Vuosi 2013 alkoi sairastelulla. Oikeastaan sairastelu alkoi jo edellisvuoden vuoden marraskuussa. Oli pitkittynyttä yskää ja kuumejaksoja. Työpoissaoloja tuli talven aikana neljään viiteen otteeseen ja viikko yhtäsoittoa pahimmillaan. Kuume nousi useaan otteeseen yli 39 asteen. Työmatkapyöräily jäi alkuvuodesta kokonaan pois.
Tammi-helmikuun vaihteessa oli viikko tervettä aikaa ja ehdin jo lenkillekin, mutta sitten kuume nousi taas yli 39. Kuvassa sairaspäivät näkyvät vihreinä risteinä. Kukin lenkki on oma palkkinsa ja palkin pituus vaihtelee lenkin keston mukaan.
Maaliskuu on tyhjä juoksujen osalta, mutta ei liikkumaton. Helmikuun lopusta huhtikuun alkupuolelle oli Mätäjoen ympäristössä loistavat hiihtomahdollisuudet. Viimeinen hiihtolenkki oli vitonen aamulla ennen töihin lähtöä 11.4. Latu oli silloin jo varsin surkea. Kilometrit jäivät alle kahdensadan.
Juoksulenkit alkoivat huhtikuun alussa. Pyöräily uudella pyörällä alkoi myös huhtikuun alussa. Tautinen aika oli lopullisesti ohi. Huhtikuun 21. oli myös ex-tempore päätetty edellispäivänä päätetty vuoden ensimmäinen numerojuoksu Länsiväyläjuoksu. Alla oli vain puolenkymmentä lenkkiä, mutta juoksu meni mukavan vauhdikkaasti.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä oli edessä vuoden ensimmäinen maraton. Edellisen puolen vuoden aikana lenkkarit eivät olleet liikkuneet kuin hädin tuskin 200 km. Paloheinämaraton oli Kalevi Saukkosen 1600. ja juoksimme sen edestakaisin noin 2,6 km polulla. Tulosta ei kannata moittiakaan jos ei kehuakaan.
Kesä jatkui tasaisella lenkkeilyllä. Heinäkuun aikana toinen jalka oireili penikkamaisesti ja lopulta elokuussa määräsin sille lepoa. Työmatkojen lisäksi tein pyörälenkkejä.
Syyskuussa juoksulenkit olivat taas käynnissä. Hannun ja tyttöjen kanssa osallistuimme Pääkaupunkijuoksuun, jossa puolikkaan aikani oli mukavasti alle 2h. Keli oli tosi kylmä ja näpit jäässä, juoksuasuna shortsit ja ohut mutta hyvä juoksupaita. Toimitsijoitakin näytti palelevan.
Lokakuun pitkällä testilenkillä kuntoni lopahti täysin 15 km kohdalla. Parin viikon päästä juostavan Ateenan maratonin kannalta tämä ei tietenkään ollut helpottava kokemus, mutta ei näistä kannata hermostua. Ateenan maraton meni mukavasti nousevalla reitillä ja helteisessä säässä. Huippukokemus, jossa ajalla ei niin väliä.
Viikko Ateenan jälkeen kokeilimme työkavereiden kanssa Cooperin testiä. Tulokseni oli 2580m joten viimeisten testien jälkeen huononemista on tapahtunut noin 70 m verran. Tämä otetaan puolivuosittain uusiksi.
Sítten mieleen tuli mieleen kokeilla maratonia alle kuukauden kuluttua edellisestä. Itsenäisyysmaraton Kuopiossa juostiin juuri juuri pakkasen puolella edestakaisin noin 2,6 km reitillä joka lopussa oli varsin polanteinen. Aikaa matkalla kului suurinpiirtein saman verran kuin Kreikassakin. 2013 ei ollut nopeiden maratonien vuosi.
Perhejoukkueemme osallistui joulun alla Pelastakaa lapset ry:n Joulujuoksuun, jossa osallistumismaksu meni lasten tukiperhetoimintaan. Tapahtuma oli täysin omatoiminen ja joukkueemme, joka oli tätä tapahtumaa varten ottanut itselleen nimen Rotten River Runners (suom. Mätä Joen Juoksijat), suoritti missionsa Helsingin Mätäjoen varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti