On kahdeskymmenes vuosi, kun juoksen maratoneja. Toisaalta ensimmäisestä maratonista ei ole vielä aivan yhdeksäätoista vuottakaan (kesäkuu 2003). Keräilen mielelläni sekä uusia maratonmaita että -kirjaimia. Niinpä Sveitsi ja Zürichin maraton kevään avaukseksi oli innostava kaksi kärpästä yhdellä iskulla -valinta. Syksyllä juoksukerhon kaudenpäättäjäislenkkisaunakokouksessa kannatin tätä valintaa ja se kannatti. Vaikkakin Venäjän tekoset edellisen ulkomaanmaratonin, Kiovan, jälkeen, veivät Z-kirjaimelta hohdokkuutta... No tämä onkin oikeastaan ZZ-maraton, sillä Zürichin pankin sponssaamia Zürich-maratoneja juostaan monessa monessa kaupungissa. Minun olisi vielä keksittävä maratonit kirjaimille Q, U, X, Ä ja Ö, että koko aakkosisto olisi katettu. (ks. aakkoset)
 |
| Z - hän on aivan lopussa! (leikkisäksi tarkoitettu viittaus Costa-Gavrasiin) |
Zürichiin on lähdössä tutut juoksijat Heikki ja Teijo rouvineen. Minä sain houkuteltua matkakumppaneikseni Mimmin ja Lauran, joiden kanssa on jo vahva kokemus matkailusta maratonkohteisiin. Zürichissä meillä on paikallisvahvistusten kanssa parhaimmillaan yhteensä yhdeksän hengen seurue juoksijoita ja kannustajia.
Meidän osaltamme matka alkoi varhain lauantaiaamuna. Finskin suora lento oli jokseenkin täynnä, kentältä kaupunkiin pääsi näppärästi junalla ja lähellä asemaa oli kauppakeskus, josta numerolappusia jaettiin. Sitten olikin enää lyhyt kävely hotelliin yli kanavan ja joen, päivä oli jo iltapäivän puolella ja saimme yksinkertaiset ja asialliset huoneemme. Kaupungin hintatasosta ehti saada jo käsityksen matkan varrella. Matkan loppupuolella huomaamme, ettei rahaa tarvitakaan, vaan kaikesta selviää kortilla. Matkustaminen oli helppoa, passeja ei tarvinnut näyttää, ei myöskään koronapassia. Maskeja käytettiin kiltisti ensimmäisenä päivänä, mutta sen jälkeen olimme mekin maassa maan tavalla - maskeja täällä ei näytetä käyttävän missään. Tämä on silmiinpistävä ero viiden kuukauden takaiseen Kiovaan, jossa kaikkialla käytettiin maskeja kuuliaisesti.
Ensimmäisen illan ohjelmassa oli tutustuminen FIFA-museoon. Sitä ennen olimme ehtineet jo puolivahingossa nähdä monia keskeisiä nähtävyyksiä käveleskellessämme cityn ja vanhan kaupungin alueella. Jalkapallomuseon jälkeen etsimme seurueemme kanssa sopivaa ruokapaikkaa, ja se ei ollutkaan helppo tehtävä lauantai-iltana, silllä osa ravintoloista oli kiinni, osaan olisi tarvinnut etukäteispöytävarauksen. Onneksi pääsimme pizzeriaan, sillä nälkä, myöhenevä ilta ja tietoisuus aamuvarhaisesta herätyksestä alkoi jo vaivata. Sitten vaan Coop-kaupasta patonki aamuksi ja nukkumaan. Maraton starttaa aamulla jo 8:15.
Sunnuntaiaamuna kello herättää hyvissä ajoin ja velvollisuudentuntoisesti pureskelen kuivaa sämpylääni. Tällä sitä on pärjättävä muutama tunti. Pukeutuminen ja lämpötila mietityttää. Illalla oli kylmää ja nyt mittari näyttää +1 °C. Päädyn pitkiin juoksuhousuihin, pitkähihaiseen paitaan, jonka päälle vielä kevyt oranssi takki, ohut putkikauluri, pipo päähän ja käsineet käteen. Tavarasäilytyksen ja lähdön välimatka on sen verran pitkä, ettei tee mieli ottaa muuta kuin päälle tulevat vaatteet mukaan. Lisäksi on muovi on varalla.
Kävelen kohti lähtöpaikkaa Quaibrückellä. Reitti on selvä, sen jo eilen opin. Matkan varrella viritetään juomapistettä 40 km kohtaan. Muitakin juoksijoita on matkalla, joten epävarmuutta suunnasta ei tule. Teijo ja Heikki asuvat eri hotellissa ja lähtevät nopeampien karsinasta, joten ennen lähtöä en heitä näe. Sää on kaunis ja mittarilukemia lämpöisempi, tunnen olevani hieman ylipukeutunut. Muovia ei tarvita.
 |
| Zürich-järvi ottaa tyynesti vastaan maratoonarit |
Karsinat täyttyvät ja starttihetki lähestyy. Olemme tiiviisti, kun laukaus ilmeisesti kajahtaa, tai ainakin joukko lähtee etenemään. Noin neljän minuutin kuluttua olen lähtöviivalla ja käynnistän puhelimen sportstrackerin. Lähdemme juoksemaan.
 |
Zürich-järvi on pitkä luikero järvi, jonka pohjoispäässä Zürichin kaupunki on. Aluksi maratonilla juostaan vähän matkaa järven itärantaa etelään, sieltä tullaan takaisin hieman eri reittiä, sitten juostaan kierros kaupungilla aina lähelle rautatieasemaa asti ja sen jälkeen hiven järven länsirantaa, sitten mennään taas jo tutun sillan kautta järven itärantaa, mutta tällä kertaa niin pitkälle, että reilu puolikas ehtii täyttyä. Käännös on noin 24 km kohdalla. Sieltä juostaan takaisin rantaa pitkin, käydään jo aiemmin tuttu kierros kaupungilla ja juostaan länsirannan puolella olevaan maaliin. Yksinkertaista silloin kun reitti on hyvin merkitty ja muita juoksee edellä. Täällä on.
 |
| Kuva: Sportograf |
Matka sujuu mukavasti ja mikäpä on juostessa, kun kaikki on kunnossa. Keli on kohdallaan, reitti on ihanteellinen ja kauniskin, huolto ja järjestelyt toimivat. Huoltopisteillä on tarjottavia, vettä, urheilujuomaa, geelejä ja syötäviä. Syötäviä en ota, mutta geelin otan, ja nautin sen ennen seuraavaa vesitankkausta. Viimeisellä pistellä, kun muut eväät eivät enää maistu, huomaan, että siellä on kokistakin, ja se maistuu.
 |
| Järven länsirantaa etelään |
Ensimmäinen puolikas menee 5:30-6:00 vauhdilla. Hieman ennen puoliväliä neljän tunnin jänöset menevät ohi. Juoksen niiden mukana jonkin matkaa, mutta juomapisteiden kohdalla etäisyyys kasvaa. Puolikkaan aika on 43 sekuntia yli kahden tunnin. Teijo tulee vastaan ennen kääntöpistettä ja Heikki kohta perässä. Tunnistan heidät äänestä, kun huutavat minulle, juoksen aurinkoa päin, enkä itse ehdi tunnistaa vastaantulijoita.
Kolmekymppiä menee vielä juuri alle kolmen tunnin, sitten vauhti hiipuu vielä lisää. Normi juoksu minulle. Mutta ei mitään kipuja tai vaivoja, ei kramppia tai jomotusta, puhdasta väsymistä ja sen kanssa aina pärjää.
Kannustus kaduilla on hyvää. Yleisin huuto on hophop, se joskus hieman tylsä huuto, mutta pääasia että kannustetaan. Meillä on nimet numerolapuissa ja usein kuulen nimeäni huudettavan. Paras on vanha herra, joka huutaa "Juha Mieto", vaikkei minulla ole edes kunnon partaa.
 |
| Joka maratonilla ei ole tällaista bändiä |
Vihdoin saavun jo aamulta tutulle 40 km huoltopisteelle. Aikaa on kulunut jo parikymmentä minuuttia yli neljän tunnin, vesi ei maistu, urheilujuoma ei maistu, purtava ei maistu, mutta onneksi täällä on jo mainitsemaani kokista ja se vielä maistuu. Edessä viimeiset kaksi kilometriä. Ennen viimeistä käännöstä kuulen tuttuja ääniä, Mimmi ja Laura ovat kannustamassa. Ei ole enää pitkä matka maaliin. Käyn vielä kääntymässä ja lähestyn maalia, taas kuulen nimeni mainittavan, tosin erilaisella aksentilla kuin äsken. Kuulutus kuuluttaa saapumiseni. Tulen maaliin, saan tytöiltä onnittelut, saan mitalin, tankkausjuomaa ja Finisher-paidan.
Maaliin (Video: Laura)
 |
| Maaliin (Kuva: Sportograf) |
Vaellamme kohti hotellia. Matkan varren terassilla on tuttu seurue, tämä oli hyvä reittivalinta. Istahdamme hetkeksi, saan vilttiä hartioille etten paleltuisi. Siltä ei tunnu, mutta kylmä hiipii kuitenkin helposti. Hotelliin, juotavaa, raportti kotiin, juotavaa, suihku, juotavaa, päiväunet, juotavaa...
Marcel on varannut meille illaksi viihtyisän pöydän vanhasta kaupungista. Matkalla näemme lisää nähtävyyksiä. Tämä on kaunis kaupunki. Illallisella meitä on yhdeksän henkeä, juoksua käydään läpi uudestaan, proteiineja tankataan, nestevajausta torjutaan. Euroopan tilannetta käsitellään, Ukrainasta puhutaan. Väistämättä.
 |
| Maratonillan iloinen seurue |
Maanantai koittaa edellispäiviä lämpimämpänä. Aamupäivällä tutustumme lähellä olevaan vanhaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Iltapäivällä päätämme tehdä reippaan kävelyretken eläintarhaan, jos vain jaksamme. Nousu on melkoinen. Muu seurue on menossa järviristeilylle. Kävelemme eläintarhaan, eläintarhassa ja eläintarhasta takaisin, mittariin kertyy päivän mittaan puolimaratonin verran askelia. Hyvää palautumista seuraavassa päivässä varoin. Paluumatkalla teemme pöytävarauksen vanhan kaupungin pihviravintolaan, hyvin lähelle eilistä paikkaamme. Proteiinitankkaus jatkuu.
 |
| SportsTrackerin mukaan nousua tulee reilusti yli 200m |
Tiistai koittaa edellispäiviä lämpimämpänä. On kevään, jopa kesän tuntua. Aamupäivän ohjelmassa on taidemuseo, Kunsthaus Zürich. Kahden rakennuksen kolmessa kerroksessa on paljon nähtävää.
 |
| Aus Liebe zur Kunsthaus |
Illalla on lento kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti