TUUSULANJÄRVEN MARATON 24.04.2010

Tuusulanjärven maraton juostiin mukavassa kevätsäässä huhtikuisena lauantaina. Lähtö oli Hyrylän kasarmialueelta. Puoli tuntia ennen lähtöä nautimme Sotkun munkkikahvit, niistä saa mukavasti potkua ja piristystä juoksuun.
On mahottoman kylymä ja mietimme varustusta. Lopulta lähden juoksuun raskaimmassa varustuksessa kuin koskaan: takki, kauluri ja hanskat (no, toki NYCissä oli reppukin mukana, mutta tämänpäiväistä varustusta ei ole tarkoitus riisua matkan varrella).

Väinö Linnaa "siteeraten": Kyllä suomalainen aina kymmenen maratonia juoksee, vaan entäpä kun tulee se yhdestoista. Sitä tässä ollaan nyt testaamassa, ja hieman jännitystä lisää se, että edellisestä maratonista on mennyt aikaa jo reilu vuosi, joten ei tämä ihan rutiininomaisesti mene. Vai meneekö sittenkin?

  Tässä vaiheessa vielä naurattaa, vaikka taivaalta leijailee lumihiutaleita

Lähtölaukaus ammutaan rynnäkkökiväärillä. Eipähän kenenkään tee mieli varastaa. Juoksemme kimpassa kolme ensimmäistä kilometriä. Vauhti on minulle liian kova, kun mennään alle 5 minuutin vauhtia ja vaihdan hitaammalle. Hannu menee menojaan.

Tuulee niin, että pelkään numerolapun repeävän. Juoksemme itärantaa Tuusulasta Järvenpään puolelle, kaarramme länteen ja sitten järven länsipuolta etelään. Tunti tulee täyteen melko tarkalleen11 km kohdalla. Peltoaukeiden kohdilla tuulee reippaasti. Järvenrantaa reitti ei juurikaan mene.

Ensimmäisen kierroksen loppupuolella juoksu kulkee hyvin ja tuntuu että vauhtikin on kova. Tajuan, että tässähän taitaa olla osalla kanssajuoksijoista puolimaratonin loppukiri menossa, joten toppuuttelen omaa menoani. Saavumme kasarmialueelle ja lähtö/maalipaikalle. Kaikki seuralaiseni kaartavat oikealle ja jatkan matkaa toiselle yksinäni. Onneksi edessä näyttää olevan sentään muutamia kohtalotovereita. Puolikkaan aika on jotain 1:56. Tällä vauhdilla pääsisi helposti alle neljän tunnin, mutta tämän vauhdin pitäminen ei ehkä käy helposti enää toisella järvikierroksella.

Nautin lähes joka huoltopisteellä sekä urheilujuomaa että vettä. Otan väliin pikkasen banaania ja suolakurkkua, myös rusinaa, hyvin hillitysti. Vatsa toimii hyvin ja hyväksyy. Voimat tuntuvat riittävän hyvin, vauhti kyllä laantuu hieman. 32 km kohdalla kello naksahtaa juuri 2:59, joten edelleen ollaan alle neljän tunnin ajassa, mutta jalat osoittavat jäykistymisen merkkejä.

Järveä kiertämässä

Kuulen takaani "Hyvä, Juha!" ja Päivi pyöräilee ohi. On menossa duuniin, että sattuukin, ja vielä tunnistaa minut, tavallista tavallisimman. Vaihdamme pari vauhdikasta sanaa. Tällainen sattumus piristää jo hieman raskaaksi muuttunutta kulkua. 35 km kohdalla kulkuni on muuttunut jäykäksi töpöttelyksi. Huomaan, että maratonilla on muitakin, ne menevät ohitseni. Vauhti hyytyy ja hankitut aikavarastot on syöty, neljän tunnin aika muuttuu haaveeksi. Vasen jalkani oireilee jotenkin ja pelkään sen kramppaavan. Yritän hieman vaihdella askellusta.

Tunnistan yhden ohittajan, se on Pekka, jonka tapasin Barcelonan maratonilla vuosi sitten keväällä. Pekka minut tänne silloin kutsui. Juttelemme, mutta vauhtini hiipuu edelleen ja jään taas omaan yksinäisyyteeni. 

Kilometri kilometriltä maali lähenee. Neljä tuntia täyttyy ja takana on 41 km. Vielä viimeisen kilometrin aikana minua ohitetaan vauhdikkaasti. Lopussa on melkeinpä turhan paljon mutkittelua, maali näkyy, kuulen nimeni kuulutettavan ja Hannun kuvaavan tuloani. Ihmeen ketterästi hän siirtyy edelläni maaliin vaikka oma juoksukin on takana. Omat tuskatkin unohtuvat kun on muuta ajateltavaa. Olen maalissa.

 Nyt se vasta naurattaakin. 

Hannu on odotellut maalissa jo parikymmentä minuuttia. Heitämme läppää järjestäjien kanssa ja siirrymme sisään keitolle. Ruoka maistuu hyvältä näkkileivän kanssa ja elimistökin sen hyväksyy. Tekee mieli ottaa lisää.

Analysoin juoksuani. Voimat riittivät hyvin. Tankkaus oli onnistunut ja läpi talven kinoksissa työmatkat pyöräiltyäni peruskunnossa ei ollut valittamista. Pari viikkoa aiemmin tehty pitkä testilenkki 26km kahdessa ja puolessa tunnissa oli mennyt myös hyvin. 

Ongelma oli viimeisen kymmenen kilometrin aikana jäykäksi menneet jalat. Juoksukilometrejä kovalla alustalla ei varmaankaan ollut pohjalla tarpeeksi. Tammi-helmikuun aikana kävin juoksulenkillä ehkä puolenkymmentä kertaa, siinä saattoi mennä useampi viikkokin etten juossut. En muka jaksanut lähteä lenkille umpihankipyöräilystä väsyneenä. Maaliskuussa juoksukilometrejä sentään kertyi vajaa sata, samoin kuin huhtikuussa. Kaksi tai kolme juoksulenkki viikossa keskimäärin. Iskunkestävyyttä ja lajikohtaista kuntoa olisi varmaan pitänyt kehittää paremmin, niin olisi koivetkin kestäneet viimeisen kympin valittamatta. Tällaisia spekuloin, mutta mistäpä tuon tarkasti tietää.

Joka tapauksessa onnistuneen suoristuksen jälkeen on hyvä mieli hyvän aikaa.

72. Juha Kähkönen Nokia Marathon Team 4.07.33 +1.21.26