Chișinău Marathon 29.9.2019

Chișinăuhun pääsee Helsingistä lentämällä Istanbulin kautta ja muitakin reittejä on. Joka tapauksessa yhden matkapäivän joutuu varaamaan menoon ja toisen tulomatkaan. Perillä olimme kolme päivää, joista keskimmäinen pyhitettiin itse maratonille.

Moldova, jonka pääkaupunki Chișinău on, sijaitsee Romanian ja Ukrainan välissä. Moldovan asukasluku on nelisen miljoonaa ja pääkaupunki on asukasluvultaan Helsingin luokkaa. Moldova itsenäistyi 1991 Neuvostoliiton hajotessa, sitä ennen se kuului Romaniaan ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Suuruuden aikaa Moldovalle oli ruhtinaskunnan aika, joka alkoi, kun ruhtinas Bogdan perusti Moldovan ruhtinaskunnan 1349. Tärkeä hallitsija oli Tapani II Suuri, joka hallitsi Moldovan ruhtinaskuntaa vuosina 1457–1504.

Chișinăuta hävitti ankara maanjäristys 1940 ja toinen maailmansota 1941 ja 1944. Jotain kaunista vanhaa jäi kuitenkin jäljelle, vaikka pääosa kaupungista jälleerakennettiin neuvostoaikana 1947-49. Viimeinen maanjäristys oli 1977. Kuva: Hanski. 

Matkan majoituksineen varasimme yli puoli vuotta aiemmin ja saimme varsin edulliseen hintaan hotellin hyvin keskeiseltä paikalta Cathedral Parkin vierestä Puskinin kadulta. Erittäin onnistunut valinta, sillä keskeisten nähtyvyksien lisäksi maratonin lähtöpaikalle oli matkaa vain kolmesataa metriä. Lähtöalueella oli myös numerolappujen jakelu ja juoksua edeltävän illan pastapartyt. 

Pastapadat höyryävät Kuva: Hanski

Tapani III Suuri Kuva: Hanski

Cathedral Parkissa on sisältä komea ortodoksikirkko ja puiston kanssa kulmittain olevassa Tapani III Suuren puistossa useita monumentteja, suurin luonnollisesti Tapanista itsestään, ja tottakai, onhan siellä myös Puškin. 

Illalla osallistuimme pastapartyihin. Isot padat höyrysivät tätä tankkausruokaa, ja sitä riitti toinenkin annos nälkäiselle. Jälkiruuat nautimme lähistön kellariravintolassa, jossa selailin käsillä ollutta kirjallisuutta ja totesin kaiken olevan kirjoitetun kyrillisillä kirjaimilla. Katukuvassa näkyi enimmäkseen latinalaista kirjaimistoa.

Moldovassa puhutaan romaniaa, jota kutsutaan virallisesti moldovaksi. Erona Romaniassa puhuttaviin murteisiin se eroaa ainoastaan venäläisten uudissanojen runsaalla määrällä. Neuvostovallan aikana käyttöön otettiin kyrilliset kirjaimet. Virallisesti on siirrytty latinalaisiin kirjaimiin, eikä katukuvassa kyrillisiä kirjaimia juuri näe. Moldovasta yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneessa Transnistriassa kyrilliset kirjaimet ovat käytössä myös moldovan kielessä. Virallisina kielinä siellä on myös venäjä ja ukraina.

Puškin Kuva: Hanski

Valmistautumispäivän sää oli aamupäivällä jopa koleahko, mutta lämpeni iltaa kohti. Juoksupäiväksi on luvassa aiemmin odotettua pilvisempää ja juoksuaamuna onkin keli kohdallaan. Jätämme kaikki ylimääräiset varusteet hotelliin ja juoksuvalmiina siirrymme lähtöpaikalle. Ilma on vielä hieman viileä, siis juoksemiseen juuri sopiva. Juoksijoita on paikalla runsaasti ja asetumme omaan lähtökarsinaamme. Maratoonarit ja lyhyempien matkojen juoksijat ovat lähdössä yhtä aikaa. Maratoonareita matkaan lähtee yli kolmesataa ja kun mukaan lasketaan myös lyhyempien matkojen juoksijat, määrä on ainakin kaksituhatta. Lukuisat liput liehuivat, joukossa luonnollisesti myös Suomen lippu. Tiedämme lähtöluettelosta, että paikalla on muutama muukin suomalainen.

