Minua huijattiin taas. Kysyin rakkaalta tyttäreltäni, joka on osallistunut Naisten kympille, että josko tällä kertaa lähtisi kanssani tällaisen hieman pitemmän juoksun juoksemaan. Tästä saa oikein mitalinkin. Sanoi, että ei. Ja sitten kohta ilmoitti, että että joo, tullaan me Sagan kaa. Minä heti ilmoitin itseni. Ja sitten hän sanoi taas, että ei kuiteskaan.
Minulla itselläni juoksumotivaatio oli jotenkin niin epämääräinen, että olisin tarvinnut kaverin. Onnistuneen Barcelonan maratonin jälkeen taustalla hiippaili ehkä ajatus elämän - eikun juoksemisen - tarkoituksettomuudesta. Nyt kun neljän tunnin raja maratonilla oli rikottu, niin mitä välii enää, kolmea ei saa rikki kuitenkaan. Partakin on sen kunniaksi ajettu veke. HCR:ään en ilmoittautunut, vaikka sen magia on jo vuosi sitten kumottu. Siinähän minulle kävi niin, että vasta viidennellä ilmoittatumisella onnistuin Helsinki City Runin runnaamaan.
Mutta enivei, tässä sitä taas kuitenkin ollaan, mukavassa kunnossa ja hyvässä säässä. Ajelin mopolla Otaniemeen ja kerholaisia parveilee paikalla runsain määrin. Ulkoministeri Stubb on avaamassa ulkoilmatapahtumaa ja osallistuu siihen itsekin. Ymmärrän, että minua huijattu positiivisesti.
Liikkuva äänestäjä and The Ulkoministeri
Näin hyvää säätä ei minun Länsiväyläjuoksu-historiani aikana ole ollut koskaan, shortsikeli. Juoksu etenee mukavasti ja voimat riittävät hyvin. Niin tietysti pitääkin näin lyhkäsellä matkalla, varsinkin kun takana ei ole pitkää löysäiltyä talvea, vaan edellinen maratonikin on vajaan kahden kuukauden takana. Viimeisellä parilla kilometrillä tunnistan tutun leidin vuoden takaa. Silloin hän jätti minut loppumatkalla, tällä kertaa osat ovat toisin päin. Moikkaan ja etenen maaliin, jaksan ottaa vielä reippaan loppukirinkin. Fiilis on hyvä!
Nautiskelen banaania ja juomaa ja katselen muita maaliintulijoita. Kerholaisia hengailee paikalla. Tapaan myös Heikin, joka suoritti tänään oman duathloninsa: kevyt kuudenkymmenen kilometrin fillarilenkki pohjalle ja siihen juoksu päälle. Uintia ei sentään tänään, reipasta menoa kuitenkin! Puen ajonahkat jäälle ja mopoilen kotiin.
Kerhomme iloiset aktivistit Liisa ja Mervi
633 1639 Juha Kähkönen Nokia Marathon Team 1:35:05 +33:16
1 kommentti:
Mervistä vuoden kaupunkilainen 2013
Vuoden kaupunkilainen Mervi Savo: "Olkaa rohkeita"
2.1.2014 12:00 3
Teppo Moisio
Helsingin Sanomat
Sami Kero / HS
Yimby-juoksun järjestäjä Mervi Savo.
Yimby-juoksun järjestäjä Mervi Savo.
"Ei riitä, että heikompiosaisia suvaitaan, heitä pitää myös auttaa ja puolustaa", sanoo Yimby-juoksun järjestäjä ja tuore vuoden kaupunkilainen Mervi Savo.
Kaupunkitoimittajien yhdistys valitsi Savon vuoden 2013 kaupunkilaiseksi. Perusteluna oli Savon osoittama siviilirohkeus ja heikompien puolesta toimiminen.
Espoon Olarissa asuva Savo järjesti viime elokuussa hyväntekeväisyysjuoksun Riilahteen suunnitellut kehitysvammaisten asuntolan ja päivätoimintakeskuksen puolesta. Ennen tapahtumaa keskustelu julkisuudessa oli ollut lähinnä kehitysvammaisten toimintaa vastaan.
"Halusimme näyttää, että vastustusten tehtailu on vain pienen porukan hommaa. Me muut emme ajattele niin", hän kertoo.
Tapahtumaan tuli liki kaksituhatta osallistujaa ja se keräsi päiväkeskukselle 1 745 euroa. Niillä ostettiin sählyvarusteita lievästi kehitysvammaisten porukalle ja tarpeistoa aisti- ja elämyshuoneeseen vaikeammin vammaisille.
Palaute tapahtumasta on ollut Savon mukaan valtavan positiivista. "Luulen, että myös aiemmin keskusta vastustaneet ovat tarkistaneet kantaansa ja muuttaneet ajatteluaan."
Yimby-juoksu on myös saamassa jatkoa. Riilahden päivätoimintakeskukselle kerätään jälleen rahaa hyväntekeväisyysjuoksussa ensi elokuussa. "Tapahtumakutsu on jo julki Facebookissa", Savo sanoo.
Oman kokemuksensa pohjalta Mervi Savo rohkaisee muita samoin ajattelevia avaamaan vastaavassa tilanteessa rohkeasti suunsa. Jos omaan kaupunginosaan suunnitellaan asuntolaa ja vastustajat nostavat metelin, kannattaa esittää oma, eriävä mielipiteensä.
"Olkaa rohkeita. Uskon, että ihmiset ovat perusolemukseltaan kilttejä ja ottavat heikommat huomioon. Vastustus johtuu peloista ja tietämättömyydestä. Silloin on hyvä nousta barrikadeille ja sanoa, että me emme pelkää – ja me otamme naapureiksi myös vammaisia."
Kaupunkitoimittajien yhdistys on nimennyt vuoden kaupunkilaisen vuodesta 1997 alkaen. Aiempina vuosina arvonimen ovat saaneet muun muassa Tavastia-klubin ja Korson Ankkarockin järjestäjä Juhani Merimaa, ravintolapäivän vetäjä Olli Sirén ja Olympiastadionin Bubi-huuhkaja.
Lähetä kommentti