Vantaan maraton - puolimaraton 2005

Vantaan maraton - puolimaraton 2.10.2005
Kun viimeksi Vantaalla oli niin kivaa, päätin kokeilla puoliuusintaa. Kokonaista en halunnut, koska olen asettanut itselleni pakkomielteisen tavoitteen näiden kuningasmatkojen suhteen: mikään ei ole toisinto, vaan jokainen on uniikkikohde. En juokse kahta maratonia samalla reitillä. Jo joku antiikin esisokraatikko sanoi aikoinaan, ettei samaan virtaan voi astua kahta kertaa. Herakleitos kaiketi. En ollut siis lainkaan samoilla linjoilla julistavan laulajan kanssa ”Ei! Minä en tahdo puolikasta!” Minä en puolestani tahtonut kokonaista kahteen kertaan. Laidat ne on minunkin lasissani.
Hannu ja Lappalaisen Heikki lähtivät kuitenkin kokonaiselle. Hannulle se oli jo kymmenes. Tunsin itseni pikkupojaksi tällaisella matkalla. Ihan hyvin olisin voinut viikko, vai oliko siitä kaksi, sitten juosta Pääkaupunkijuoksun, tuon syksyisen viehkeän keskuspuistopujottelun, mutta säästin itseäni tähän. Ehkä halusin mitata itseäni näin sisäruokintakauden alkaessa, kuinka levollisin mielin karhu voi pesäänsä laskeutua. En pitänyt itseäni erityisen hyväkuntoisena ja ajattelin että jos kaikki hyvin menisi, niin kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia, vartti kenties reissuun riittäisi. Viime syksyn suorituksessa se oli väliaikana noin kahden tunnin kieppeillä, mutta viime syksy oli viime syksynä.
Haimme numerolappuja ja teimme viimeiset vessakäynnit. Oli sen verran koleaa ja sateen uhka ilmassa, että pukeutuminen puhutti. Olin ostanut uuden juoksupaidan ja ajattelin selvitä sillä ilman takkia. Vuosi sitten minulla oli samat mietinnässä ja juoksin kerrastopaidassa. Vantaan maratonin ajankohta on tällainen, aina sama ongelma. Mutta nyt ei helle vaivaisi niin kuin Forssassa.
Hannu ja Heikki lähtivät miesten matkalle hieman eri kohdasta. Viikolla olin ajanut mopolla reittiä alkupäästä ja silloin oli asfalttimiehet työssään. Alkupuolen osuutta oli parannettu edellisvuodesta. Jos nyt asfaltti on juoksijalle mikään parannus.
Matka kului tutulla ja harjoitellulla tavalla. Ensimmäinen puolikas meni alle kympin ja ilman isompia ongelmia. Aloin elätellä toivoa kahden tunnin pintaan juoksemisesta, jopa allekin. Melkein asetin. Mutustelin banaania ja kurkkua, mutta muistin ettei minun kannattaisi näin lyhyellä matkalla syödä itseäni ähkyyn ja jätin sitten ruokailut vähemmälle. Vauhti oli varovaisen nousujohteista, ainakin niin päättelin siitä, että selkä edellä lähestyjiä oli harvakseen mutta tasaiseen. Yritin laskea väliaikoja, mutta se ei jostain syystä ole helppoa. Vesitornia lähestyttäessä tuntui jo, että kohta ollaan perillä, mutta vauhdin kiristys ei onnistunut vaan kierrokset pysyivät samoina. Sitten takaa tuli tulosauto ja ensimmäinen juoksija. Kaveri ohitti kierroksella ennen kahden kympin paalua. Tällainen meno tarttui jotenkin ja vaikka oli ylämäkeä kiristin huomaamattani vauhtia niin, että ohitin samassa hässäkässä kymmenkunta kanssajuoksijaa. Luulivat varmaan, että siinä menee kaksi kisan kovinta. Niin varmaan. Kovin kunto ja kovin pää. Heräsin tästä transsista kuitenkin pian ja hiljensin vauhdin siedettävälle tasolle.
Suunnilleen kilometri oli jäljellä, kun tunnistin kannustajat Katjaksi ja Toniksi. Sain siitä lisäpotkua jatkaa valitsemallani vauhdilla eteenpäin. Reittivahdin huudosta olin ymmärtänyt, että teoreettiset mahdollisuudet alle kahden tunnin suoritukseen olisivat vielä olemassa. Siispä antaa mennä vielä, niin ei tarvitse jälkikäteen spekuloida. Ja maalialue läheni. Tuli paikka jossa tosijuoksijat kaartoivat vielä oikealle, nappasivat vettä energiajuomaa suolakurkkua banaania kerran ja toisenkin lähtiessään kolmannelle ja neljännelle kierrokselle.
Mutta minulla oli numerolappu joka oikeutti vetäytymään vasemmalle. Mannermaa itse oli ohjaamassa. Juoksin kujaa ja yritin näyttää tuoreelta, voimakkaalta ja kirikykyiseltäkin. Aikataulun numero alkoi vielä ykkösellä. Olin maalissa. Sain mitalin. Aika alle kahden tunnin.
Katjan ja Tonin kanssa katsastimme vielä Tikkurilan markkinat ja ostin itselleni fleecen lisälämmikkeeksi. Sitten menimme ennakoidulle synttärikakulle.

(31. 1213 Juha Kähkönen Nokia MT 1/2 Maraton M45 1.58.52)