Vändra maraton 3.5.2025

Perjantaina puolen päivän jälkeen Teijo koukkaa reppumiehen kyytiin Katajanokan satamassa ja merimatka kohti Tallinnaa alkaa. Helppoahan se on kun on luotettava kuski ja hyväkuntoiset henkivartijat. Nyt on perjantai ja maraton on Vändrassa huomenna, mutta majoitus meillä on Pärnun Strand-hotellissa.

Tallinnasta on Pärnuun noin 130 km eli parisen tunnin ajomatka. Tänään vielä kaikki on helppoa, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tankata illalla pastaa hotellin ravintolassa. Ja ehkä pieni lasillinen viiniä. Vappu on tuoreessa muistissa ja tankkaukset on hoidettu huolella.

Pieni tutustumiskävely Pärnun rannalle ennen illallista. Tuulista on.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen haistellaan ulkoilmaa ja valmistaudutaan juoksuun. Vändraan on matkaa viitisenkymmentä kilometriä ja olemme perillä näppärän kokoisella stadionilla sopivan hyvissä ajoin ennen klo 11 alkavaa juoksua. Saamme numerolaput ja vähennämme varustusta. On ennustettu että ensimmäinen puolikas on tuulinen ja toinen vastatuulinen.

Vändran aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kaikki vielä edessä. Heikki, Hannu, Teijo ja Juha.

On täällä toki muitakin kuin me. Maratoonareita on reilut 50 ja lyhyempien matkojen (1/2 M, 16 km, 8 km) juoksijoita monta mokomaa enemmän.

Juoksu starttaa klo 11 ja lähdemme melkolailla eturivistä matkaan. Juoksu kulkee mukavasti, niinhän se usein alkumatkasta. Ominaiseen tapaani juoksen Hannun vauhdissa, vaikka tiedän että viimeisen kympin aikana siitä hinta maksetaan. Mutta nyt kulkee ja kun on myötätuulikin. Teijo menee menojaan ja pian Heikinkin selkä etääntyy. 

Juottopisteitä on riittävän usein ja henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Otan vuoroin urheilujuomaa vuoroin vettä, en koske syömisiin. Kokistakin on, sitä otan välillä. Tuskin koskaan kokis maistuu niin hyvältä kuin lämpimänä juoksureitin varrella. 

Jollakin huoltopisteellä Hannu tapaa vanhaa työtuttuaan ja paluumatkalla saa tältä terästettyä urheilujuomaa. Kuva ei liity tapaukseen.

Reitti on selkeä: 21 km koilliseen tietä nro 5 kohti Särevereä ja sitten takaisin. Matkalla ylitämme Pärnumaan ja Järvamaan maakuntarajan ja Pärnunjoen. Juoksuliikenne on hiljentynyt reilun kympin jälkeen, kun puolikkaankin juoksijoiden kääntöpiste on ohitettu. Yritän vapauttaa Hannun juoksemaan omaa vauhtiaan, mutta hän päättää varmistaa, että osaan kääntyä oikeassa kohdassa paluumatkalle.

Pärnunjoen yli

Teijo jo paluumatkalla ja Hannu vaan kertoo kalajuttuja

Heikki saapuu paluumatkallaan huoltopisteelle. Hannu on ryhtynyt talkoisiin.

Pääsemmehän mekin kääntöpaikalle

Ekan kympin vauhti oli alle 6 min/km, toisen kympin hieman päälle. Paluumatkalle kääntyessä ehdin huokaista helpotuksesta, ettei vastatuulta juuri olekaan, kunnes saavun peltoaukealle: sivutuuli meinaa repiä numerolapun rinnasta. Onneksi emme juokse soratietä niin ei ole silmät korvat täynnä pölyävää hiekkaa. Hannu menee omaa vauhtiaan ja ilman kirittäjää minun vauhtini putoaa yli 7 min/km ja muuttuu kolmeenkymppiin mennessä laahustamiseksi. Ryhdyn vuorottelemaan kävelyn ja juoksun välillä. En millään enää pääse kunnon juoksun tahtiin vaan raahustan eteenpäin. 

Liikenne on reipasta, sen vauhti tuntuu olevan kova. Vaihdan välillä puolta ihan kokeillakseni, onko kallistus toiseen suuntaan siedettävämpi. Eipä se vaihtamalla paljon parane.

Neljänkympin kohdalla lähetän juoksijatovereille viestin, että tulossa ollaan. Silti minunkin takanani on vielä joitakin juoksijoita, vaikkakaan tuskin montaa...  Stadion lähestyy. Juoksijatoverit ovat vastassa. Vielä on kierrettävä rata ennen kuin pääsen maaliin. Lopulta.

