Aluksi ei tarvinnut tahtia miettiä, kun menin vellovan massan mukana. Ensimmäinen minuutti taisi olla ihan kävelyä, mutta siitä se meno virkistyi. Vilkuilin sykemittaria ja yritin pitää pulssin alle 150 ensimmäisen kolmanneksen ajan. Sykemittarini antoi muuten lähdön tiukassa sulloutumistilanteessa hauskoja lukemia luokkaa 220, joko jännitys oli tosi kova tai sitten sykettä oli lähistöllä runsaasti.
Noin kolmannesmatkan kohdalla annoin pulssille luvan nousta 150 tienoille, mäissä se toki kävi korkeallakin, mutta muuten pyrin rajoittamaan kierroslukuja. Ensimmäinen juottola oli melkein kympissä, hörpin energiajuomaa ja vettä kävelyvauhdilla ja eiku taas eteenpäin. Kympin kohdalla arvioin vauhtini olevan noin 6 min/km, 10km/h. Yritin laskeskella joitakin kilometriaikoja, mutta päässälasku ei oikein ollut vahvimmillaan. Kalastajatorpalla takana oli 12 km eikä vastamäkiä eikä vastatuulta pahemmin enää edessä. Toinen juottomesta tuli yllättävän nopeasti ennen 13km pylvästä ja ainahan otan kun tarjotaan.
Pian olin jo Kuusisaaren puolella ja annoin koneelle kierroksia. Pulssi noin 160 tuntumaan ja eikun ohittelemaan. Ohitukset olivat hitaita, mutta juoksu kulki hyvin, voimaa riitti ja mittariin luottaen juoksin eteenpäin. Maali alkoi lähestyä, ja olin hieman huolissani kiihtyneen vauhtini kestävyydestä loppuun asti. Kohta olin jo Otaniemen puolella, eikä maaliin ollut enää kuin puoli kilometriä jäljellä. Mittari nakutti 170:ää ja minua hieman huoletti, vaikkei olo pahalta tuntunutkaan. Selkä edellä tulijoita riitti ja nyt oltiin jo Otaniemen joustavalla miellyttävästi juostavalla kentällä. Pulssi 175 ja näin maalin. Otin raivoisan kiihdytyksen, nautin jäljellä olevasta kapasiteetista ja ohitin vielä lapsekkaan riemuisasti kymmenkunta muuta juoksijaa ennen maalia. Maalissa pulssi oli 180. Olin tehnyt oman ennätykseni.
Uudella fillarilla oli kiva palailla kotiin, ja jälkijoukkoa valui vielä vastaan Otaniemeen päin. Parin seuraavan yön uni oli jotenkin levotonta ja "ylirasittunutta" ja vaikka maanantaina fillarointi töihin sujui hyvin, kotimatkalla iski lopussa jokin ihme uupumus ja loppu piti körötellä mummovauhtia.
