoen varrella.

Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 6.12.2013

Joulukuussa en ole ennen maratonia juossut. Siinäpä hyvä syy lähteä Kuopioon itsenäisyyspäivänä, varsinkin kun päivä sijoittuu perjantaille viikonlopun yhteyteen. Lisäksi Itsenäisyysmaraton alkaa i-kirjaimella, enkä ole aiemmin i-kirjaimella alkavaa maratonia juossut. Teki myös mieli testata kuinka maraton sujuu alle neljä viikkoa edellisestä.

Ehdottelin reissua Hanskille, joka täällä on jo aiemminkin lumituiskussa taivaltanut. Lopullinen päätös jäi viime tinkaan, mutta torstaina hypättiin junaan. Kuopion Scandicista, joka on sopivasti melkein juoksureitin varrella, varattiin yöpaikka. Maratonin lähtö, maali ja huoltopiste ovat Väinölänniemellä. Reitti on reilun 2,6 km mittainen pätkä rantaa ja kadunvartta Haapaniemen lämpövoimalaitoksen kohdalle ja se juostaan edes ja takas kahdeksan kertaa. Matka tulee tutuksi ja muut juoksijatkin.

Kymmeneltä aamupäivällä ei ollut vielä kunnolla valoisaa, kun lauloimme Maamme-laulun ja lähdimme matkaan. Sää oli varsin kelvollinen juoksemiseen, noin -1 pakkasen puolella. Vuosi sitten pakkanen oli ollut lähes 20 asteen tuntumassa. Tuultakaan ei ollut pahasti ja alusta oli aluksi hyvä. Juoksin trikoilla (hankittu 2004), jaloissa kompressiosukat ja oranssit Niken Pecasukset (2013), jotka lyhyen uransan aikana pääsivät jo toisen kerran tositoimiin. Ylävartalo oli suojattu pitkähihaisella paksuhkolla juoksupaidalla (2005) sekä kevyellä tuulenpitävällä takilla (2013). Kädessä vanhat ohuet nahkaiset työjarrut, kaulassa kauluri ja päässä pipo. Varustelu osoittautui juuri sopivaksi. Tämä oli ensimmäinen talvikelin maratonini.

Tapahtumaan osallistui niin 10 km, puolikkaan kuin koko matkankin juoksijoita. Kuntoryhmä oli startannut jo klo 9. Me laskimme ehtivämme junaan, vaikka lähtisimme vasta kymmeneltä virallisessa lähdössä. Juoksijoita olikin alussa melkoinen leegio, vaikka kovin montaa tuttua täällä ei ollut. Etelän keräilijöillä oli juoksut samaan aikaan Paloheinässä. Kuhmolaisen maratonin vakiokävijä Antti oli mukana, jo ties kuinka monennella maratonillaan tälle vuodelle.

Etenimme Hanskin kanssa kimpassa. Aluksi polulla oli hieman ruuhkaa, etenkin kun oli vastaantulijoita samalla jalkakäytävällä. Ruuhkat helpottivat, kun kymppiläiset saivat osuutensa suoritettua ja kun puolikkaan juoksijatkin pääsivät maaliin, ei reitillä ollut enää tungosta. Vauhti oli aluksi reipas, jopa lähes neljän tunnin luokkaa, mutta hidastui varsin tasaisesti.

 2637m osuuksille käytetty aika kasvoi tasaisesti koko ajan. Joka toisessa ajassa on mukana huoltopisteellä käytetty aika.

Kohtauspaikoista pystyi päättelemään vastaantulijoiden vauhdin. Juoksualusta tuntui huononevan matkan edetessä, muuttuvan polanteisemmaksi, tai sitten voimien hiipuessa epätasaisuudet vain häiritsivät enemmän. Alkupuoliskolla olin ollut voimissani, mutta loppuosalla minulla ei enää ollut kovia vetohaluja. Huoltopisteellä nautittu makoisa lämmin mehu alkoi maistua ällöttävältä ja huollon jälkeinen uudelleen juoksuun lähtö tuntua yhä raskaammalta. Toiseksi viimeisellä kierroksella oli jo aika sanoa heipat monelle viimeistä kierrostaan vetävälle juoksijalle, Antillakin taisi olla jo puolentoista kierroksen etumatka meihin.

Viimeisen kierroksen kääntöpaikalla havaitsimme, että olimme viimeisiä. Päivä oli juoksun aikana noussut sen minkä se tähän vuodenaikaan nousee ja laskenut hämäräksi uudestaan. Mikkelissä oli pidetty sotilasparaati ja Tampereella oltiin valmiita presidentin vastaanottoon. Tässä juoksussa minä olin viimeinen maaliintulija, vaikka toki tuntia aiemmin matkaanlähteneissä kuntosarjalaisissa oli nippu minua hitaampia.

Hotellimme sauna oli maratoonareitten käytettävissä. Aikaa oli juuri sopivasti saunomiseen ja vasta junamatkan aikana ehdimme rauhassa tankkaamaan.

Maratonin aika oli minuutintarkasti sama kuin alle neljä viikkoa sitten Ateenan maratonilla, vaikka olosuhteet ja järjestelyt eivät kovin paljon enempää voisi toisistaan poiketa. Molemmat olivat kelpo kokemuksia.

Aika 4.34.41