Juoksut 2017

Vuosi 2017 oli juoksutapahtumien kannalta aktiivinen. Juoksin numero rinnassa joka kuukausi, vaikkakin juoksujen pituudet vaihtelivat. Osallistumisien määrästä ei voi kylläkään päätellä vuoden aikana juostujen kilometrien määrää, melkein tuntuu kuin olisin juossut numero rinnassa enemmän kuin ilman. Ei nyt kuitenkaan. Juoksemisen lisäksi muita osallistumisia olivat järjestelyhommat Kuhmolainen maratonilla heinäkuussa ja etupyöränä ajaminen Vantaan maratonilla lokakuussa. Molemmat tuntuvat jääneen tavaksi.
Ensimmäisestä kokemuksesta Vantaan maratonilla ajamisesti kirjoitin Vantaan maratonin blogiin (1.6.2017) Kun 9.10.2011 ensimmäisen kerran etumoottoripyöräilijänä ajoin…
Kuhmolainen maratonista on oma tapahtumakertomuksensa.

Juoksukalenteri 2017

1. Tammikuu: Gran Canaria puolimaraton
2. Helmikuu: APK-hallimaraton Porissa
3. Maaliskuu: puolikas Paloheinässä
4. Huhtikuu: Hannover Marathon
5. Toukokuu: puolikas Paloheinässä
6. Kesäkuu: puolikas Paloheinässä
7. Heinäkuu: puolikas Paloheinässä (sitä ennen talkoissa Kuhmolainen maratonilla)
8. Elokuu: puolikas Paloheinässä
9. Syyskuu: Patagonian International Marathon
10. Lokakuu: Åland Marathon (ja alkukuusta oli Vantaan maraton moottoripyörällä)
11. Marraskuu: Nenäpäiväjuoksu
12. Joulukuu: itsenäisyyspäivänä juostiin Juostaan Suomi paremmaksi - varttimaratonin mittainen Suomen muotoinen 100-vuotissynttärilenkki (mukavassa porukassa ja ihan ilman mitään numerolappuja. Ja jouluaattona puolikas Paloheinässä, kuudes Paloheinän puolikas tänä vuonna.

Jouluaattoaamuna Paloheinässä

Vuoden viimeisen lenkin jälkeen

Vuosi on loppumassa - toivottavasti flunssakin. Joulun pyhät ja välipäivät menivät niiskuttaessa. Onneksi jouluaattona vielä pääsin tonttuhattu päässä puolikkaanmittaiselle lenkille Paloheinään. Paljon muitakin joulumielisiä oli liikkeellä, sillä osallistujia oli yli viisikymmentä. Taivas oli pimeä, kun hyvin lievässä pakkasessa joukko säntäsi matkaan klo 7:30. Aurinko ehti nousta, ennen kuin olin puolikkaaltani maalissa reilun kahden tunnin kuluttua. Tätä lenkkiä en voi oikein syyttää flunssastani, sillä se ja sen jälkihoito meni mallikkaasti joulusaunoineen kaikkineen, mutta perheessä jyllännyt basilli sai lopulta otteen minustakin, ja tuo jäi vuoden viimeiseksi lenkiksi. Hyvää uutta vuotta 2018!

JUOKSUKUVAKALENTERI 2017

Tammikuussa Las Palmasissa. Minä käännyn, Hanski jatkaa. 

Helmikuussa APK-hallimaraton Porissa Riston ja Hanskin kanssa.

Maaliskuussa Paloheinässä (Kuva: Salla Tykkä)

Huhtikuussa Hannoverissa (Kuva: E tai T Siik)

Toukokuussa Paloheinässä (Kuva: Anders Colliander)

Kesäkuussa Paloheinässä (Kuva: Anders Colliander)

Heinäkuussa toimitsijana Kuhmolainen maratonilla 

Elokuussa Paloheinässä (Kuva: Hannu Komulainen)

Syyskuussa Patagoniassa (Kuva: Rodolfo Soto)

Lokakuussa Vantaan maratonilla etupyöränä (Kuva: Kimmo Rönnberg)

Marraskuussa Nenäpäiväjuoksu

Joulukuussa Suomen muotoinen itsenäisyyspäivän lenkki (Kuva: Kirsti Sergejeff)

Nenäpäiväjuoksu 2017

 Perinteisessä Nenäpäiväjuoksussa juoksimme jälleen HP:n toimitalon ympäri ympäri ympäri...

Åland Marathon 28.10.2017

Viikkarilla ja Siljalla pääsee Ahvenanmaalle mukavasti yön aikana ja on aamulla perillä heti neljän jälkeen. Niin sitä on sopivasti iskussa ja valmiina kaikkeen heti auringon noustua ja jo ennenkin. Harmi vain, että maraton starttaa vasta klo 11, joten odotteluaikaa on yli kuusi tuntia. Kisakeskus on hotelli Arkipelag, mutta muita kisaajia ei vielä puoli viideltä näy, eikä paljon mitään muutakaan. Kisan jälkeen odotteluaikaa on puoleen yöhön eli laivan lähtöön asti, joten on täällä aikaa notkua.

Aamulla neljän jälkeen olisi mitä mainioin juoksukeli. 

Eilisiltana jäi laivalla pastapartyt pitämättä, mutta jotain tankkausta sentään.

Yöportieerilta tiedustelen päivähuonetta illaksi ja mikseipä jo heti aamuksikin ja niin majoitumme hotelliin. Ehdimme ottaa lyhyet unet vielä ennen aamupalaa. Aamupala on runsas ja ravitseva, mutta pekonin olisin voinut jättää kokonaan pois. Se maistuu vielä juoksun loppumetreillä asti.

Majoitus järjestyy

Aamulla keli on paras mahdollinen juoksukeli, lämmintä 5-10 C ja kuivaa. Mutta laaja pilvialue lähestyy lännestä ja ennusteen mukaan sataa koko päivän, kunhan se valkenee. Lähtöhetkellä sataa reippaahkosti mutta ei kaatamalla. Tämä on ensimmäinen vesisademaratonini - Kanarialla sateli kyllä kerran, mutta ei tässä määrin. Lähtölaukaus kajahtaa ja lähdemme kiertoradallemme. jonka pituus on 4690 metriä.

Lähtölupa annettu, tunti aikaa irtiottoon.

Juoksemme rantakatu Österledeniä pohjoiseen, teemme siellä laajan lenkin ja sitten samaa katua toista puolta taikaisin etelään ohi lähtöpisteen. Teemme uukkarin ja tulemme lähtöpisteeseen, joka on samalla huoltopiste ja lopulta maali.Tämän toistamme maratonillamme yhdeksän kertaa. Matkan varrella näemme mm. pitkäkarvaista skotlantilaista lihakarjaa puistikossa. 

Reittikartta

Jo ensimmäisen kierroksen aikana kengät ja sukat ovat märät. Ja paita. Vauhtini on mukavasti alle 6 min/km. Jo ensimmäisen reilun kympin, 2-3 kierroksen, jälkeen tunnen väsymyksen oireita tasolla, joka normaalisti pitäisi tulla vasta puolikkaan jälkeen. Nautin joka toisella kierroksella vettä ja joka toisella urheilujuomaa. Syötäviin en koske ja aina urheilujuoman nauttimisen jälkeen aamulla nauttimani pekoni muistuttaa itsestään ja yritän röyhtäilemällä helpottaa oloani.

Vauhtini synkronoituu Riston vauhtiin ja moikkaamme toisiamme joka kierroksella lähes samassa kohden kierrosta. Puolikkaan kohdalla aikaa on mennyt jo pari kolme minuuttia yli kahden tunnin. Viimeisillä kierroksilla näennäisjuoksuni on hiipunut kävelyä hitaammaksia ja lopulta kilometrillä menee yli kahdeksan minuuttia.

Valoisia hetkiäkin on, kun sade nimittän lakkaa hetkeksi ja aurinko pilkahtaa. Se on ohimenevää. Olen tottunut sateeseen ja välillä en edes huomaa, että sataa, kunnes näen sen lätäkön pinnasta.

Juoksijoiden määrä vähenee koko ajan. Kympin juoksijat eivät matkalla kauan viivy, puolikkaan juoksijatkin poistuvat ja nopeimmat maratoonarit ohittelevat kierroksilla. Lopulta pääsen maaliin ja saan mitalin kaulaani. Sade jatkuu. Tämä oli väsynyt juoksu, mutta jälleen kaiken sen vaivan arvoinen. Päätin juostessa, että menen juoksun jälkeen heti huoneeseen nukkumaan, kaadun suoraan sänkyyn enkä käy edes suihkussa ennen kuin olen ottanut parin tunnin tirsat. No käyn kuitenkin ensin suihkussa, mutta päikkärit maistuvat sen jälkeen.

Illalla nautimme proteiinia kulutetun tilalle suositussa lähiravintolassa ja täydennämme nestevajausta. Sitten siirrymme satamaan hieman ennen puolta yötä saapuvaa laivaamme odottamaan. Laiva ei satamassa pitkään viivyttele. Ilves on käynyt pelaamassa voitokkaan pelin Maarianhamina IFK:ta vastaan. Veikkausliigan viimeisen pelikierroksen huomaa satamassa ja vielä laivallakin.

Matkamuistot ja matkalukemiset

Yön aikana saamme keväällä lainaamamme tunnin takaisin kotimatkalla Maarianhaminasta Helsinkiin. Lisätunnista huolimatta unta ei tule siltikään tule liikaa. 

Herra 60 sijoituksella 60

60 88 JUHA KÄHKÖNEN 1957 FIN HELSINKI MARATHON MC 9 04:52:22 02:17:28 M60+ (6)

Patagonian International Marathon 9.9.2017

Sinisten tornien maraton

kirjoitus on aiemmin julkaistu lehdessä Juoksija 1/2018

Teksti Juha Kähkönen, Hannu Komulainen, Tomi Savolainen

Maaliintulo. Viimeiset sadat metrit reitti kulkee nurmikentän poikki. Siniset tornit ovat myötävalossa hieno tausta maaliin saapuvien juoksijoiden takana. Kuva Rodolfo Soto.

Suuret maratonit vievät sinut urbaaniin ympäristöön, jossa näet vaikuttavia betoni- ja lasitorneja. Patagoniassa ei ole suuria rakennuksia. Tornimme ovat graniittia ja jäätä ja nousevat 2 500 metriä kilpailureitin yläpuolelle. Kutsumme sinut toisenlaiseen kokemukseen luonnon voimien äärelle!

Kuusikymppisten kunniaksi matkasimme maratonille kaukaiseen kohteeseen. Torres del Painen kansallispuisto odottaa meitä jykevine graniittivuorineen. Ensin on kuitenkin maraton juostavana.

Lämpötila lähtöpaikalla on viiden asteen tietämillä. Patagonia heräilee talvesta vielä syyskuun alkupuolella. Ruoho ei viherrä, eivätkä lehdenalut korista puita. Olemme Torres del Painen kansallispuiston eteläpuolella, Lago Toro -järven läheisyydessä. Meitä odottaa maraton hulppeissa maisemissa.

Vieressä on yksinäinen karjatila. Naudat eivät hämmästele tuttua ympäristöään vaan paikalle ilmestyneitä maratoonareita.

Lähtöviivalle kertyy kello yhteentoista mennessä reilut 150 juoksijaa. Tuulee reippaasti. Jos vaate ei istu tiiviisti, se lepattaa. Saamme pientä esimakua tulevasta.

Matkaan!

Juoksemme loivasti kumpuilevaa leveää sorapintaista maantietä. Liikennettä ei juuri ole, ja harvoja vastaanajelijoita saattaa moottoripyöräilevä karabinieeri.

Askeleet kannattaa asettaa ajouriin, sillä niiden välissä pikkukivet haittaavat menoa. Mikäpä juostessa, kun tuuli auttaa takaa ja keho alkaa lämmetä.

Joukko venyy pitkäksi nauhaksi jo alkumatkasta. Juoksijat ovat pääosin Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Erityisesti brasilialaiset erottuvat lippuineen. Euroopasta on lisäksemme vain muutama juoksuturisti. Pidämme Suomen liput näkyvissä, ja kaukaa tulevina saamme erityisen kannustuksen.

Maisemia hallitsevat kaukaiset lumipeitteiset vuoret ja kitukasvuisen näköinen lehdetön metsä.

Kilometrit täyttyvät keskimäärin vajaassa kuudessa minuutissa. Maratonaikamme ovat yleensä 4–4.30, mutta Patagoniaan saisi kulua vaikka kauemminkin. Alku on siis meille hyvä.

Alkumatkaa alamäkeen ja myötätuuleen. Kuva Rodolfo Soto.

Tuulta päin

Saavutamme reitin eteläisimmän kohdan ja kuulemme Laco del Toro -järven aaltojen paiskautuvan rantaan. Käännös ohjaa meidät kohti luodetta, ja Patagonian kuuluisa tuuli puhaltaa vastaan jo melko rajusti.

Reitillä roskaaminen on tiukasti kiellettyä. Huoltopisteitä on 5–7 kilometrin välein. Juoma kaadetaan kilpailijoiden kantamiin pulloihin, sillä mukeja ei ole. Tarjolla on esimerkiksi banaania ja suklaakeksejä. Järjestelyt ovat muutenkin pienimuotoiset: väliaikoja ei oteta eikä matkaa merkitä kilometrikyltein.

Juoksemme aika lailla samalla vauhdilla kuin jo Puerto Natalesin pikkukaupungissa tapaamamme yhdysvaltalainen Alan.  Brasilialaispariskunta puolestaan tuntee Suomesta ainakin vodkan.

Alkaa ensimmäinen pitkä nousu. Tie kapenee ja muuttuu öljysorapintaiseksi.

Ylhäällä levikkeellä käännämme selkämme hetkeksi tuuleen ja katselemme alhaalla aaltoilevaa järveä.

Ohitamme lehtiä odottavaa puustoa mutta myös paljaita alueita sekä metsäpalojen tuhoamaa metsää. Vastatuuli kovenee tai se pääsee iskemään aiempaa voimakkaammin.

Puolimaratonin juoksijat ovat lähteneet mäen huipulta selvästi ennen kuin ehdimme paikalle. Ensimmäisellä puoliskolla reitti on kaiken kaikkiaan suhteellisen tasainen. Malminkartanon täyttömäen ylittäviä kokemuksia tarjoaa lähinnä puhuri.

Lipputanko taittuu

Jostain syystä jyrkissä nousuissa tuulen voima kasvaa. Ehkäpä tuuli pakkautuu suppilomaisesti, sillä nousua on louhittu loivamuotoisemmaksi osin kallion sisään.

Lähtö ja maali ovat lähes merenpinnan tasolla. Kovimman ja lähes kahden kilometrin mittaisen ylämäen juoksemme kolmenkympin kieppeillä. Nousemme reitin huippukorkeuteen 250 metriin.

Nousussa tuuli näyttää kovimman voimansa. On ponnisteltava pysyäkseen pystyssä ja pelkään, että pipo lentää taivaan tuuliin. Nojaudun tuuleen voimakkaasti, meteli estää keskustelun kokonaan.

Pilvistynyt taivas vapauttaa muutamia rakeita – ei paljon, mutta näytteeksi. Tämä on kovin tuuli, minkä muistan kokeneeni. Lippuni muovinen tanko taittuu.

Huippua seuraa viiden kilometrin alamäki järvelle, joten luulen juoksun helpottuvan. En kuitenkaan saa askelta rullaamaan. Tällaiset elämysreitit juoksemme yhdessä, joten kovempikuntoinen Hanski lisää trikoiden päälle tuulihousut repustaan, kun minä pusken eteenpäin.

Täällä tuskin kukaan juoksee aikaa. Kanssakilpailijoiden kanssa jutellaan, valokuviakin kertyy, kannustusta annetaan ja saadaan. Meininki sopii juoksulle, jolla juhlistamme 60-vuotispäiviämme. Mutkissa on lähes tuulettomia osuuksia – mutta vain hyvin lyhyitä. Lago Toron pinnasta näkee tuulen voiman. Järvi on tästä näkökulmasta erikoisen värinen, turkoosiin vivahtava.

Jäätikkövirtojen joki

Ennen maalia edessä on vielä pari malminkartanonmäkeä. Viimeisten kilometrien aikana reitti kääntyy järveltä länteen ja hetkittäin myötätuuli helpottaa menoa. Vielä on edessä yksi kunnon nousu hiekkatiellä.

Ylhäällä maisema palkitsee puuskutukseni. Ihailemme hetken näkymiä sata metriä alempana olevalle tasangolle. Jäätikkövirtojen ruokkima joki kiemurtelee laiskasti eteenpäin. Siellä näkyy myös leirintäalueen hotelli ja sen pihassa oleva maalialue. Sinne kelpaa juosta laiskottelemaan!