Lähtölaukaus kajahtaa. Minuutin kuluttua siitä pääsemme lähtöviivalle ja matkanteko alkaa. Katu on kovasti ruuhkainen. Maratonin reitti on varsin yksinkertainen: Riemukaaren luota juoksemme Stefanin Bulevardia alamäkeen kaakkoon niin pitkälle kuin katua riittää. Siellä sankareiden patsaan luona käännös oikeaan ja juottopisteen jälkeen alkaa nousu joka on välillä jyrkän tuntuinen ja jatkuu kaksi kilomeriä aina kääntöpaikalle asti.

Lähtälaukaus kajahtaa. Minuutin päästä pääsemme mekin irti. Kuva: Chisinau Marathon

Huomaan, ettei juoksukuntoni ole paras mahdollinen ja ensimmäiset kilometrit tuntuvat raskailta. En yritäkään pysyä Hanskin tahdissa vaan jättäydyn omaan vauhtiini. Myös tungos on ensimmäisellä nousulla vielä melkoinen. 

Juottopisteillä on tarjolla vettä pulloissa. Pullosta on helppo juoda juostessa, kun ei tarvitse pysähtyä. Erityisesti loppumatkasta pysähdyksen jälkeen uuden vauhdin saavuttaminen saattaa olla vaikeaa. Ottaisin mielelläni joka toisella pisteellä urheilujuomaa, mutta sitä ei näytä olevan tarjolla. Tuleeko tästä samanlainen kuin Belgradin maratonista, sielläkään ei ollut urheilujuomaa ollenkaan ja lisäksi paahtava helle ja voimani loppuivat täysin. Minulla ei yleensä ole omia geelejä mukana, nyt niille saattaisi olla tarve. Kääntöpaikalla on tarjolla banaania, sitä nautin maltillisesti vasta juoksun loppupuoliskolla.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olo helpottaa ja on kevyempi juosta. Ei se vauhdissa taida kuitenkaan näkyä, mutta fiilis on alkumatkaa parempi. Matkalla ei ole yhtään kilometrimerkintää, mutta reitti on niin yksinkertainen, että siitä muistaa suurin piirtein edetyn matkan. Toisaalta kilometripylväiden puuttuminen on mieltä helpottava asia, kun unohtaa tarkkailla kilometrinopeuksia ja juoksee vain virran mukana. Minulla ei ole mitään muuta laitetta ranteessani kuin tavallinen rannekello, yksinkertaisesta sykemittaristakin luovuin vuosia ellei kymmenen sitten. Tunnustan, että perstaskussa on puhelin, joka tallettaa reitin, mutta sitä tutkin vasta juoksun jälkeen. Valokuviakaan en ole jaksanut räpsiä moneen juoksuun.

Takaa tuleva kaveri tunnistaa minut suomalaiseksi jalassani olevasta Suomen lipusta. Juttelemme hetken, heitä on reissussa viiden hengen seurue Huittisista, juoksevat maratoneja ympäri Eurooppaa ja idempänäkin. 

Kuva: Chisinau Marathon

Kierros kierrokselta ylämäki tuntuu raskaalta. Reitin alimmassa kohdassa kohtaan Hanskin, hän on minua ainakin puoli kierrosta edellä. Nautimme vettä ja suunnittelemme hetken huomisen ohjelmaa. Sitten taas nousuun. Minut tunnistaa suomalaiseksi toinenkin huittislainen ja taivallamme yhdessä aikamme, kunnes hänkin menee menojaan. Toki edestakaisella reitillä tunnistaa vastaantulijoita, jos sattuu olemaan sen verran virkeänä että tunnistaa.

Reitin varrella on kannustusta ja opastus on riittävää, varsinkin kun reitti on yksinkertainen ja selkeä. Eri vauhdeille on jäniksiä, jotka vuoron perään ohittavat minut ja niiden etenemistä voi tarkkailla myös vastaantulevien kaistalla. Pelottavin, kuuden tunnin jänis, tulee viimeisenä, kuolemaksi pukeutunut ja maskeerattu viikatemies, joka kyllä näyttää suhtautuvan hyvin lempeästi kanssajuoksijoihinsa. Jossain vaiheessa huomaan, että neljän tunnin jänis on väsähtänyt ja joutunut heittämään vauhtiviirinsä pois, kun ei pysy tavoitetahdissaan. Taisi muutama muukin jänis joutua luopumaan vakionopeudestaan.

