Kello soi aamulla kuudelta ja herään valmiiksi hikisenä. Tämän päivän hiet on kuitenkin vielä edessä ansaittavina. Käyn suihkussa ja nautin hieman haluttomasti aamupalaa, muuten aamutoimet sujuvat kohtuullisesti. Edellinen maraton yli kolme kuukautta sitten Yyterissä sujui hyvin, mutta juhannuksen jälkeen sairastelin viikkotolkulla ja lenkkeily on jäänyt todella vähiin. Kolme viikkoa sitten aloitin kevyen lenkkeilyn mutta edellinen pitkäksi luonnehdittava oli se toukokuinen Yyterissä.
Tunnelma lähtöpaikalla kello kahdeksan aikoihin on vielä raukean odotteleva. Hannu ja Heikki ovat valmiina minua nopeampaan suoritukseensa ja Ristoa ei vielä näy. Tavoitteitani kysyttäessä julistan olevani tyytyväinen mahdolliseen maaliinpääsyyn ja mieluummin alle viiden tunnin tulokseen. Kunnosta ei ole suuria odotuksia, mutta olo ei ole huono, eikä kylmää hikeäkään pukkaa, vain normaalia lähtöviivakauhua.
Päivästä tulee lämmin, vielä se ei ole. Aurinko lämmittää, kunhan ei seiso varjossa. On hyvin aikaa höpötellä joutavia vaikka lähtövalmisteluista ja käydä vessa-asioilla. Bajamajajonot ovat pitkiä ja huomaamme Ristonkin jo ilmestyneen Meripuiston kisa-alueelle. Lähtö lähestyy ja luovutamme ylimääräiset varusteet säilytykseen. On aika siirtyä lähtöalueelle.
Lähtölaukaus kajahtaa ja matka etenee melkoisessa ruuhkassa. Maratonin reitti on neljä kierrosta suhteellisen suppealla alueella Kaivopuisto-Hernesaari-ympäristössä. Reitillä on paljon mutkia ja mukulakivikatujakin, mutta pidän tästä eikä minua haittaa mutkaisuus, kun en ole ennätystä tavoittelemassa. Lämpö nousee yli kahdenkymmenen ja on kaunista. Kannustusjoukkojen kyllä kelpaa.
Hannun kanssa juoksemme kimpassa ensimmäiset kilometrit, mutta tungos on kova. Huomaan, ettei kuntoni ole paras mahdollinen ja ensimmäisen vitosen aikana jättäydyn omaan vauhtiini. Ensimmäinen kymppi menee alle 6 min/km ja kierroksen lopulla 4:15 jänis menee ohi. Päättelen, että muitakin jäniksiä vielä tulee ja menee. Toisella kierroksella vauhti himmenee hieman lisää, samoin kolmannella.
 |
| Photos by @katilaphotography |
Kolmannen kierroksen jälkeen annan itselleni luvan kävellä. Voimat ovat lopussa ja selkä on jäykkä. Yritän pullistella rintaani ja roikotella käsiäni ja tokihan se auttaa hetkeksi. Risto saavuttaa minut Merikadulla lähtöpaikan kohdalla. Juoksemme yhdessä reilun kilometrin ja samassa kohtaa Merikadun toisella puolella hän on jo karistanut minut kannoiltaan.
Merikadun terassilla on tuttuja. Heikki ja Hannu ovat juosseet lenkkinsä reilusti alle neljän tunnin ja ovat valmiina nauttimaan palauttavia virvokkeita. En kuitenkaan ehdi jäämään seuraksi, vaikka tarvitsisin kipeästi voimieni palautusta. Siinä jutellessamme 5h jänikset painavat ohi. Toisella puolen katua juoksevat jo 5:30 jänikset, joukossa kaksi monilta maratoneilta tuttua keräilijää (Miika ja Ritva, +-1000 maratonia takanaan molemmilla), mutta heihin on vielä etumatkaa.
Viimeisellä kierroksella hyvästelen lukuisat toimitsijat, liikenteenohjaajat, huoltajat ja kannustajatkin. Koska nimi on rinnassa numerolapussa, saan kannustusta omalla nimelläni. Vauhti, jos niin edes voi sanoa, on hidasta.
Viimeiselle Hernesaaren lenkille lähtiessäni kuulen liikenteenohjaajan huutavan takanani: Tuomas, ota Juha kiinni. Taidanpa tuntea Tuomaan, hän jo ohitti kerran minut, mutta joutui pitämään huoltotauon ja ohittaa nyt uudestaan. Kyllä, ilmoittauduimme alkuvuodesta yhtäaikaa, sitten hän vaihtoi kaupunkia ja tuli tänne takaisin juoksemaan kolmannen maratoninsa. Eikä Tuomas ole ainoa, joka minut ohittaa vaan tällä viimeisellä kolmella kilometrillä ohittajia on monta.
Vihdoin lähestyy Kompassitori ja kaarros maalialueelle. Minua ei kiinnosta vähääkään loppukirikilpailu, josta erikseen on luvattu palkkio. Pidän sitä vääränä, jopa vaarallisena kisanaiheena.
Pääsen maalin, saan mitalin ja paljon erilaisia syötäviä oheistuotteita. Lojumme hetken nurmikolla Riston ja Tuomaan kanssa, syön jätskiä ja juon porkkanamehua. Elimistö hyväksyy ne juuri ja juuri. Vaihdan kuivan paidan ja lippiksen ylleni ja horjun ratikkapysäkiltä kolmoseen. Se on lämmin. Kotona jääkaapissa odottaa kylmä.
Helteisen päivän päätteeksi nautin pihvin hyvässä seurassa. Lisukkeet ja salaatit eivät maistu, punaviini kyllä.
|
|
| ajanotto ja sijoitus |
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti