Vuoden alku meni suunnitellusti ilman maratoneja ja sitten iskikin korona. Ensimmäisellä vuosipuoliskolla peruuntui tai siirtyi kaksi ulkomaanmatkaa eikä loppuvuosi ole välttämättä sen kummempi. Ja tietysti kotimaanmaratonitkin peruuntuivat parhailta kevätviikoilta. Kun markkinat avautuivat pienillä maratoneilla, olin innossani etsimässä sopivia ennenkäymättömiä juoksuja lähitienoilla. Nyyttäri on sellainen: seitsemän kierrosta vastapäivään Malmin lentokenttää ympäri, aluksi ns. nollakierros, jolla täsmätään matkan pituus säädetyksi. Matka on virallisesti mitattu, mutta juoksu on nimensä mukaisesti omatoiminen ja itsehuoltoinen.
Tiistaiaamuna Falkullan koira-aitauksen luona oleva parkkipaikka lentokentän länsireunalla taitaa olla pääasiassa juoksijoiden täyttämä. Ensimmäiset juoksijat ovat lähteneet lenkille jo seitsemältä ja vielä riittää juoksijoita kello kahdeksan kattaukseenkin. Risto saapuu paikalle. Hänellä on jo ainakin kolmaskymmenes maraton lyhyellä urallaan, joka alkoi vähän vajaa neljä vuotta sitten Rovaniemellä. Mutta se on eri tarina. Yhteensä maratoonareita on tänään 14.
Päivästä on tulossa helteinen. Virittelemme itse kukin huoltomme autojen luo tai pöpelikköön. Minulla vettä, vissyä ja kokista sekä banaaneita, mandariineja ja snickers-patukka. Yksi kierros on 5,7 km, mikä on huoltoväliksi helteellä pitkähkö mutta ei mahdoton. Kokis on lämmintä ja hiilihapot ovat siitä karanneet, silloin se on tähän tarkoitukseen sopivinta.
Lähtö tapahtuu kello kahdeksan. Lämpötila on jo yli 20 C. Lähdemme myötäpäivään nollakierrokselle ja Riston kanssa tuumailemme, kuinka huomaamme käännöspaikan merkin 1.2 km päässä. No helposti huomaamme ja joukossa on kokeneita kentänkiertäjiä jotka varmistavat asian. Käännöksen jälkeen osaaminen on helppoa, kierretään lentokenttää, mutta ei juosta sinne. Kun vielä osaa laskea seitsemään niin se on siinä. Käännöksen jälkeen voi nähdä kanssajuoksijoitaan kerran. Sitten heitä ei näekään, paitsi niitä jotka ohittavat kierroksella ja niitä jotka ohittaa kierroksella. Ei kovin montaa.
 |
| Nyyttärimaratonin klo 8 kattaus valmiina lähtöön |
Risto poikkeaa puskaan ja juoksen tovin Veikon kanssa. Hän on juossut maratoneja ainakin viisitoista kertaa enemmän kuin minä. Juttelemme juoksemisesta ja muustakin tärkeästä. Huomaan etten muistanut tankata ensimmäisellä ohituksella, joten ekasta osuudesta tulee kahdeksan kilometrin mittainen. Eka kierroksen jälkeen Veikon vauhti on minulle liian kova ja huoltopisteellä jään. Tankkaan kokista ja vissyä ja otan puolen litran vesipullon mukaan uudelleen sijoitettavaksi. Nyt juttelukaverikseni tulee seuraavaksi nopein. Sijoitan vesipullon reilun parin kilometrin päähän lentokentän portille. Järkevämpää olisi ollut laittaa se lähemmäksi puoliväliä, mutta täältä ainakin muistan sen sijainnin. Vesipaikka osoittautuu myöhemmillä kierroksilla varsin hyödylliseksi.
Varsinaisen tankkauksen suoritan rauhallisesti lähtö/maalipaikalla, otan siellä kokista ja huuhtelen suuta vissyllä. Joillakin kierroksilla otan banaania, mutten tunne siihen suurta tarvetta. Mandariini piristää. Sen sijaan snickers ei tunnu sopivan minulle helletankkaukseen, puraisun jäljiltä on janoinen olo ja odotan malttamatta parin kilometrin päässä olevaa vesipulloa että pääsen huuhtelemaan suuni. Ei jatkoon, ainakaan helteellä. Täydet kiitokset lämpimälle ja hiilihapottomalle kokikselle, se on sekä hyvää että ravitsevaa. Ei sitten zeroa tankkaustarkoitukseen, kiitos.
Eka puolikas menee hitusen päälle kahden tunnin. Kilometrit ovat pääsääntöisesti 5:20-6:00 min tankkaustaukoja lukuunottamatta. Tunnen itseni hyvävoimaiseksi. Alun sosiaalisuuden jälkeen juoksen yksin muutamia ohituksia ja huoltopisteessä kohtaamisia lukuunottamatta. Noin kolmensadan maratonin juoksija Matti Tanskanen on reitin varrella kuvaamassa juoksijoita.
 |
| Kuva: Matti Tanskanen |
Lämpö on noussut yli hellerajan. Tämä lentokenttää kiertävä reitti on lempeä, siinä on vehmasta varjoa eikä aurinko pääse liian monessa paikassa porottamaan suoraan. Juoksupohja on kovaa hiekkaa ja varsin tasaista, silti reitillä on pari nousua toinen eteläpäässä ja toinen koillisnurkassa, mutta niitä ei voi kovin pahoiksi sanoa.
Jälkimmäisellä puolikkaalla vauhti hiljenee 6 min/km päälle, mutta edes viimeisellä kympillä ei tapahdu tuttua väsähtämistä, vain hillitty hiipuminen. Viime vuonna pääsin vain kerran edes lähelle tätä, joten on syytä iloita, revanssi on onnistunut. Juoksun jälkeen kirjaan tuloksen ja nautin lisää lämmintä kolaa. Moikkaan paikalle sattuvat kanssajuoksija ja on aika ajella kotiin. Illalla maistuu grillattu proteiini.
 |
| Reittikartta |
Juha Kähkönen 4.19.42
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti