Kesä on helteinen ja monenlaista toimintaa täynnä. Koronan vuoksi maratonit ovat olleet katkolla viime vuodesta lähtien, mutta kesäkuun alusta tuloksia voi saada jo virallisesti. Aluksi näyttää siltä, ettei mikään maraton oikein sovi ohjelmaani, jossa on mm. kotimaan matkailua ja jalkapallon EM-kisoja telkkarista katsottuna. Ehdin seuraamaan kisoja Helsingin lisäksi ainakin Kajaanissa, Oulussa, Kuhmossa ja Mäntässä.
Tarkoitus oli rauhoittua joksikin aikaa paikalleen Kuhmoon, mutta koronarokotuksen toinen vaihe kutsuu Helsinkiin heinäkuun ensimmäisenä maanantaina. Ja kas, matkan varrella on sopivasti Mikkeli, ja siellä Mikkeli Juoksu maratoneineen lauantaina 3.7., joten perjantaina nokka kohti Mikkeliä, sieltä huone kahdeksi yöksi ja lauantaina maratonille.
Jo heti lauantaina aamulla tunnen, että päivästä tulee niin lämmin kuin ennustettu on. Startti on puoliltapäivin ja kentälle on hotellista lyhyt kävelymatka. Juoksuvarustus on se mikä minulla hellemaratoneilla yleensä on, kevyt hengittävä lyhythihainen paita, shortsit, lippis, joka on niin mukava, että alkaa vanhuuttaan jo ratkeilla. Rannekellonkin jätin pois, mutta aurinkorasvaa muistin tällä kertaa laittaa. Mikkelin stadion on upotettu kaupungin pinnan alapuolelle. Minulle on kerrottu, että tämäkin on oikeastaan olympiastadion, Helsingin olympialaisten yksi kisapaikka, näin Hanski valisti.
Istun helteessä katsomon varjossa viime hetkeen asti, ennen kuin siirryn alas lähtöviivan taakse. Aurinkoon siirtyminen hirvittää etenkin kun siellä joutuu olemaan tuntikausia. Lähtöviivalla on myös Teijo. Laukaus kajahtaa. Juoksemme muutaman kilometrin yhdessä, mutta kun minulle kellottomalle kerrotaan vauhti, totean sen itselleni liian kovaksi erityisesti tässä helteessä, ja jättäydyn takavasemmalle.
 |
| Huh hellettä... hetki ennen lähtölaukausta Teijo ja Juha kertaavat viime hetken tärppejään. Kuva: Mirkku |
Mikkelin maratonilla juostaan lenkki kahteen kertaan. Reitti kulkee paljolti veden äärellä ja katselen tuttuja maisemia eri kulmasta. Mikkelihän on minulle kaupunki, mutta yleensä katselen sitä viitostieltä ohi ajaessani. Se on mukava paikka, kun malttaa poiketa viitostieltä. Reitti on miellyttävä. Mutta! Täällä ole varjoa missään. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpö on varjossa 28C. Mutta täällä ei ole varjoa missään.
Juon aina kun pystyn. Välillä kysyn kelloa toimitsijoilta. Ensimmäinen vitonen menee 5.30 vauhdilla. Se on liian kova vauhti. Kymppi menee hieman alle tunnin. Kahden kympin kohdalla aikaa on kulunut jo kahdeksan minuuttia yli kahden tunnin. Puolikkaan kohta on kentällä, jossa käyn kierroksen ja lähden uudelle pitemmälle. Joku juoksee takaa rinnalle ja ohi, se on Birgi. Vaihdamme muutaman sanan. Birgi juoksi lähes kaikki Kuhmolaiset maratonit, sai niistä yleensä pokaalin mukaansa ja nyt on ohittanut minut myös maratonien kokonaismäärässä. Hän menee kevyesti ohi. Minun vauhtini hiipuu, ensimmäinen kymppi meni alle 6 min/km, toinen alle seitsemän, kolmas alle kahdeksan, mutta neljäs ei enää mene alle yhdeksän. Päätän, että viimeisen kympin kävelen. Voimat ovat huvenneet täysin ja tästä tulee yksi hitaimmista maratoneistani. Mutta lopulta pääsen maaliin ja tankkaan juotavaa, sitten horjun hotellille huoltoon.
 |
| Todisteet |
 |
| Länsi-Savo raportoi maaliin päässeen 42 maratoonaria. Se on mukava luku. |
Menemme juoksutoveripariskuntien kanssa syömään torin laidalle Gastropub Einoon. Sieltä vaellamme vielä ravintolalaivaan, josta voi kaihoisasti katsella päivällistä juoksureittiä. Aurinko on laskeutunut riittävän alas ja ilta on viilentynyt miellyttäväksi.
Sunnuntaina matka jatkuu Helsinkiin. Maanantaina saamme piikit ja tiistaina meillä on jo treffit Banksyn kanssa Mäntässä.
