Etteivät vaan Raatteen maratonin ideoijat olisi käyneet opintomatkalla Kreikassa. Maratonilla on nimittäin yllättävän paljon yhteistä klassisen Ateenan maratonin kanssa. Tehdäänpä pieni vertailu kisojen ja kisapaikkojen välillä. Molemmat maratonit kytkeytyvät historialliseen taisteluun. Molemmissa juoksijat kuljetetaan busseilla lähtöpaikalle, josta he palaavat juosten maalialueelle; Ateenasta kuljetukset vievät juoksijat Marathonin kylään, Suomussalmelta Raatteen rajapuomille. Molemmissa on matkan varrella taistelujen muistomerkin kiertäminen, Marathonin taistelijoiden haudan tai Raatteen portin muistomerkin, jota ympäröi 17.000 kivipaatta, kukin yhtä kaatunut sotilasta kohti. Molemmissa taisteluissa kuoli tuhansia, mutta puolustajan tappiot jäivät merkittävästi pienemmiksi kuin ylivoimaiselta tuntuneen hyökkääjän. Ja molemmissa maalipaikka on mäkisen juoksun jälkeen maalikylässä.
Maratonia edeltävän päivänä Suomussalmella sateli reippaasti, kun tutustuimme vaimon lapsuudenmaisemiin Malahviantiellä ja Viiangin vartioasemalla. Malahviantien varressa on lukuisa määrä partisaani-iskujen muistomerkkejä siviileihin kohdistuneista iskuista muistuttamassa. Huomiota kiinnitti, että Kinnusia uhreissa erityisen paljon. Ajelimme myös maratonin reitin rajalta keskustaan. Tällä tiellä puolestaan oli taistelujen muistomerkkejä.
Maratonpäivänä starttiin mennessä sade on tauonnut kokonaan. Lähdemme busseilla matkaan Raatteen rajapuomille ja matkan aikana ehdimme vielä pikaisesti vilkaisemaan tienvarren muistomerkkejä. Vartiosema ei ole enää toiminnassa vaan siinä on kahvila.
Raja takana ja tie edessä. Tonin kanssa oltiin viimeksi samassa lähdössä Marathonin kaupungissa kaksi vuotta sitten.
Monta tuttua juoksijaa on lähtöviivalla, vanhoja tuttuja Kuhmolaiselta maratonilta ja joku jopa Ateenastakin. Vähää vaille yksitoista järjestetään nimenhuuto tai paremminkin numeronhuuto. Suurin osa on paikalla.
Soratie on varsin kelvollista juostavaksi. Keula menee menojaan ja meitä noin neljän tunnin molemmin puolin juoksijoita on kymmenisen yhdessä nipussa. Valtaamme tien oikean reunan ja kannustajien autoja ohittelee vasemmalta. Muutakin liikennettä on mutta ei haitalle asti.
Raatteen tiellä Purasjoen aseman kohdalla (Kuva: Nina Suominen)
Kilometripylväät kertovat jäljellä olevan matkan. Järjestäjän näkökulmasta tämä merkkaustapa on ideaalinen erityisesti sellaisissa kisoissa missä erimittaisten matkojen lähdöt ovat täysmatkan reitin varrella ja loppumatka maaliin sama. Ihan kaikkia kilometrejä ei ole merkitty tai sitten en vain huomaa niitä, mutta ei sen väliä, ei se matka pylväitä katselemalla muuksi muutu.
Soratie loppuu ja saavumme Kuhmontien risteykseen Raatteenportille. Ensin teemme kuitenkin kunniakierroksen muistomerkille. Muistomerkki on vaikuttavan laaja kokonaisuus. Raatteenportille kannattaa varata enemmän aikaa kuin tämän pikaisen pyörähdyksen verran.
Matkaa on vielä jäljellä reilusti yli puolikas, kun kestopäällystetty tie alkaa. Mäet eivät silti lopu, reitti on mäkinen. Tunnen kuitenkin vielä olevani hyvissä voimissa. Ryhmämme harvenee, joku menee kovempaa, joku ei.
Viimeisen kolmanneksen juoksen paikallisen urheilumiehen kanssa. Kaikki kannustavat nimeltä tätä Eeroa niin että melkein kateeksi käy. Myöhemmin minulle selviää, että Eero Härkönen on juossut mm. Raatteen rajapuomilta poikki Suomen Ouluun asti. Eivät turhaa miestä kannustaneet. Nyt Eerolla tuntuu kuitenkin olevan vaikeuksia juoksun kanssa. Välillä hän hiljentää tahtia ja jättäytyy taakse. Mutta jonkin ajan kuluttua takaa kuuluu taas tutuksi tullut askellus ja sitten mennään kimpassa jälleen. Tuumaan, että jos tuon äijän kanssa mennään yhtä matkaa maalialueelle, niin saattaa tämä hyvinkin pystyä meikäläistä parempaan loppukiriin. Ihmistuntemukseni osuu lopulta oikeaan.
Monet muistomerkit ohitettuamme saavumme Suomussalmen keskustaan. Mieleen jää matkalta jo nykyisenkin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi erityisesti ukrainalaisten muistomerkki. Suomalaiset tuhosivat divisioonan lähes viimeiseen mieheen. "Miekat taotaan auran teriksi. Yksikään kansa ei kohota miekkaa toista vastaan." Vielä tuo muistomerkin teksti ei ole toteutunut.
Voimani alkavat huveta viimeisen kympin aikana. Tämähän on tuttua, ihmeen pitkälle tässä onkin hyvävoimaisena mäkisellä reitillä päästy. Reittiä on jäljellä enemmän kuin matkaa, joten viime kilometreillä tehdään mutkittelua rantamaisemissa. Vihdoin alkaa lähestyä silta, jonka takana on Kiannon Kuohut ja maratonin maali. Ennen siltaa Eero ottaa sellaisen kirin, ettei aiemmista vaikeuksista ole tietoakaan. Minulla ole tuohon sanan sijaa, vaikka miehellä on ikää kenties kymmenen vuotta enemmän.
Maalissa saan poikkeuksellisen puisen tuntolevymitalin. Siellä on myös Rajasotilaskotisisarten soppatykki ja tarjolla herkkuani hernekeittoa. Valitettavasti keitto ei oikein maistu heti suorituksen jälkeen.
Vuosi sitten jo kun huomasin, että Kainuussa juostaan toinenkin maraton, hinkusin mukaan mutta aikatauluun ei sopinut. Tällä kerta matka onnistui niin juoksun kuin muunkin matkailun kannalta ja hyvin onnistuikin. Maratonin järjestelyihin oli panostettu ja homma toimi hienosti. Kiitos!
Katso video maratonista
1 kommentti:
Kiva oli taas nähdä,jatketaan harjoittelua!
Lähetä kommentti