Pitkällä juoksulla: Vändra maraton 3.5.2025

Perjantaina puolen päivän jälkeen Teijo koukkaa reppumiehen kyytiin Katajanokan satamassa ja merimatka kohti Tallinnaa alkaa. Helppoahan se on kun on luotettava kuski ja hyväkuntoiset henkivartijat. Nyt on perjantai ja maraton on Vändrassa huomenna, mutta majoitus meillä on Pärnun Strand-hotellissa.

Tallinnasta on Pärnuun noin 130 km eli parisen tunnin ajomatka. Tänään vielä kaikki on helppoa, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tankata illalla pastaa hotellin ravintolassa. Ja ehkä pieni lasillinen viiniä. Vappu on tuoreessa muistissa ja tankkaukset on hoidettu huolella.

Pieni tutustumiskävely Pärnun rannalle ennen illallista. Tuulista on.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen haistellaan ulkoilmaa ja valmistaudutaan juoksuun. Vändraan on matkaa viitisenkymmentä kilometriä ja olemme perillä näppärän kokoisella stadionilla sopivan hyvissä ajoin ennen klo 11 alkavaa juoksua. Saamme numerolaput ja vähennämme varustusta. On ennustettu että ensimmäinen puolikas on tuulinen ja toinen vastatuulinen.

Vändran aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kaikki vielä edessä. Heikki, Hannu, Teijo ja Juha.

On täällä toki muitakin kuin me. Maratoonareita on reilut 50 ja lyhyempien matkojen (1/2 M, 16 km, 8 km) juoksijoita monta mokomaa enemmän.

Juoksu starttaa klo 11 ja lähdemme melkolailla eturivistä matkaan. Juoksu kulkee mukavasti, niinhän se usein alkumatkasta. Ominaiseen tapaani juoksen Hannun vauhdissa, vaikka tiedän että viimeisen kympin aikana siitä hinta maksetaan. Mutta nyt kulkee ja kun on myötätuulikin. Teijo menee menojaan ja pian Heikinkin selkä etääntyy.

Juottopisteitä on riittävän usein ja henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Otan vuoroin urheilujuomaa vuoroin vettä, en koske syömisiin. Kokistakin on, sitä otan välillä. Tuskin koskaan kokis maistuu niin hyvältä kuin lämpimänä juoksureitin varrella.

Jollakin huoltopisteellä Hannu tapaa vanhaa työtuttuaan ja paluumatkalla saa tältä terästettyä urheilujuomaa. Kuva ei liity tapaukseen.

Reitti on selkeä: 21 km koilliseen tietä nro 5 kohti Särevereä ja sitten takaisin. Matkalla ylitämme Pärnumaan ja Järvamaan maakuntarajan ja Pärnunjoen. Juoksuliikenne on hiljentynyt reilun kympin jälkeen, kun puolikkaankin juoksijoiden kääntöpiste on ohitettu. Yritän vapauttaa Hannun juoksemaan omaa vauhtiaan, mutta hän päättää varmistaa, että osaan kääntyä oikeassa kohdassa paluumatkalle.

Pärnunjoen yli

Teijo jo paluumatkalla ja Hannu vaan kertoo kalajuttuja

Heikki saapuu paluumatkallaan huoltopisteelle. Hannu on ryhtynyt talkoisiin.

Pääsemmehän mekin kääntöpaikalle

Ekan kympin vauhti oli alle 6 min/km, toisen kympin hieman päälle. Paluumatkalle kääntyessä ehdin huokaista helpotuksesta, ettei vastatuulta juuri olekaan, kunnes saavun peltoaukealle: sivutuuli meinaa repiä numerolapun rinnasta. Onneksi emme juokse soratietä niin ei ole silmät korvat täynnä pölyävää hiekkaa. Hannu menee omaa vauhtiaan ja ilman kirittäjää minun vauhtini putoaa yli 7 min/km ja muuttuu kolmeenkymppiin mennessä laahustamiseksi. Ryhdyn vuorottelemaan kävelyn ja juoksun välillä. En millään enää pääse kunnon juoksun tahtiin vaan raahustan eteenpäin.

Liikenne on reipasta, sen vauhti tuntuu olevan kova. Vaihdan välillä puolta ihan kokeillakseni, onko kallistus toiseen suuntaan siedettävämpi. Eipä se vaihtamalla paljon parane.

Neljänkympin kohdalla lähetän juoksijatovereille viestin, että tulossa ollaan. Silti minunkin takanani on vielä joitakin juoksijoita, vaikkakaan tuskin montaa... Stadion lähestyy. Juoksijatoverit ovat vastassa. Vielä on kierrettävä rata ennen kuin pääsen maaliin. Lopulta.