Nenäpäiväjuoksu 28.10.2016

Nenäpäiväjuoksu aamulla ennen duunii tekee hyvää...

Kaarinan Syysmaraton 22.10.2016

Kylmää kyytiä Kaarinan Syysmaratonilla. Keli oli plussalla, muttei aina siltä tuntunut. Kova tuuli onneksi lievitti ja oli suuurimman osan matkasta vastainen.
Väliajat puolikkaaseen asti ovat Hannun kellosta, sitten tiemme erkanivat. Tahti oli minulle kova mutta niin oli kuntokin. Puolikasta en ole aikoihin vetänyt tuolla vauhdilla.

 5.00 km 0:27:30
10.00 km 0:54:53
15.01 km 1:22:23
20.00 km 1:50:10
21.1  km 1:56:18
32 km 3h
41 km 4h
42.195 m 4:06:28

Tallinn Marathon 11.9.2016

Täsmäisku Tallinnaan. Lauantaina suoraan vävypojan synttärijuhlista laivaan, aamulla herätys ennen kuutta ja aamupalalle, suunta Vapaudenaukiolle ja numerolappujen nouto noin klo 8, epämääräistä värkkäilyä lähtölaukaukseen klo 9 asti. Sitten vain töppöstä toisen eteen. 

Tiimimme valmiina

On the Road

Mitsku on aika jykevä

Kimppajuoksua Hannun kanssa, kunnes meikäläisen jalat hyytyivät 39 km kohdilla.
Nettoajaksi tuli 4:20:15 - parannusta edelliseen Rovaniemellä 2.7.2016 juiostuun maratoniin peräti 21 sekuntia.

Tulostaulukko kertoo, että lähtölaukauksen jälkeen meni minuutti, ennen kuin pääsin lähtöviivalle. Eka kympillä meni 58 min 36 sek. Puolikas ja vielä 30 km meni alle 6 min/km vauhtia. Neljän tunnin raja taisi mennä rikki 39 km kohdalla, sitä ei tosin tästä näe.

Rovaniemi Marathon 2.7.2016

Ei ole aina helppoa päästä maaliin. Joskus ei ole helppoa päästä lähtöviivallekaan.

Kesä-heinäkuun vaihteessa, Suomen suven lämpimimpänä ja valoisimpana viikonloppuna, oli kutsut Ouluun enotettavan konfirmointijuhliin. Kun kerran sinne asti matkustaa, niin samalla voi piipahtaa napapiirin tuntumassakin. Matkasuunnitelmana on ajella nelostietä ylöspäin Ouluun asti, purkaa osa porukasta sinne ja piipahtaa ihan issekseen vielä pikkulenkki Roin kylässä asti. Sellainen oli suunnitelma ja menomatkan aikana teemaksi muotoutui: "Anna kaikkes, mutta älä periksi!"

Keli oli helteinen kun seurueemme työperjantain jälkeen kiisi Lahden motarilla aika monen muun kanssa Suomen valtatietä ylöspäin. Vaan eipä kiitänyt kauan, sillä Mäntsälän jälkeen Tuuliharjan tietämillä takarenkaasta tyhjeni ilmat. Vararengasta ei pieneen autoon tietenkään sovi, eikä täyttösysteemillä tässä tapauksessa ollut enää mitään virkaa. Mielessä jo käy, että ei taida Juha ehtiä huomiseksi Rovaniemelle juoksemaan, hyvä jos edes sunnuntaiksi Ouluun. Mutta asioilla on tapana järjestyä, kunhan niitä järjestelee.

Muutaman puhelinsoiton jälkeen tilanne selkeni hieman. Hinausautoon eivät kukkaron nyörit heltyneet, mutta nuorimmainen oli vapaalla ja onneksi jo sen verran tervehtynyt, että ryhtyi kaverinsa kanssa järjestelemään asioita kuntoon. Ensin Helsinkiin, josta nastarengas vararenkaaksi, sitten Järvenpäähän, josta olin jo ehtinyt varata vuokra-auton viikonlopuksi, sitten Mäntsälään, josta saatiin tunkki, sitten Orimattilan kunnan alueelle nelostielle renkaan- ja autonvaihtohommiin. Eipä aikaakaan - siis kolme tai neljä tuntia - kun allamme oli uudenkarhea Golf ja matka jatkui siitä mihin se vasta äsken jäi. Nastarenkaalla ei oikein viitsinyt lähteä tuhatta mailia heinäkuussa ajamaan. Ja mikäpä oli ulkona auringossa taukoa pitäessä - moottoritie oli kuuma. Siinä sivussa Elle, 2kk, joka on ensimmäisellä pitkällä kotimaan turneellaan, saa puhtaat vaipat ja muuta huoltoa motarin pientareella. Ja radiossa on Belgia-Islanti-peli, pieni tekee ihmeitä.

Vaipanvaihto-, renkaanvaihto- ja autonvaihtopaikka 

Olen ennenkin keskikesän viikonloppuna käynyt Rovaniemellä kääntymässä, mutta ne ovat olleet eriluonteisia matkoja.
Linkit rautaperseajoihin (1000 mailia 24 tunnissa): Iron Butt 2012 / Iron Butt 2014

Tauon jälkeen matka etenee mallikkaasti ja perillä Oulussa olemme ennen aamuneljää. Olenko muuten koskaan maininnut, että Kärsämäki on todella röyhkeä paikkakunta… että niillä on pokkaa tehdä kolme liikenneympyrää Suomen valtatielle…

Minulla on Oulussa aikaa nukahtaa kolmen tunnin ajan. Jää toiset aamulla nukkumaan, kun vedän juoksukamat päälle ja suuntaan nelostielle taas. Saan onneksi seurakseni ja varakuskiksi tälle taipaleelle Heikin, vanhan ystäväni ja monen maratonin huoltomiehen. Matkalla syödään aamupalaa, sen verran kuin se maistuu. Rovaniemellä olemme sopivasti klo 11.

Numerolappu rintaan ja lähtöpaikalle. Näemme siellä duunikaverini Riston kanssa. Risto aloitti harjoittelun jokunen viikko sitten ja on nyt jo valmiina tosikoitokseen ensimaratonilleen.

Joulupukilla on ase kädessään ja hän nostaa sen laukaukseen. Lapin rauhanturvaajat ohjaavat liikennettä. Ennen lähtöä ehdin jutella yhden kanssa ja sehän paljastuikin tutuksi mieheksi vuosikymmenten takaa.

Juoksemme Riston kanssa omat juoksumme. Pidän alkuun reipasta tahtia, 5’30/km. Reitti on tasainen mutta useassa paikassa on tietöitä ja epätasaisuuksia. Ennen lähtöä tuuli ja oli vilpoisaa, joten en lähtenyt matkaan hihattomalla paidalla. Pian onkin helteistä ja väliin aurinko paahtaa oikein kunnolla, mutta toisaalta väliin tuulee voimakkaasti, tämän kokee erityisesti silloilla.

Riston kanssa lähtövalmiudessa

Aamun tankkaus oli epämääräinen huoltoasema-aamupala, joka ei kesken uniaan heränneelle maistunut. Vessakäyntikään ei oikein onnistunut ja muutenkin keskittyminen ei ollut kohdallaan. Jätkänkynttilän jälkeen 12 km kohdalla pidän vessatauon, mutta se on turhaa ajankuluketta.

Takaa tulee joku, joka selostaa reittiä ja sen mutkia ja epätasaisuuksia koko ajan. Kyseessä on näkövammaisen kanssa juokseva opas. Juttelen hetkisen heidän kanssaan. Ovat tavanneet vasta vähän ennen juoksua, mutta yhteistyö sujuu hyvin.

Pikkuhiljaa vauhtini hidastuu. Puolikkaalla menee puolisen minuuttia yli kahden tunnin. Toiselle kierrokselle saan mukavan kirityksen juuri matkaan lähteneistä. Myös puolikkaalla on näkövammainen-opas-pareja. Matka etenee tutuksi tulleella reitillä hieman hiipuvalla vauhdilla. Kolmen tunnin kohdalla takana on 31 km, mutta aiemmista kisoista tuttu hyytyminen alkaa. Yritän olla sortumatta ajattelemaan kilometrejä, se on turhista turhinta puuhaa. Mietin reittikarttaa, johon en juurikaan tutustunut ja välillä olen ihan pihalla suunnista. Toki ne voisi varjoistakin päätellä, jos ajatus toimisi. Juon vettä ja urheilujuomaa, kaadan vettä lippikseenkin ja maistan myös rusinoita. Banaaniin ja suolakurkkuihin ei tee mieli koskea. Rusinat aiheuttavat voimakkaan janon tunteen. Onneksi juomapisteitä on tiheään ja huuhdon rusinoiden makeutta pois vielä toisellakin vesipisteellä. Ihmiset juomapisteillä ja liikenteenohjauksessa ovat iloisia ja kannustavia. Viimeisellä sillalla ymmärrän, että tätä ei ole enää paljon jäljellä. Ihmiset ovat nyt ohitelleet minua niin kuin minä ohittelin heitä aiemmin.

Kaksi nuorta naista juoksee ohitseni. Päätän ryhdistäytyä ja heidän innostamanaan saan aikaiseksi jonkinlaisen loppukirin ylämäkeen, jonka jälkeen maali odottaa. Kuulen nimeni kuulutettavan ja saavun maaliin ajalla 4:20:36. Jouluasuiset(?) tytöt jakavat mitaleita. Hoipun sivuun. Hieman pyörryttääkin, mutta ei liikaa. Otan mehua ja istun betoniporsaalla. Heikki on odottamassa.

Onneksi paluumatkalla on varakuski. Juon kylmää jaffaa ja kokista. Elimistö hyväksyy sen juuri ja juuri. Puhelimen akku on loppunut jälkikierroksella ja mitään jälkeä reitistä sinne ei ole jäänyt. 

Ajamme Iihin ja ruokailemme. Nyt elimistö jo hyväksyy kiinteää ravintoa. Oulussa odottaa grilliruokaa ja pari olutta Saksa-Italia-pelin kanssa. Ja sauna. Ja isäntäväkemme jonka luokse tulin ja jonka luota lähdin kuin vieras yöllä. Rankkarikisa valvotaan kahteen asti. Onneksi huomenna voi nukkua pitempään.

Sunnuntaina juhlitaan enotettavan konfirmaatiota ennen kuin on aika taas lähteä etelään. Pohjoisesta saamme myrskyvaroituksen, Torniosta suviseuroilta liikkeelle lähtevä karavaanaririntama lähestyy. Etenemme nelostietä etelään, pidämme muutamia pieniä taukoja siellä sun täällä ja yksi pitempi. 

Olenko muuten koskaan maininnut, että Kärsämäki on todella röyhkeä paikkakunta… että niillä on pokkaa tehdä kolme liikenneympyrää Suomen valtatielle…

TaukoTähtihovissa

Auton vaihdetaan Järvenpäässä ja kotiin stadiin nukkumaan ehditään kahteen mennessä. Jostain syystä silmät aukeavat maanantaina kahta minuuttia vaille kuusi, vaikka kello ei vielä soinutkaan. Antoisa reissu kaikkiaan, en jättäisi tekemättä. Kiitos tukijoukoille niin lähtö- kuin paluuselvityksessä, väliasemilla ja reissulla mukana.

48.

46

Kähkönen Juha

Marathon MC

4:20:37

+1:30:47

4:20:36

Radio Tuiman ohjelma juoksemisesta

Radio Tuiman studiossa 27.4. klo 17 – 18  ultrajuoksija Pekka Aalto ja maratoonari meikäläinen. Pekalla on hallussaan monta voittoa ja maailmanennätys New Yorkissa juostavasta 3100 mailin juoksusta. Meikäläisen juoksema pisin matka on noin prosentti tuosta...
Lähetyksen toimittivat Toni Joukanen ja Katariina Painto.

Kuuntele ohjelma: http://tuima.fi/juoksemisen-tarve-mika-ihmisen-juoksemaan-40-paivaa-putkeen/
Välisoitto: https://www.youtube.com/watch?v=JTDZ5O5lH_0

Kuva: Toni Joukanen

Belgrade Marathon 16.4.2016

Joskus sanottiin, että kaikki tiet vievät Roomaan. Nykyään kaikki tiet tuntuvat vievän Istanbuliin, tai sen kautta, ainakin jos etsii edullisia lentomatkoja. Ja olihan Istanbul aikanaan Uusi Rooma, Bysantin eli Itä-Rooman pääkaupunki, ennen kuin se Konstantinopolina tunnettiin. Istanbuliksi Konstantinopoli muuttui 1453, kun Mehmed II valloitti sen osmanneille. Buli stadi se on, olen siellä käynyt vuosikymmeniä sitten, mutta nyt myöhemmillä matkoilla vain lentokentällä. Turkish Airlines tarjoaa hyvän valikoiman edullisia lentoja monenmoneen paikkaan ja hyvän tarjoilun lennon aikana, kunhan hyväksyy sen, että kaikki sen lennot menevät Istanbulin kautta. Istanbulia Istanbulin kentällä oppii tuntemaan ihan yhtä paljon kuin Varkautta Varkauden ABC:llä. Mutta mitä ihmettä kaikki tämä jorina Istanbulista tähän kuuluu...

Sinne ja takaisin. Kaikki tiet vievät Istanbulin kautta.

 Olimme päättäneet Belgradin seuraavaksi maratonkohteeksi. Balkanin kohteista tämä entinen Jugoslavian ja nykyinen Serbian pääkaupunki pomppasi sopivasti esille ja kiinnosti, kun se ei ole varsinainen turistimesta. Balkanilla on paljon rantakohteita hajonneen Jugoslavian alueella, mutta Belgradia ei ole siunattu merenrannalla, joten turisteja se ei niin kiinnosta. 

Matkustamme Belgradiin torstaina ja päivän lenneltyämme olemme illalla perillä. Hotelli on uudehko, laadukas ja palvelu on siellä hyvää. Myös aamupala osoittautuu hyväksi. Ravintoloita ei ole lähistöllä pilvenpimeesti, joten siirrämme nälkää jonkilaisen kioskin pikaruualla. Hintatasosta huomaamme, että varattu matkakassa taitaa olla hyvinkin riittävä, sen verran edullista täällä on. (Minulta usein kysytään, eikö tule kalliiksi käydä maratoneilla siellä sun täällä ja vastaan että joskus tulee, joskus ei. Tämä reissu on halvimmasta päästä, suomalaista kylpyläviikonloppua huomattavasti edullisempi. Hinnoittelun toista ääripäätä edustavan New York City Marathonin joutuu ostamaan matkatoimiston kautta juuri siihen hintaan, johon se on tarjolla, ja jo pari vuotta ennen juoksua, jos silloin vielä sopii mukaan. Belgradin matkalla saa istua istua lentokoneessa ainakin saman verran aikaa kuin matkalla New Yorkiin, mutta paljon edullisempaan hintaan.)

Belgradin katunäkymiä illalla ja päivällä

Perjantaina tutustumme kaupunkiin. Maratoonarin päiväohjelmassa se on aina otsikolla "numeroiden haku". Numerot saatuamme vaihdamme rahaa huomattavasti paremmalla kurssilla kuin lentokentällä vaihdettu starttiraha. Ja vähemmän kuin alunperin suunnittelimme. Matkan varrella näemme Nikola Teslan patsaan Belgradin yliopiston edustalla. Nykyisin Tesla tunnetaan muista ansioista, jotka pääasiassa sähköön nekin liittyvät.

Nikola Tesla Belgradin yliopistolla

Satunnaisen matkailijan, joka ylpeästi ajattelee Suomen olevan hyvässä maineessa joka puolella maailmaa, ei kuitenkaan täällä kannata ylpistellä kuuluvasti presidentti Ahtisaaren Nobelin rauhanpalkinnolla. Täällä ei olla NATO:n ystäviä vieläkään sen pommitettua Jugoslaviaa 1999 pakottaakseen serbit vetäytymään Kosovosta. Ahtisaari hoiti rauhanneuvotteluja, ja hän jäi serbien mieleen mutta ei  mieleiseksi. Huomaamme jännitteen vieläkin katuvarren julisteissa.

Vuoden 1999 tapahtumat näkyvät edelleen katukuvassa

Hotelliin palattuamme huomaamme saaneemme myös liput pastapartyihin. Pastapartyt järjestetään samassa paikassa kuin numeroiden jako, joten kävelemme sinne takaisin. (Latojan huom: Eiköhän sinne menty taksilla.) Nälkähän tässä ehti jo tullakin.

Pastapartyillä

Pastat ja viinit nautittuamme kävelemme keskusta kävelykaduilla ja tutkimme joenrannan juoksumaisemia. Belgradin läpi virtaa Tonava ja siihen laskeva Sava-joki, jonka siltoja ja rantoja me huomenna juoksemme. 

Maratonin reittikartta

Lauantaiaamuna heräämme hyvissä ajoin. Maratonin lähtö on klo 10 lähettyvillä leveällä keskeisellä kadulla. Paikalla lienee parisentuhatta juoksijaa. Musiikki pauhaa, soihdut palaa ja aurinko porottaa kuumasti. Lämpötila on lähellä kolmeakymppiä, eilen olisi ollut paljon mukavampi, kymmenen astetta viileämpi juoksusää. Lähtöalueella hakeudumme heti varjoon. Tajuan, että aurinkorasva jäi hotelliin. Tästä ei hyvä seuraa...

Helteiset lähtötunnelmat

Vuoden ensimmäinen maraton juostaan kunnon paahteessa.  Onneksi juomapisteitä on tiheästi, mutta epäonneksi niillä on tarjolla vain vettä. Sitä on pulloissa ja vettä on myös Coca-Cola-pahvimukeissa, kun toiveikkaana yritän saada muutakin kuin vesitankkausta. Mitään muuta juomaa ei ole tarjolla! Liekö erehdys vai tietoisesti valittu linja, Belgradin maraton on sentään järjestetty lyukuisia kertoja aeimminkin. Banaania on, mutta suolakurkkua kaipaisin. Sitten kun lopulta yritän syödä banaania, se ei enää suostu maistumaan.

Puoliväli ja kaikki hyvin

Alussa juoksemme Hanskin kanssa kimppajuoksua leppoisaan tahtiin noin 6 min/km vaudilla. Reitti on melko onneksi tasainen. Puolivälissä vauhti ei enää tuntunut leppoisalta, joten jättäydyn omaani. Nahkaa kuumottaa ja samaan aikaan minua palelee. Tuttu tunne lämpimiltä juoksuilta. Yritän lisätä juomista.

Reittinäkymiä keskustan ulkopuolella

Montaakaan muuta suomalaista täällä ei ole. Yhden puolikkaan juoksijan tapaamme matkan varrella. Viimeisellä kympillä vauhtini hyytyy ja voimat samoin. Viimeisen vitosen kävelen. Ja toki lopulta pääsen maaliinkin. Maalissa annettu muoviviitta toimii hyvin hellesäälläkin.

Nääntynyt mutta maalissa

Taikaviitta rulettaa

Tervettä ihoa jäljellä

Maratonin jälkeen vaellamme hotelliin huoltamaan itseämme ja sitten tankkaamaan. Löydämme juuri sopivaa proteiinia tarjoavan ravintolan ja paluumatkalla illan pimetessä nestetankkaukseen sopivia baareja. Huomenna on sunnuntai ja lennämme taas Istanbuliin...

Juoksun jälkeen ansaittu tankkaus

KAHKONEN Juha 1957 FIN 0 4:50:59 04:46:31 6:47 m/km

Nopeusjärjestys

Maratonit nopeusjärjestyksessä