Juoksun aikana lämpötila on noussut hellerajalle. Varjoa ei ole, mutta alamäkeen käännyttäessä tuuli raikastaa mukavasti.  Maali lähestyy. Viimeisellä kääntöpaikalla en enää tankkaa vettä vaan kaadan sen lippikseeni ja nautin vilvoittavasta tunteesta. Vilkaisen kelloa ja huomaan, että viiden tunnin raja ylittyy väistämättä. Edelläni menevä suomalainen pääsee sen alle reilusti, sen verran vauhdeissamme oli eroa. Viimeiset kannustusylävitoset kadunvarren nuorten ja liikenneohjaajien kanssa. Ja sitten maaliin ja mitali kaulaan.

Hanski on odotellut rauhassa maalialueella jo yli tunnin ajan. Ja mikäpä on odotellessa maalialueen terassilla, kun järjestäjä tarjoaa olutta. Minäkin saan tuopillisen, kun esitän mitalini. Toki tätä varten jaettiin etukäteen kuponkikin, mutta sitä ei kysellä. Istumme pöydässä ja seuraamme loppuja maaliintulijoita. Kun kuolemanenkeli starttaa viimeiselle loppukierrokselle, olemme valmiit poistumaan hotelliin suihkuun ja raportoimaan tuloksia. Sen jälkeen on kunnollisen proteiinitankkauksen aika.

215. 247 KAHKONEN JUHA 5:03:57.4 5:02:59.8 m 07:10 min/km 8,35 km/h

Lähialuematkailua

Seuraavana päivänä haluamme taas ylittää rajojamme. Tai ainakin joidenkin asettamia rajoja. Moldovan itäosassa, Dnestr-joen itäpuolella on yksipuolisesti itsenäiseksi julistautunut alue, Transnistria, jota mikään valtio ei ole tunnustanut. Sillä on omat lait, oma raha, rajavalvonta sekä omat poliisi- ja sotilasjoukot, joita venäläisjoukot tukevat. Rajalta sinne saa kymmenen tunnin viisumin. Saamme hyvän oppaan ja kuljettajan, Viktorin, joka vie meidät sinne varsin sujuvasti, vaikka epäiltävissä on että korruptiota eli turistien lypsämistä tapahtuu rajanylityksissä ja muissakin viranomaiskohtaamistilanteissa.

Viktorin kyydissä tutustumme kahteen merkittävään Transnistrian kaupunkiin, Benderiin ja pääkaupunki Tiraspoliin. Vuosina 1990-1992 Moldovan ja Transnistrian välillä käytiin sota, jonka jälkiä näimme Benderin taloissa. Toki Benderissä näimme paljon muutakin, komean elokuvateatterin ja rautatieaseman ja tietenkin, Puskinin talon, täälläkin hän on asunut.

Lenin parlamenttitalon edustalla Tiraspolissa. Kuva: Hanski

Transnistriassa puhutaan pääsääntöisesti venäjää ja kirjaimet ovat kyrillisiä. Täällä näyttää olevan voimassa vahva sovjet-ihailu: lipussa on sirppi ja vasara ja Leninin patsaita on useita. Pääkaupunki Tiraspolissa jotkut asuinkerrostalot näyttävät ankeilta betonikasarmeilta, mutta kadut ovat siistejä ja leveitä. Sankarien muistomerkit ovat kolossaalisia, toisen maailmansodan lisäksi myös Afganistanin sodan ja vuosien 1990-92 sodan muistoksi. Ja kadun Улица 25 октября  (25. lokakuuta) varrella parlamenttitalon edustalla on kaikkein suurin Lenin.

Restaurant Kumanek Tiraspolissa

Kuljettajamme pitää meistä hyvän huolen. Ja autostaan, hän ei poistu sen lähettyviltä. Ymmärrämme jostakin, että täällä voi olla korruptoituneita virkamiehiä, jotka mielellään helposti ”sakottavat” jostain oletetusta tai olemattomasta rikkeestä. Tällaista ei kuitenkaan tapahdu, vaan tutustumiskierroksen lopuksi Viktor vie meidät lounaalle tunnelmalliseen Kumanek-nimiseen ravintolaan, jossa kansallisasuinen neitonen tarjoilee meille. Syömme siellä riittoisat saslikit.

Pääsemme myös tutustumaan Transnistrian rahaan, ruplaan, ja muovisiin värikkäisiin kopekka-kolikoihin. Viktorin paikanvalinta on hyvä ja ennen kaikkea se ei kuulu hänen arvostelemansa Sheriff-ketjun liikkeisiin. Sheriff omistaa täällä huoltoasemia, ostoskeskuksia ja jalkapallojoukkueen, joka pelaa Moldovan sarjassa. Paluumatka sujuu rauhallisesti täydellä vatsalla puoliunessa.