Saamme lisävirtaa sekä maisemasta että viimeisten kahden kilometrin alamäkipainotteisuudesta. Saan lämmiteltyä jalkani rullaaviksi ja pysyn Hanskin menossa jotenkin mukana. Vauhtia on taas kuin alkumatkasta.

Lähestymiskierros vie ruohopintaiselle niitylle. Jutun johdantokappaleena toimiva järjestäjän mainoslause on todellakin täyttänyt lupauksensa. Huomaamme, että maalisuoralla taustalle jäävät ilta-auringossa kylpevät kuuluisat Siniset tornit, nuo graniittiset massiiviset pystysuorat vuoret. Miten hienosti ne jäävätkään

maalikuviin.

MATKA MAAILMAN ÄÄREEN

Lensimme Chilen eteläisimpään kärkeen Punta Arenasiin Madridin ja Santiagon kautta. Reissun suunnittelussa ja varauksissa luotimme matkatoimiston apuun. Jatkoimme bussilla pohjoiseen Puerto Natalesiin reilut 200 kilometriä, ja samalla saimme ensinäkymän alueen maisemiin ja eläimistöön.

Yhteensä matkanteko kesti 36 tuntia, ja perillä olimme varsin lähellä antarktista aluetta. Luulimme juoksevamme keväässä, mutta saavuimme talvikauteen. Viileää kokemusta korostivat tuulet.

Puerto Natales on värikäs matalasti rakennettu kaupunki, joka jostain syystä tuo mieleen Alaskan. Rakennuksia koristavat hienot värit. Marjapuuronpunainen sävy oli kuulemma siirtomaavallanaikana yleinen. Sanotaan, että se syntyi sekoittamalla maaliin viiniä ja teuraseläinten verta.

Puerto Natales. Kuva Hannu Komulainen.

PALAUTTELUPÄIVÄ KANSALLISPUISTOSSA

Patagoniassa kannattaa tutustua muuhunkin kuin maratoniin. Torres del Painen kansallispuistoon kuluu helposti muutama päivä. Liikkuminen on sallittu merkityillä reiteillä ja teillä.

Majoitusta riittää hotelleista hostelleihin ja mökeistä telttapaikkoihin. Maraton juostaan matkailusesongin ulkopuolella, joten ruuhkaa emme kokeneet.

Maratoniin jälkeen suuntasimme Camping Las Torresiin kansallispuiston alueelle. Näkymä vuorille oli upea. Graniittiset tornit nousivat pystysuoraan ylöspäin kahden ja puolen kilometrin korkeuteen. Ne heijastivat jäätiköiden sinistä valoa, mistä alue on saanut nimensäkin – Torres del Paine eli siniset tornit.

Majoituksessa riitti yhteisöllisyyttä: jaettu iso ryhmähuone kerrossänkyineen,

yhteisruokailu. Ravintolasalissa kaikille tarjottiin samaa: lohkoperunoita ja lohta, hyvää ja ravitsevaa. Pitkä pöytä oli täynnä ja huutelimme toisillemme. Joukko koostui vaeltajista ja juoksijoista. Päivän kokemuksia kerrattiin kuten tällaisissa majoituksissa ympäri maailman.

Paine-joen putous. Alueen joet ja järvet saavat vetensä sulavilta vuoristojäätiköiltä. Lopputalvella vesi on matalimmillaan ja paljastaa kauniin uurteiset kalliopinnat. Kuva Hannu Komulainen.

Aamulla heräsimme varhain. Kiipesimme katsomaan upeita vesiputouksia. Guanakoja, villejä laamaeläimiä, eli paljailla rinteillä suurina laumoina. Puumia emme nähneet, mutta guanakon raato kertoi kissaeläimen onnistuneesta saalistuksesta.

Kesylaaman villit serkut guanakot viihtyvät Patagonissa.

Vaikuttavin retki seurasi iltapäivällä. Nousimme Lago Greyn etelärannalla katamaraanialukseen ja suuntasimme Glacier Grey -jäätikölle. Ensin kuitenkin

kävelimme alukselle puolitoista kilometriä pikkukivistä koostuvaa harmaata

järvenpohjaa. Päivään mahtui sopivan paljon kävelyä, joka vetreytti kehoa maratonin jäljiltä.

Aluksi näimme muutamia irtolohkareita. Lähempänä huomasimme, että ne ovat isoja – jäävuoria!

Sattumalta jäälohkare irtosi jäätiköstä ja mulahti veteen. Ilmastonmuutoksen

jäljet näkyivät, sillä ikiaikaisen jäätikön reunat ovat siirtyneet. Silti jäätikkövirta oli yhä pysäyttävän suuri.

Glacier Grey -jäätikkö on järveen osuessaan noin kuusi kilometriä leveä ja 30 metriä korkea. Kuva Hannu Komulainen.

 Patagoniassa kannattaa varautua yllätyksiin. Seuraavassa majapaikassa yövyimme pienessä mökissä. Aamupala jäi suunniteltua niukemmaksi, sillä keittokaasua ei tullut. Selvisi, että jokin päälinja oli poikki. Henkilökunta toi meille kuumaa vettä – ja aamu oli jälleen niin hieno kuin se olla voi.

Lentokentällä odottaa kone, jossa lukee Antarktis, mutta me suuntaamme takaisin Santiagoon.

FAKTAA

6. PATAGONIA INTERNATIONAL MARATHON

Paikka: Patagonia, Chile

Aika: 9.9.2017, seuraava 8.9.2018

Matkat: 42,3 km, 21,8 km, 10,5 km

Osallistumismaksu: 177–203 €

Voittajat 2017: Jose Motta García BRA 3.22.54, Florence Chevalier FR 3.54.53

Reittipofiili: Nousua 700 m, laskua 730 m

Reittikartta

Paidasta selviää havainnollisesti eteläinen sijainti

Mitalissa on kuva juoksijasta ja guonako-laamaeläimestä - sekin nopea ja kestävä juoksija. Läsnäolomme ansiosta myös Suomen lippu pääsi mitalinauhaan.

Paloheinän puolikkaita 2017

Paloheinä kutsui minua ahkerasti puolikkaalleen vuonna 2017. Hannun houkuttelemana juoksin vuoden ensimmäisen Paloheinämaratonin puolikkaan maaliskuussa (18.03.2017 347. PM 2.03.43). Paloheinämaratonista ja sen järjestäjästä, Anders Collianderista, hieman HS:n esittelyä ylläolevan linkin takana. Tajusin, että tämähän on matalan kynnyksen juoksutapahtuma, jonne on todella helppo tulla: tämä on lähellä eikä ole hinnalla pilattua ja lähtöpäätöksen voi tehdä vaikka vasta aamulla herättyään. Kunhan herää tarpeeksi aikaisin.

27.05.2017 357. PM 2.29.20
Tuula innostui juoksusta ja päätti Matildan kanssa osallistua Paloheinään. Lupasin kyyditä ajoissa paikalle. No, laitoin sitten itsekin lenkkari jalkaan ja ilmoittauduin puolikkaalle. Hämmästyin, kun Tuula ja Matilda ilmoittautuivat myös puolikkaalle. Jotenkin olin ollut ymmärtävinäni, että puhe oli ollut varttimarasta. Positiivinen yllätys.

27.5.2017 klo 7:30. Paikoillanne, valmiina...

Näytin ensikertalaisille reittiä ensimmäisen kierroksen verran. Paloheinän reitti on kuitenkin sen verran mutkikas, että ensimmäistä kertaa juoksevalle kaikki käännökset eivät ole itsestään selviä. Juoksimme kimpassa aluksi, sitten juoksin hetken omalla vauhdillani kunnes juutuin tarinaan muiden menijöiden kanssa ja tein matkaa varsin leppoisalla vauhdilla. Iloisena ja ylpeänä otin puolikkaan debytantit vastaan viimeiseltä kierrokselta.

Kohta maalissa

10.06.2017 359. PM 2.00.17
Hannu ehdotti Paloheinää ja mielelläni lähdin kannustamaan häntä ensimmäiselle puoliskolle. Hän oli suunnitellut juoksevansa jo viikkoa aiemmin, mutta muut suunnittelivat muita juttuja sinne.
Hienoja olivat nuo varhaiset Paloheinän kesäaamut.

10.6.2017

30.07.2017 367. PM 2.00.29
Kesälomareissulta edellisiltamyöhällä palattua tuumasin, että heinäkuun numerojuoksu on vielä juoksematta, mutta muutaman tunnin kuluttua siihen on mahdollisuus. Siispä herätykello soimaan...

30.7.2017

13.8.2017
Aamulla menin Paloheinämaralle, mutta eilinen myrsky joka puhkesi HCM:n aikana, oli kaatanut puita ja reitti oli tukossa. Juoksut tällä reitillä jäivät, juoksin muita polkuja ja katkenneita puita oli paljon muuallakin.

27.08.2017 370. PM 2.01.29

27.8.2017 varhaiset linnut 7:30 

Myöhäisempiä lähtijöitä

Elokuun lopussa olivat Hannu ja Tytti mukana. Aloitimme myöhemmässä kattauksessa, joten emme ole virallisessa lähtökuvassa mukana. Tytillä oli kulunut aikaa edellisestä puolikkaasta ja nyt hän juoksi oman enkkansa. Tällä kertaa Hannukin tyytyi puolikkaaseen, sillä parin viikon päästä oli odottamassa kokopitkä matka pallon toisella puolella.

Tytti maalissa

24.12.2017 385. PM 2.03.07
Jouluaattoaamuna lämpötila oli lievästi pakkasella, oli pimeää ja tuulista sekä mahdollisesti liukasta. Pukkeja ja tonttuja oli lukuisasti mukana.

Jouluaatto 2017

Kaikki Paloheinän juoksutulokseni 2013-2018

1. 177 01.06.2013 M 4.27.27
2. 347 18.03.2017 PM 2.03.43
3. 357 27.05.2017 PM 2.29.20
4. 359 10.06.2017 PM 2.00.17
5. 367 30.07.2017 PM 2.00.29
6. 370 27.08.2017 PM 2.01.29
7. 385 24.12.2017 PM 2.03.07
8. 408 30.06.2018 PM 1.58.15

Hannover Marathon 9.4.2017

Ryhdyin katselemaan sopivia maratoneja Saksanmaalta ajatuksena tervehtiä samalla Linusta, joka kesän tullen täyttäisi täyden vuoden. Niinpä ohjelmaan sopi hyvin kevätmaraton Hannoverissa, noin sadan kilometrin päässä paikasta, jossa Linus perheineen asuu. Edellinen Saksan vierailu tehtiin Berliinin kautta, mutta nyt sain päähäni, että helpommalla pääsee, kun lentää lähemmäs suoraan Hannoveriin. Vaan eihän sinne suoraan päässyt lentämään, tulomatka tehtiin Frankfurtin ja kotiinpaluu Münchenin kautta, joten se siitä helppoudesta. Matkaan lähtö oli lauantaiaamuna. Hannoverista viimeinen siirtymä olikin helppo, kun Linus perheineen oli autolla vastassa. Samalla sain juoksunumeron jo mukaani. 

Juoksunumero haettu Hannoverista

Lauantaipäivänä ja -iltana tutustumme uuteen asuinympäristöön Braunschweigissa. Sunnuntaiaamuna osaan jo yksin junalle ja matkustan Hannoveriin. Sumuinen aamu kirkastuu päiväksi matkan aikana.

Juna yksinäistä miestä Hannoveriin kuljettaa

Lähtötunnelma tiivistyy

Keväinen maraton sujuu mukavasti isossa porukassa. Takana pari kuukautta sitten juostu hallimaraton Porissa ei paina enää jalkoja. Tämä maraton juostaan yhtenä lenkkinä ja kun kevät täällä on Suomea pitemmällä, on maisemat nautittavaa katseltavaa. Puolikkaan nettoaika on juuri alle kahden tunnin. Viimeisellä neljänneksellä vauhti hyytyy ennalta arvattavalla tavalla, joten normi juoksu tästä tulee.

Maalissa odottaa saksalaiset tarjoilut, makkaraa ja olutta

Urakka takana

Hikikö houkuttaa?

Maanantain lehdessä on juttua maratonista, mutta ei kuitenkaan ihan kaikkien tuloksia. Ei se mitään, omani jo tiedänkin. On kotiinpaluupäivä. Ensin junalla Braunschweigista Hannoveriin, ja täällähän on jo käytykin. Hannoverista lento Helsinkiin menee Münchenin kautta, joten lyhyeksi matkaksi aika monta vaihetta. Ja vihdoin illalla Helsingissä. Seuraavalla kerralla taidan mennä Berliinin kautta. 

Kotimatka alkaa

1214 53 1819 » Kähkönen, Juha (FIN) 60 Marathon MC 04:22:10