Jyväskylä on vielä ennenjuoksematon paikka, ja kun koronakaan ei saanut Finlandia Marathonia perutuksi, on aika suunnata keula kohti Keski-Suomea. On lauantaiaamu klo 7 ja aurinko on nousemaisillaan. Varhainen aamupala nautittiin jo kuudelta ja tyhjä nelostie vetää hyvin. Vaajakoski on sopiva paikka nauttia aamupalan toinen kattaus. Tämän jälkeen Jyväskylään on enää lyhyt matka.
Jyväskylästä löytyy hotelli Paviljonki, jonka edessä lähtö ja maali ovat. Ja Hanski on vastassa numerolappusten kanssa. Huone haltuun ja valmistautumaan. Kotona laitoin jo valmiiksi päälle juoksushortsit ja pitkähihaisen paidan, mutta keli vaikuttaa tuulisen kylmältä joten mietin vielä... laitan lisäksi alle lyhythihaisen paidan. Käsineitä ei tarvinne. Varustus osoittautuu juuri oikeaksi.
Viittä minuuttia vaille lähtölaukaus poistumme hotellista ja kävelemme lähtöpaikalle. Finlandia-hymni kajahtaa ja 12:40 kajahtaa lähtölaukaus. SAUL SM -kisaajat on lähteneet matkaan jo 10 minuuttia aiemmin.
Reitti on neljännesmaratonin mittainen ja kiertää Jyväsjärveä vastpäivään. Juoksemme Hanskin kanssa kimpassa minulle varsin kovaa vauhtia, mutta se ei silti tunnu pahalta. Ensimmäinen vitonen menee luokkaa 5 min/km ja joku kilometri jopa nelosella alkaen. Lienenkö näin nopeita kilometrejä ennen maratonilla juossutkaan. Keho on lämmennyt, mutta kaksi paitaa päällekkäin ei silti ole liikaa. Järven itäpäässä ripsauttaa vettä joka kierroksella ja pohjoisreuna moottoritien vierellä on voimakkaasti vastatuulinen.
Reitti on kaunis ja kulkee veden äärellä suurimman osan matkaa. Uutta vastalaitettua asfalttia on hyvä juosta. Huoltopisteitä on reilun kolmen kilometrin välein, lähtöpaikalla yksi ja kierroksella kaksi. Kierroksen pituus on 10,55 km, kun kerran neljä kierrosta juostaan.
Ekan kiekan jälkeen Hanski menee omaa tahtiaan ja minä himmaan hiukan, mutta en kovin paljon kuitenkaan. Meno hieman hirvittää, mutta kun hyvin menee niin menköön.
Ajanottoja on 1/8-maratonin välein. Puolikkaan aikani on 1:51:05, enkä muista että olisin puolikasta näin kovaa ennen juossut, en puolikkaana enkä osana maratonia. En ole vieläkään kuluttanut kaikkia voimavarojani, joten jatkan reipasta menoani. Toki nopeus on hieman hiipunut, mutta alle kuuden minuutin kilometrivauhtia mennään. Juomapisteillä tankkaan vuoroin vettä vuoroin urheilujuomaa, mutta en jää seisoskelemaan ja minimoin kävelyaskelten määrän. Mitään syötävää kuten banaania tms. ei ole tarjolla, tämä tietenkin koronan vuoksi. Talkooväki on pukeutunut maskeihin, juoksijoilla maskeja ei näy.
 |
| Kierros vielä? Kuva: Markku Rantama, Rauhalahti Road Runners |
Kolmannella kierroksella toki huomaan jo pientä jäykistymistä askeleessa. Energiat kyllä riittävät, mutta pientä tuttua oksettamisen tunnetta alkaa esiintyä. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä tankkaan puoli mukillista urheilujuomaa ja kiitän kannustuksesta. Edessä oleva viimeinen kierroshan mennään vaikka pelkällä hengen voimalla. Näen, että mahdollisuus olisi melko kovaan tulokseen, jos tuttua viimeisten kilometrien hyytymistä ei tapahtuisi. Ja tapahtuu mitä tapahtuu, tämä on ollut joka tapauksessa tähän asti varsin hyvä juoksu. Jo tämän vuoden ainoa edellinen maraton kesäkuussa oli parempi kuin viimevuotiset, joita oli monta, mutta määrä ei takaa laatua. Sairastelin viime vuonna niin, että se varmaan osaltaan söi voimia. Tänä vuonna olen onneksi pysynyt terveenä ja juoksukilometrien määrä lienee kohta tuplat viime vuotisesta. Kyllä se jossain näkyy.
Vauhti hidastuu ja sorrun laskemaan jäljellä olevaa matkaa sen asemesta, että nauttisin siitä mitä on nyt ja edessä. Jälleen kerran maraton näyttäytyy väsyneelle filosofille elämän symbolina - nauti siitä mitä on jäljellä äläkä suinkaan odota sen loppumista. Mutta matka etenee. Viimeisten kolmen kilometrin aikana tuuli puhaltaa järveltä vastaan oikein uhitellakseen meille turhan tien kulkijoille. Fiksummat asettuvat toisen taakse peesaamaan, mutta minä en ole tarpeeksi fiksu. Ohittelen joitakin, mutta paljon useampi ohittaa minut. Takaapäin ei näe minkä matkan juoksijoita ovat, mutta samaa Finlandíaa me täällä soitetaan.
Paviljongin alue lähestyy. Tällä kertaa pääsen maaliin enkä lähde enää uudelle kierrokselle. Kello pysähtyy minulle kovaan lukemaan 04:04:04, joka on kolmanneksi kovin maratonaika kautta aikojen. Yli kymmenen vuotta on mennyt siitä, kun tämän ajan olen alittanut. Lisääntynyt lenkkeilytahti on tuottanut jotain tulosta.
Maalissa saan muhkean tuotekassin, jossa on myös mitali sisällä. Enää mitalia ei ripusteta maaliintulijan kaulaan eikä tässä mitalissa olisi nauhaakaan. Mitali on varsin vaatimaton, mutta itse juoksutapahtuma on kiitettävästi järjestetty. Mitään eksymisen mahdollisuutta reitillä ei ollut, ja kannustavia toimitsijoita on riittävästi. Jyväskylä mainostaa itseään liikuntapääkaupunkina ja tämän kokemuksen perusteella ei ole mitään syytä väittää vastaan. Myös Paviljonki majapaikkana ansaitsee kiitokset, etenkin kun nyt kotimaanmatkailukesän päälle on tullut runsaasti vertailukohteita. Suurimmat kiitokset omalle kannustajalle, joka odottaa maalialueella.
Hanski on juossut oman ennätystuloksensa, vaikka juoksimme ensimmäisen neljänneksen kimpassa. Petraa kuin sika juoksuaan, vanha sananlasku sanoo, mutta eipäs mennä nimittelemään hyvää juoksutoveria.
Hotelliin on lyhyt matka. Huoneessa ensin vartin pikaunet, sitten suihkuun ja kohta illalliselle. Kulutus on ollut kova, joten proteiinitankkaus on kohdallaan. Täydellä vatsalla uni tulee helposti, mutta on levotonta, jotenkin juoksevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti