Viikkarilla ja Siljalla pääsee Ahvenanmaalle mukavasti yön aikana ja on aamulla perillä heti neljän jälkeen. Niin sitä on sopivasti iskussa ja valmiina kaikkeen heti auringon noustua ja jo ennenkin. Harmi vain, että maraton starttaa vasta klo 11, joten odotteluaikaa on yli kuusi tuntia. Kisakeskus on hotelli Arkipelag, mutta muita kisaajia ei vielä puoli viideltä näy, eikä paljon mitään muutakaan. Kisan jälkeen odotteluaikaa on puoleen yöhön eli laivan lähtöön asti, joten on täällä aikaa notkua.
Aamulla neljän jälkeen olisi mitä mainioin juoksukeli. |
Eilisiltana jäi laivalla pastapartyt pitämättä, mutta jotain tankkausta sentään. |
Yöportieerilta tiedustelen päivähuonetta
illaksi ja mikseipä jo heti aamuksikin ja niin majoitumme hotelliin. Ehdimme ottaa lyhyet unet vielä ennen aamupalaa. Aamupala on runsas ja ravitseva, mutta
pekonin olisin voinut jättää kokonaan pois. Se maistuu vielä juoksun
loppumetreillä asti.
Majoitus järjestyy |
Lähtölupa annettu, tunti aikaa irtiottoon. |
Juoksemme rantakatu Österledeniä pohjoiseen, teemme siellä laajan lenkin ja sitten samaa katua
toista puolta taikaisin etelään ohi lähtöpisteen. Teemme uukkarin ja tulemme
lähtöpisteeseen, joka on samalla huoltopiste ja lopulta maali.Tämän toistamme
maratonillamme yhdeksän kertaa. Matkan varrella näemme mm. pitkäkarvaista skotlantilaista lihakarjaa puistikossa.
Jo ensimmäisen kierroksen aikana
kengät ja sukat ovat märät. Ja paita. Vauhtini on mukavasti alle 6 min/km. Jo
ensimmäisen reilun kympin, 2-3 kierroksen, jälkeen tunnen väsymyksen oireita
tasolla, joka normaalisti pitäisi tulla vasta puolikkaan jälkeen. Nautin joka
toisella kierroksella vettä ja joka toisella urheilujuomaa. Syötäviin en koske
ja aina urheilujuoman nauttimisen jälkeen aamulla nauttimani pekoni muistuttaa
itsestään ja yritän röyhtäilemällä helpottaa oloani.
Vauhtini synkronoituu Riston vauhtiin ja moikkaamme toisiamme joka kierroksella lähes samassa kohden kierrosta. Puolikkaan kohdalla aikaa on mennyt jo pari kolme minuuttia yli kahden tunnin. Viimeisillä kierroksilla näennäisjuoksuni on hiipunut kävelyä hitaammaksia ja lopulta kilometrillä menee yli kahdeksan minuuttia.
Valoisia hetkiäkin on, kun sade
nimittän lakkaa hetkeksi ja aurinko pilkahtaa. Se on ohimenevää. Olen tottunut
sateeseen ja välillä en edes huomaa, että sataa, kunnes näen sen lätäkön
pinnasta.
Juoksijoiden määrä vähenee koko
ajan. Kympin juoksijat eivät matkalla kauan viivy, puolikkaan juoksijatkin poistuvat ja
nopeimmat maratoonarit ohittelevat kierroksilla. Lopulta pääsen maaliin ja saan
mitalin kaulaani. Sade jatkuu. Tämä oli väsynyt juoksu, mutta jälleen kaiken sen
vaivan arvoinen. Päätin juostessa, että menen juoksun jälkeen heti huoneeseen
nukkumaan, kaadun suoraan sänkyyn enkä käy edes suihkussa ennen kuin olen
ottanut parin tunnin tirsat. No käyn kuitenkin ensin suihkussa, mutta päikkärit maistuvat sen
jälkeen.
Illalla nautimme proteiinia kulutetun tilalle suositussa lähiravintolassa ja täydennämme
nestevajausta. Sitten siirrymme satamaan hieman ennen puolta yötä saapuvaa laivaamme
odottamaan. Laiva ei satamassa pitkään viivyttele. Ilves on käynyt pelaamassa
voitokkaan pelin Maarianhamina IFK:ta vastaan. Veikkausliigan viimeisen
pelikierroksen huomaa satamassa ja vielä laivallakin.
Yön aikana saamme keväällä
lainaamamme tunnin takaisin kotimatkalla Maarianhaminasta Helsinkiin. Lisätunnista huolimatta unta ei tule siltikään tule liikaa.
Herra 60 sijoituksella 60
60 88 JUHA KÄHKÖNEN 1957 FIN HELSINKI MARATHON MC 9 04:52:22 02:17:28 M60+ (6)