matkakertomuksia

perjantai 18. tammikuuta 2008

Dubai Marathon 2008

Hanski viestitti, että siellä olisi tammikuun puolivälissä maraton. Ei tammikuun puoliväli enää kaukana ollut, mutta Hanski ja se maraton olivat, olivat nimittäin molemmat Arabiemiraateissa asti. Naurahdin ensin ajatukselle, mutta kohta se ei enää naurattanut. Niinpä aloin selailla netistä mahdollisia lentoja ja miettiä olisiko lento mahdollinen. Aikoinaan tutustuin bokonismiin Kurt Vonnegutin tuotannossa ja havaitsin sen yhdeksi ja harvaksi ja mahdollisesti ainoaksi uskonnoksi, joka minulle sopisi. Ja kun juuri bokonistille sopii tarttua carpe diem -tilaisuuteen, niin se oli sitten bon voyage vaan.

 

Kerroin pomolleni tarvitsevani pari niistä vapaapäivistä, joita minulla oli varastoituna hyvän päivän varalle. Keskiviikkoiltana nousin koneeseen, joka nousi Köpistä kohti ja toiseen, joka jatkoi sieltä Dubaihin. Yö meni lentäessä ja vasta aamulla opin säätämään penkin sellaiseen asentoon, jossa olisi ollut siedettävämpi nukkua, jos matka olisi vielä jatkunut.

 

Hanski oli Villen kanssa vastassa, kun purkaannuin lentoasemalta yhdessä satojen pakistanilaisten vierastyöläisten kanssa kaupunkiin, joka näytti minusta sekoitukselta Arabiaa ja Amerikkaa. Aamu oli varhainen ja meillä oli pitkä torstaipäivä aikaa tutustua kaupunkiin. Melkoinen nähtävyys Dubai olikin. Joka puolella rakennettiin. Rakennettiin taloja, siis pilvenpiirtäjiä, ja erityisesti yhtä sellaista, josta oli tuleva maailman korkein, Burj Dubai, myöhemmin Burj Kalifa. Ei ne matalia olleet muutkaan. Ei siellä rakennettu pelkästään taloja vaan myös teitä, katuja, metroa, ostoskeskuksia, lentokenttää, saaria… kaupunkia rakennettiin niin, etteivät navigaattorit pysyneet vauhdissa mukana.

 

Tutustumista Dubaihin paikallisoppaiden kanssa

Huonostikaan nukkumattoman yön jälkeen jälkeen vireys ei ole huipussaan, mutta useasti olen rehvakkaasti todennut, että uni on yliarvostettua. (Kertojalla tuntuu olevan taipumusta kehuskella vähällä nukkumisellaan. Kriitiselle lukijalle on päivänselvää, että hän yrittää tässä tehdä välttämättömyydestä hyveen. Tiedämme nykyään kuinka tärkeää riittävä ja kunnollinen yöuni on.) Kun on kiinnostava kohde ja hyvää seuraa niin päivä kuluu nopsaan. Tämä on todella erikoinen paikka lähes kilometrin korkuisine torneineen ja keinotekoisine saarineen. Olisihan tuossa aavikolla tilaa rakentaa. Auton mittari piippaa, kun nopeus on yli 120 kmh, se on täällä sääntö. Vasemmalle ei koskaan käännytä vaan käydään ympyrässä mutka ja käännytään oikealle. Se on järkevää. Ostoskeskuksessa on laskettelurinne. Se on… hmmm… on se. Toisessa ostoskeskuksessa otetaan sisällä possujuna, kun ei koko matkaa jatkaisi kukaan kävellä. Niin, ja huomenna on juostava.


Haile ottaa lämpöjä kisakonttorissa

Huomenna on perjantai ja se on täällä pyhäpäivä.

 

Laitamme herätyksen ajoissa ja tilaamme taksin viideksi. Pimeää on eikä kovin lämmintäkään, kun astumme taksista kisapaikalle. Odotellaan niin kauan, että valkoisen jouhen erottaa tummasta jouhesta ja rukouskutsu on kaikunut ennen kuin lähtölaukaus kajahtaa. On sille tarkka kellonaikakin määritelty.

 

Eliittiryhmä eli vain hiukkasen reilun kahden tunnin juoksijat asettuu ensimmäiseen karsinaan. Haile Gebreselassie on siellä ja monta muutakin kovaa. Rahvas pääsee lähtemään vasta pienen hajuraon jälkeen. Kisassa on kovat panokset, sillä palkintona jaossa on miljoona dollaria, joka jaetaan kymmenen nopeimman kesken, voittaja saa 250.000 ja siitä eteenpäin alenevasti. Sen lisäksi sheikki on luvannut ylimääräisen superbonusmiljoonan, mikäli maailmanennätys rikkoutuu.

 

Haile Gebreselassiella on hallussaan voimassaoleva maailmanennätys, jonka hän mieluusti rikkoisi juuri täällä. Reitti on nopea eikä juoksukelikään ole näin tammikuussa hassumpi, kun aamulla on suorastaan vilpoisaa. Meitä hitaampia juoksijoita päivä ehtii lämmittää paljon enemmän.

 

Nyt päivä on noussut sen verran, että valkoinen ja musta jouhi erottuvat toisistaan ja lähtölaukaus kajahtaa. Kello on seitsemän. Eliittiryhmä lähtee matkaan ja meillä hitaammilla lähtöviivalle pääsyyn menee viisi minuuttia. Juoksemme aluksi Hannun kanssa yhdessä, mutta pian hän menee jo omalla tahdillaan.


Reitissä on aluksi sentään joitakin mutkia, mutta muutaman kilometrin päästä pääsemme kadulle, joka etenee lähes viivasuorasti viidentoista kilometrin ajan. Kun katsoin tätä etukäteen kartasta, olin tyytyväinen, että rantaa pitkin mennään, mutta nyt havaitsen, että rannan ja juoksureitin väliin jää korttelillinen korkeita rakennuksia, joukossa myös maailman korkein. Katselen Burj Dubain huipulle, jossa nostokurki vielä työskenteleeTalo valmistuu lähivuosina ja se nimetään myöhemmin Burj Kalifaksi, mutta sitä minä en vielä juostessani tiedä. Abu Dhabi nimittäin auttaa finanssikriisin kourissa kamppailevaa emiraattiveljeään Dubaita ja siitä vastineeksi sheikki pyytää maailman korkeimman rakennuksen omalle nimelleen.

 

Juostavanamme oleva katu on leveä, neljä kaistaa eteenpäin ja saman verran takaisin, kunhan sinne asti päästään. Ohitan 14 kilometrin merkkipylvään ja huomaan ensimmäisen vastaantulijan. Haile Gebreselassie! Hänellä on takanaan jo 28 km. Haile on hyvässä vauhdissa ja maailmanennätys on mahdollinen. Tämä on näitä maratonin kohottavia kokemuksia, on mahdollista juosta samassa kisassa maailman huippujen kanssa.

 

Aurinko nousee ylemmäs ja lämmittää, mutta näin aamupäivällä tammikuussa täällä ei ole turhan tukalaa. Puolen vuoden kuluttua ulkona lenkkeily täällä on mahdotonta.

 

Saavun lähelle puoliväliä ja istahdan hetkeksi toilettiin helpotusta hakien, tai sitten vain lyhyttä lepoa. Matka jatkukoon. En ole huomannut Hanskin tulevan vastaan, mutta jossain vaiheessa hän on tullut. Minäkin käännyt kotimatkalle.

 

Vastakkaisella kaistalla tulee vastaan kisan viimeinen juoksija. Vauhti ei vaikuta kovalta, mutta ympäristön paine kyllä. Hänen takanaan etenee järjestäjän auto, jonka takana tulee autoja neljän kaistan täydeltä. Toivottavasti viimeinen juoksija ei vilkuile taakseen vaan etenee omaa tahtiaan muiden painostuksesta välittämättä.


Paluumatkan suora loppuu ja viimeisten kilometrien “mutkittelu” alkaa. Lopulta saavun maaliin nyt jo lähtöä huomattavasti lämpimämmässä säässä. Saan komean mitalin ja huoltotankkausta. Hanski on jo tovin odotellut maalissa.

 

Seitsemän tähden hotelli Burj Al Arab ja muita näkymiä reitin varrelta



Juoksun keskinopeus on 6.00 min/km eli minulle hyvin perusvauhti aiemmin lyhyemmillä lenkeillä. Matkan varrella ei ollut suuria huippuja ja laaksoja. Aika on minulle tähänastisista toiseksi paras. Niin se on Haile Gebreselassiellekin, joka jää 27 sekuntia omasta ennätyksestään ja miljoonan dollarin lisäpalkinnosta.




Pienen hengähdyksen jälkeen etsimme taksin ja matkaamme Springsin kaupunginosaan.

 

Illalla yläkerran kylpyammeessa pitkän kylvyn aikana nautin pari viileää olutta. Tunnen onnea. Ihminen voi saavuttaa onnen tunteen helposti pienellä vaivalla: matkustaa vain tarpeeksi kauas, valvoo yön ja nukkuu seuraavan huonosti tai ainakin liian vähän, juoksee monta tuntia itsensä väsyksiin, sen jälkeen palkitsee itsensä kuumalla kylvyllä ja kylmällä oluella. Tai tässä tapauksessa antaa isäntäväen palkita. Ja kas, onnellisuus astuu vaikka ahdistuneimpaankin mieleen. Matkani on näennäisestä vaivalloisuudestaan huolimatta ollut helppo, kun paikallinen isäntäväki ottaa vastaan, majoittaa, ruokkii, opastaa ja esittelee maailman ihmeitä.


Satumaista maisemaa kauppakeskuksessa. Lunta täälläkin, onhan nyt tammikuu...


Lauantaipäivä käytetään turistien töihin, käydään uimarannalla ja kauppakeskuksessa. Tutustutaan nopeasti rakentuvaan kaupunkiinSunnuntaiaamuna aikaisin Hanski vie minut lentokentälle ja samalla reissulla Villen kouluun. Villellä on ensimmäinen koulupäivä!!! Kotimatka alkaa. Se kestää päivän ja matkan varrella ehdin syödä tanskalaisen voileivän autenttisessa ympäristössä. Iltamyöhällä olen kotona. Antoisa ja reipas viikonloppu takana.


The race is held in January each year, with the first race run on 14 January 2000. In April 2007, it was announced that the prizes for the 2008 race would be one million dollars offered for a world record and $250,000 for first place for both men and women, making this the long distance running event with the greatest cash prizes in history.The 2008 race was won by Haile Gebrselassie with a time of 2:04:53. This was the second fastest recorded time for a marathon at that point, not fast enough to claim a world record or the million dollar prize.- Wikipedia

Pitkällä matkalla on aikaa pohdiskella. Mikä on uskon ja tiedon ero? Lähestyn asiaa negaation kautta. Olen leuhkinut olevani sellaisessa kunnossa, että pystyn kuukauden varoitusajalla juoksemaan maratonin. Sen verran kokemusta asiasta on, että lähtöviivalla TIEDÄN pystyväni juoksemaan edessä olevan matkan. Minä vain en oikein lähtöviivalla USKO siihen.

Sunnuntaiaamuna aikaisin


343 (39) 992 Kähkönen, Juha (FIN) M50 Nokia Marathon Team 04:13:21 04:12:45
Kuvat: Hanski, minä itte ja tapahtuman viralliset kuvat

Ei kommentteja: