Tällä maailman kulmalla en ole
ennen juossutkaan. Gran Canarian pääkaupunki Las Palmas on yllättävän suuri,
lähes puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Tammikuun ilmasto on suomalaiselle
juoksijalle juuri sopiva. Parin tunnin aikaero helpottaa mukavasti sunnuntain
aamuheräämistä. Kello seitsemän olemme aamupalalla hotellin kattoravintolassa, kun
aurinko vasta suunnittelee nousemistaan. Monet muutkin aamupalastelijat
vaikuttavat juoksijoilta. Juoksu starttaa klo 9 ja lähtöpaikka on vain parin
kilometrin päässä, joten aamupalan jälkeen on sopivasti aikaa muille
aamutoimille ja siirtymiseen starttipaikalle. Mittari näyttää +17 astetta.
Lento oli eilen ja sen jälkeen
oli vielä hyvin aikaa noutaa numerolaput ja luoda ensisilmäys rantaraittiin.
Tänään tehdään laajempi tutustumiskierros ja sen jälkeen onkin viikko aikaa
palautustankkaamiseen ja muihin turistin töihin.
Lähtöalueella törmään heti
tuttuihin suomalaisiin juoksijoihin. Täällä on suomalaisia mukana
pari-kolmekymmentä. Juoksijoiden kokonaismäärä on seitsemisen tuhatta, joista
täysmatkalle lähtee vajaat pari tuhatta. Asetun ilmoittamani aikatavoitteen
perusteella määräytyneeseen lähtökarsinaan. Se on viimeinen, tarkoitettu
hitaimmille juoksijoille, jotka eivät usko pääsevänsä maaliin alle kolmen ja
puolen tunnin. Sellaisiin aikoihin en usko minäkään. Kas, tuttuja häjyjä on
täälläkin, Mauriin törmää melkein missäpäin maailmaa tahansa.
Lähtölaukaus pamahtaa, mutta
kestää aikansa, ennen kuin pääsen lähtöviivalle asti. Ajanottochippi on
numerolapussa, mutta myöhemmin selviää, ettei täältä saa omaa todellista aikaa
erikseen, vaan pelkästään viralliset väliajat ja tuloksen. Jää arvoitukseksi
kuinka kauan matelu viivalle kesti.
Aloitan matkanteon hyvävoimaisena ja tarpeeksi levänneenä. Edellisestä lenkistä on täsmälleen kaksi viikkoa, silloin keliolosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Nyt varusteena on shortsit ja hihaton juoksupaita. Puhelin perstaskussa tallentaa reittiä. Edellisen maratonin jälkeen olen pitänyt lenkkeilyssä parin kuukauden mittaisen tauon yskän ja flunssan vuoksi, varsinaista sairastelua eikä kuumetta tähän jaksoon ei kuitenkaan sisältynyt. Tuntuu siis että olen levännyt tarpeeksi. Katsotaan miltä tuntuu muutaman tunnin kuluttua.
Kannustus on hyvää, ihmiset
huutelevat amorea tai jotain sellaista (animo = kannustan). Juottopisteitä on hivenen
harvemmassa kuin monessa muussa juoksussa. Otan joka pysäkillä sekä
urheilujuomaa että vettä. Voimajuoma on mukeissa ja ja vesi pulloissa, joten
ensin kulaus energiaa ja sitten vesipullon kanssa on liikkeelle, siitä on helppo
hörppiä matkalla. Koska ei ole helteistä, juomiseen ei tarvitse kiinnittää erityistä
huomiota. Reitti kulkee hotellimme vierestä ja pistän vaimolle tekstarin. Olen
arviooni nähden etuajassa. Emme ehdi tapaamaan. Etenen Playa de Las Canterasin
rantaa ja ensimmäinen puolikas on valmis. Puolikkaan keskivauhti on ollut
jokseenkin tarkkaan 6 min/km.
Järjestäjällä oli sekä liikkuvia että paikallaan pysyviä kuvaajia. |
Toisella kierroksella tie on
tyhjempi. Juttelen juostessani muutamien kanssa ja bongaan paidoista mistä
kukin on, monet ovat paikallisia, monet taas pohjoismaista, kannustusporukat
heiluttelevat lippujaan. Paikalliset juoksijat eivät tunnu juuri englantia
haastavan. Kuulutuksia on siellä täällä ja kuulen nimenikin mainittavan. Ohitan
avojalkajuoksijan, mies on Indianasta. Kaksi urheilullista nuorta naista
juoksee takaa rinnalleni, mutta eivät kiihdytä ohitse asti. Moottoripyörä ajaa
ohitse ja pysähtyy kadunkulmaan, kuvaaja hyppää kyydistä ja suuntaa putkensa
meihin. Matka jatkuu, huomaan etteivät neitoset menekään ohitse vaan
jättäytyvät jälkeen. Jonkun ajan kuluttua vilkaisen taakseni eikä heitä enää
näy. Höh, kävivät vain poseeraamassa. Onkohan kuvat kohta jossain
mainossivustoissa... Turistipariskunta toivottelee Merry Christmasia
ameriikanmurteella, tajuan viittauksen joulupukkiin ja toivotan hyvät uudet
vuodet. Ihmiset ovat iloisia ja kannustavia.
Vilvoitteluun tarkoitetut sienet ovat Gran Canaria -saaren muotoisia. |
Juoksijoiden asuissa on sekä
ajankohtaisia että henkilökohtaisia viestejä. Je suis Charlie -pariskunta
juoksee edelläni. Riiassa juoksijatyttö julisti Proud to be Ukrainian.
Barcelonassa oli reitin varrella oransseihin pukeutuneita tiibetiläismunkkeja.
Syöpää vastaan juostaan paljonkin. Moni juoksee edesmenneen läheisensä muistoksi.
Keli on ollut juoksemiseen varsin
sopiva, mutta pieni tihku muuttuu ihan oikeaksi vesisateeksi. Ei miksikään
kaatosateeksi, mutta kuitenkin - tuntuu hieman huvittavalta, että on
matkustanut tänne etelän aurinkoon juoksemaan vesisateessa, kun en juuri
muualla ole sadesäällä sattunut maratoneja juoksemaan. Sade sinänsä ei haittaa,
se vain virkistää, mutta se tekee tiiliset jalkakäytävät liukkaiksi.
Punatiilistä polkua on yhtäjaksoisesti useita kilometrejä reitin pohjoisosassa.
Ohuella kaistaleella, jonka kautta La Isletan niemi yhdistyy pääsaareen,
juoksemme edestakaisin rinnakkaisia katuja, kunnes on aika siirtyä viimeiselle
rantaosuudelle. Liian myöhään tajuan taas ilmoittaa etenemisestäni, joten en
näen puolisoani tälläkään kierroksella. Onneksi hän on kuitenkin ollut
kannustamassa muita juoksijoita.
Sports Trackerin tallentamaa |
Maalissa ajalla 4:19:35 |
Mitalissakin on saaren muoto. Selfie. |
Loma kestää viikon. Kotimaan
kelejä muistellessa aamulenkkeihin tulee lisänautinnollisuutta. Tiistaiaamun
palauttavan lenkin aikana reidet ovat vielä aika tönköt, mutta loppuviikosta ei
enää muista maratonia juosseensakaan.
Kuvat: DISA Gran Canaria Marathon sivuilta http://grancanariamaraton.eu
Vauhtinjako
5K 582 00:31:09 06m 13s / km
5K 582 00:31:09 06m 13s / km
10K 628 00:59:44 05m 43s / km
15K 639 01:29:45 06m 00s / km
20K 617 02:00:19 06m 06s / km
Media 585 02:06:11 05m 20s / km
27K 578 02:42:59 06m 14s / km
31K 504 03:07:26 06m 06s / km
36K 488 03:39:29 06m 24s / km
Meta 558 04:19:35 06m 10s / km