Maalissa odottaa mitali, olut ja sukat. Keittoakin olisi tarjolla, mutta ei minulle maistu. 

Nyt on helppo hymyillä

Vändran stadion hiljenee

Ajamme Pärnuun. Ensin nestetankkausta hotellilla ja sitten proteiinia suositussa Bum Bum Pubissa.

Sunnuntaiaamuna ennen kotiinlähtöä pientä palauttavaa kävelyä Pärnu Rannaniidu Matkaradalla

Hyvä reissu. Kiitos matkaseurasta! Ja kuvista kiitos Hannu ja Heikki!

Juha Kähkönen 5:13:36.5

Alussa

oli mies, joka ei paljon liikkunut. Sitten massa nytkähti ja lepokitka hellitti otteensa. Liike syntyi hitaasti, mutta kun massa lähti liikkeelle, sitä ei voinut enää pysäyttää. 

Tämä on kertomus keski-iässä aloittaneen maratoonarin juoksuista. Täällä ei tehdä nopeusennätyksiä, mutta jokainen täysimittainen kokemus on uusi ja ainutlaatuinen.

Juha Kähkönen, Helsinki, s. 1957 Kuhmossa 

Ensimmäinen maraton Turussa 2003, 

50. maraton Hämeenlinnassa 2021.

Paras aika Barcelonassa 2009 (3:57:30).

Herakleitos sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan. Uskon häntä, enkä juokse yhtään maratonia toista kertaa.

SISÄLLYSLUETTELO

Olen juossut maratoneja vuodesta 2003. Listailen niitä monella tavalla:

• kronologisessa järjestyksessä
• nopeusjärjestyksessä
• aakkosjärjestyksessä
• kuukausittain
• olympiastadioneilla vierailut
• maratonit kartalla 
• maat ja maanosat 
• Suomen maakunnat

Juoksija-lehden tietokannasta MARATONTILASTO voi hakea kaikkia suomalaisten juoksemia maratoneja vuodesta 2004 alkaen.

• Kuinka tässä näin kävi
• Sisällysluettelo kaikista juoksuista 
• Graafinen kuvaus ensimmäisen 10 vuoden juoksuista
• Viimeisin pitkä juoksu: Vändra maraton 3.5.2025
• Linkkejä maratonsivuille
• Kuhmo juoksee -Facebook-ryhmä
• Hannu matkalla sataan maratoniin

Pirkkahallimaraton 2.3.2025

Ja tapahtui niinä päivinä, että Ristolta kävi käsky, että sadannelle maratonille olisi lähdettävä. Tämä maratonpaikka oli Tampereen Pirkkahalli, jonne mekin Hannun kanssa ilmoittauduimme juhlistaaksemme Riston sadatta, kun olemme maratoonareitten huonetta ja sukua. 

Niin lähdimme varhain sunnuntaiaamuna ennen kukonlaulua kohti Tamperetta, jossa Risto itse oli viettänyt jo pari valmistautumisyötä. Maratonjuoksu starttasi klo yhdeksältä. Ristolle oli kuin olikin varattu juoksunumeroksi 100 ja ettei asia jäisi kenellekään epäselväksi myös juoksupaidassa oli numero 100. Olisi toki ollut komeaa, jos juostavana olisi ollut tasan sata kierrosta, mutta alimittaisen Pirkkahallin juoksuradan pituus on vain 300 metriä, joten juostavana oli peräti 140 täyttä kierrosta ja rapiat päälle.  Jos tarina alkaa evankeliumina, voi draamantajuinen jo ennakoida, että Via Dolorosaan tässä vielä päädytään. Mutta eipä mennä asioiden edelleen vaan hoidetaan ne 140 kierrosta ensin.

Risto valmiina sataselle

Kello lähestyy yhdeksää. Tuttuja paikalla meidän kolmen lisäksi on ainakin Veikko ja Elina Ollila. Ryhmittäydymme lähtöviivalle hallin toiselle puolelle. Lähtö tapahtuu 9:01. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen mittapisteellä saamme numeromme ja kierrosten määrän tauluun - nyt niitä on nolla. Tästä eteenpäin kierrosaika tulee kolmensadan metrin välein. Taulusta sitä on helppo seurata. Meitä on noin 60 maratoonaria kehää kiertämässä.

Normitapaan juoksen alkumatkan, lähes ekan puolikkaan, Hannun kanssa kimpassa. Vauhti on minulle liian kova ja tiedän sen pitkästä kokemuksesta, mutta minkä sitä luonteelleen voi. Ohittelemme muita ja moikkailemme Riston kanssa. Juomatauot sovimme ensin kahdenkymmenen kierroksen välein, myöhemmin viidentoista kierroksen välein. Minulle purtavat ei maistu lainkaan. Eilinen tankkaus ja aamupala viideltä olivat niin tuhteja, että suorastaan yököttää. Otan pääasiassa urheilujuomaa ja vettä päälle. Vessareissuja ei juoksun aikana tarvitse tehdä. Ekalla kympillä menee minuutin yli tunnin ja vauhdinjako on ollut hyvin tasaista.

Minulla oli päkiäkipuja vielä viikkoa ennen juoksua ja rauhoitin tilannetta olemalla liikkumatta. Kaiketi auttoi, kun päkiään ei satu. Juoksu menee mukavasti ensimmäisellä puolikkaalla, mutta sen jälkeen vaihdan hitaammalle ja päästän Hannun omaan vauhtiinsa. Näyttöruudulta näkee tilanteen kehityksen selkeästi. Sieltä näkee toistenkin kierrokset jos muistaa juoksunumeron. Riston numero on helppo muistaa. 

Puolimaratoonarit tulevat mukaan klo 11 ja juoksijoiden määrä tuplaantuu. Rata ei silti tunnu erityisen ahtaalta. Puolivälin jälkeen vasen polvi alkaa oireilla ja päkiäkin muistuttelee olemassaolostaan. Vauhti hidastuu ja juoksijat alkavat ohitella minua. Moikkailemme Riston kanssa. Päätän, että kun 3/4 eli 105 kierrosta on takana, annan itselleni luvan kävellä. Juoksuvauhti on hidastunut ja ryhti lysähtänyt. Alaselkään sattuu.

Juomatauon jälkeen siirryn kävelyyn. Näyttötaulusta näen, ettei se ole hitaampaa kuin äskeinen "juoksu", mutta nyt selkään ei satu. Halliin on tullut tuttuja kannustajia: Pia, Niko ja Jaana istuvat lauteilla. Risto saavuttaa minua kierros kierrokselta. Hannu ohittaa usein Ja melkein kaikki muutkin. Lisäkseni on pari muuta kävelyn harrastajaa, yksi erityisen nopea. Parin kymmenen kierroksen jälkeen siirryn taas juoksuun, joka on aluksi aiempaa nopeampaa ja pysyn jonkin aikaa Riston ja Veikon tahdissa, selät eivä lähesty, mutta eivät etäännykään. Sitten vauhti taas alkaa hiipua. Isku sattuu selkään, polveen ja päkiään. Heikoin kohtani ei kuitenkaan ole selkä, polvi eikä päkiä, vaan pää, joka ei kestä tätä pientä kiusaa. Kun vauhti on hiipunut tarpeeksi on aika taas valita nopeampi kävely. Kuulen kuulutuksista, kun juoksijat vuoronperään pääsevät maaliin: "Risto Mäntylä saapuu maaliin sadannelta maratoniltaan." Tämä on Riston suurta juhlaa! Kisälli on kasvanut mestariksi ja nyt noussut harvojen ja valittujen joukkoon.

Risto ylittää maaliviivan

Radalla meitä ei ole enää monta ja saan kannustusta joka kierroksella. Viimeisen kierroksen juoksen ja olen vihdoin maalissa. Uiton hevosen* homma on tältä erää ohi. 

(*Vanhemmat jonnet saattavat tietää, että uitossa käytetyt hevoset kiersivät ympyrää pyörittääkseen vinssiä tai muuta vastaavaa. Tämä oli osa uiton koneellistamista ennen modernien koneiden käyttöä. Hevonen ei voinut osaansa valita, meille tämä on vapaaehtoista.)

Kahvia ja kakkua on tarjolla, mutta ei maistu. Pikainen suihku ja olemme valmiina lähtemään jatkoille. Ristolle pidetään pieni onnitteluseremonia ja luovutetaan onnittelukirja. Pirkkahallin ystävällisiä ihmisiä kiitämme toimivasta tapahtumasta!

Laskiaissunnuntain ja Riston kunniaksi juomme kahvit ja nautimme laskiaispullaa Linkosuon kahvilassa. No, minulle ei pulla ihan vielä maistu. Sitten ajomatka kotiin, ensin Hannun kyydillä Keimolaan ja sieltä omalla perille. Kotona alkaa jo ruokakin maistua.

5:18.44. Jos sen nyt välttämättä haluatte tietää.