Minä kun olen maratonini jo täällä juossut, ilmoittaudun puolikkaalle... itsepähän olen sääntöni laatinut. Hannulla on puolestaan lupa avata vuoden 2017 maratonkausi.
Illan alkaessa hämärtäytyä olemme ottaneet talan sopivalla tavalla haltuumme ja tepastelemme Las Canterasilla. Salapoliisityöllä on selvitetty kohdehenkilön majapaikan sijainti ja nyt olemme lähellä sitä. Äkkiä havaitsemme kohteemme suoraan edessämme, kulkusuunta sama kuin meillä. Yllätys tuskin voisi olla täydellisempi. Silti vastaanotto on sydämellinen. Juhlavuoden avajaistapahtuma on käynnissä.
Lauantaina noudamme numerolaput ja tankkaamme pastaa, seurustelemme leppoisasti kattoterassilla kaupungin korkeimmalla uima-altaalla. Teemme pienen pyhiinvaellusmatkan läheiselle vuorelle tarkistaaksemme onko sinne edellisreissulla jättämäni lenkkarit tallella. Eivät toki enää ole. Illalla pieni verryttelylenkki ja aika varhain levolle.
Sunnuntaiaamuna olemme aamupalalla heti kun se aukeaa. Lähtöpaikalle on pari kolme kilometriä ja tokihan me sen taksilla menisimme, mutta kaupungin liikenne on maratonin vuoksi sekaisin, eikä takseja ole saatavissa. Leppoisassa aamukelissä matka sujuu mukavasti jalkaisin, eikä ole kiirekään. Lämpötila lähdössä on +17, mukava juoksukeli tällainen.
Lähtöpaikalla sijoittaudun maratoonareitten karsinaan, vaikka olen puolikkaalle menossa. Juoksemme Hannun kanssa kimpassa. Pari ensimmäistä kilometriä on hivenen tukkoista mutta kyllä porukkaa riittää koko matkalle. Erkanemme omille reiteillemme jossain kympin jälkeen.
Reiiti on muuttunut sitten viime juoksun. Puolikkaan juoksijat eivät käy La Isletan puolella vaan reitti kohti Las Canterasin eteläpäässä olevaa maalia putkahtaa rannalle jossain Canterasin puolivälissä. Juuri kun saavun rannalle, huomaan Heikin ja Tuulan yleisön joukossa. Vaihdamme lyhyet tervehdykset ja jatkan maaliin jonne ei ole enää kuin noin puolentoista kilomerin matka.
Maalissa saan komean mitalin.
Hotellihuone olisi luovutettava klo 12 mennessä. Miten kävelenkö vai juoksenko... Siirryn pois rannan tuntumasta toivoen että saisin taksin, mutta turhaa taitaa olla toive. Kävelen reippaasti pohjoista kohti ja kuinka ollakaan saan napatuksi vapaan taksin. Kuski valittelee että tiet ovat tukossa, eikä tiedä miten pääsee ja minne pääsee. Aluksi etenemme hienosti mutta sitten tulee umpiperiä ja on tehtävä koukkauksia ja väistöliikkeitä. Lopulta päätän jäädä kävelymieheksi. Matkaa taitaa olla jäljellä saman verran kuin alunperinkin, mutta onneksi hotelliin on helppo suunnistaa, sillä se näkyy hyvin monelle puolelle. Saavun hotellin, otan pikaisen suihkun, survon hikiset kamat jo valmiiksi pakattuun laukkuun ja kirjaudun ulos minuutilleen oikeaan aikaan.
Siirryn matkatavaroiden kanssa päivänsankarin residenssiin ja parin tunnin päästä Hannukin saapuu osuudeltaan. Proteiinitarpeeseen tankkaamme puolen kilon pihvit ja illan hämärtyessä hyvästelemme paikalliset tukijamme ja siirrymme kentälle. Yölento kestää aamuun ja sitten onkin aika siirtyä suoraan työpaikalle hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti