- Emergency passport. Why are you traveling to Macedonia?- Skopje marathon tomorrow.- Welcome!
Viisi vuotta menee äkkiä. Lähes viisi vuotta on kulunut passini myöntämisestä ja se on voimassa melkein vuoden loppuun, mutta ei riittävän kauan. Pohjois-Makedoniaan matkustettaessa matkustusasiakirjan on oltava voimassa 90 päivää vielä matkan jälkeen. Yllekirjattu keskustelu käydään passintarkastajan kanssa Skopjen kentällä saapuessani maahan vuorokautta myöhemmin kuin olin suunnitellut sinne saapuvani.
Helsinki-Vantaalla on poliisin passipiste, josta hätäpassin saa vartissa, mutta lähtö siirtyy seuraavalle päivälle ja tietenkin tarvitsen myös uudet lentoliput. Viestitän matkaseuralle, että perästä tullaan ja onhan tässä vielä sunnuntaihin aikaa. Minulle luvataan noutaa numerolaput, mutta juoksemaan saisin tulla ihan itse. Ensimmäinen yritys yliastuttu ja paineita kasautuu seuraavaan. Mestarirunoilijan sanat lohduttavat minua.
"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."
- Tommy Tabermann -
Tästä eteenpäin kaikki kuitenkin sujuu ilman suuria yllätyksiä. Ehdin ottaa hotellihuoneen haltuun juuri ennen pasta partyä, joka järjestetään läheisen kauppakeskuksen ravintolassa. Muu seurueemme on ehtinyt tutustua kaupunkiin vuorokauden verran, joten minulla täällä paikallisoppaat valmiina.
Skopjen-kaupungin halki kulkee Vardar-joki. Joen ylittävä kivisilta 1400-luvulta. Melkein kaikki muu onkin sitten uutta, sillä 1963 voimakas maanjäristys tuhosi kaupunkia. Patsaita täällä on valtavasti. Suurin on Makedonia-aukion 22 metriä korkea Aleksanteri Suuren patsas, vaikka virallisesti sitä ei ole hänelle nimetty. Poliittisista syistä hallitus antoi sille diplomaattisen nimen Warrior on a Horse. Kreikan kanssa on kiistelty ainakin Aleksanteri Suuresta ja Makedonia-nimestä. Niinpä valtion virallinen nimi lopulta onkin Pohjois-Makedonia. Jossain vaiheessa käytettiin kirjainyhdistelmää FYROM (Former Yugoslav Republic of Macedonia = entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia).
Hotellimme on lähellä kaikkea oleellista. Aamulla lähtöpaikalle on matkaa vielä vähemmän kuin aluksi arvasimmekaan, sillä lähtö on lähes hotellimme kohdalla. Ja tästä juostaan ohi monta kertaa.
Juoksupäivän aamulla kylmä, ehkä reilut +5 astetta. Lähtöön voi mennä suoraan juoksuvaatteissa, kun mukana on muovi tuulensuojaksi. Väkijoukossa sekin käy pian tarpeettomaksi. Huomaamme muita suomalaisia juoksijoita ja juttu luistaa tutusta aiheesta. Kovin montaa suomalaista täällä ei kuitenkaan taida olla.
Reitti yksinkertainen, puolikkaan mittainen edestakainen juoksu kaksi kertaa. Toisessa päässä pieni haarautuminen, muuten varsin selkeä ja helposti muistettava. Ensin juostaan 5 km länteen, sitten takaisin ja jatketaan itään, Koukkaus pohjoiseen ja pari haarautuvaa säiettä. Sieltä takaisin ja sama uudestaan. Toisella kierroksella onkin sitten juoksijoita vähemmän. Juoksijoita täällä on kai lähes neljätuhatta, joista maratoonareita seitsemisensataa. Puolikkaan juoksijoita on yli kolme tuhatta, lisäksi on maratonviestin juoksijat. Viiden kilometrin juoksijoiden kanssa emme kohtaa, sillä he lähtevät hieman aiemmin ja eri suuntaan. Juoksijoita sillä matkalla on yli kymmenentuhatta. Lisäksi näen ainakin yhden pyörätuolikelaajan, joka liikkuu tavallisen näköisellä pyörätuolilla.
Kun juostaan samaa reittiä edestakaisin kavereita näkee myös etupuolelta. Suomi-paitani ansiosta saan kannustusta myös tuntemattomilta sekä Finland- että Suomi-huudoin.
Vaikka lähtöhetkellä onkin vilpoisaa, lämpötila nousee nopeasti juoksun aikana ja lopulta hiponee hellerajaa. Huoltopisteitä reitillä on riittävästi. Tarjolla on vettä pulloissa ja urheilujuomaa
pahvimukeissa. Juuri muuta en juostessa nautikaan, mitä nyt pari virkistävää appelsiinin palaa. Myös banaania näyttää olevan tarjolla. Itsellä on vyölaukussa pari vauhtikarkkia, niillä pärjätään.
Vyölaukuissa minulla on myös puhelin, joka tallentaa reittiä. Ja ranteessa on urheilukello. Kellon kilometrimerkinnät ovat aluksi erimielisiä reitillä näkyvien merkintöjen kanssa, mutta erot tasaantuvat matkan edetessä.
Alkumatkan juoksen Komulaisen Hannun ja Hartikaisen Heikin kanssa yhdessä. Virtasen Teijo menee omaa vauhtiaan, vauhdista päätellen hän toipunut hyvin vuoden takaisesta tapaturmasta. Yritän toppuutella sykkeitä ja puolikkaan jälkeen juoksen yksin omaa vauhtiani. Melkein kolmeenkymppiin asti maraton menee mukavasti ja minulle hyvällä vauhdilla. Sitten matka alkaa tuntua: jalat muuttuvat jäykiksi ja vauhti hiipuu kohti kävelynopeutta. Ja kun tunto on herkillä, myös polvi alkaa vaivata. Jo toisen kerran tällä reissulla tulevat runoilijan sanat mieleen.
"Joka ei ole koskaan ontunut, ei tiedä mitään juoksemisesta."- Tommy Tabermann -
Kun enää viisi kilometriä on jäljellä, annan itselleni luvan kävellä. Vauhti ei siitä enää yhtään hidastu. Vaihdamme muutamia sanoja ohittavien kanssa, paljon ei enää juttu lennä. Viiden tunnin yksinäinen jänis lähestyy ilmapalloineen ja lopulta hänkin menee menojaan.
Makedonian aukiolla sijaitseva maali lähestyy. Etenen Porta Makedonia -riemukaaren alta kohti Aleksanteri Suuren ratsastajapatsasta ja maaliviivaa. Yleisön kannustus on hyvää loppuun asti ja erityisesti tässä loppusuoralla. Yritän ottaa juoksuaskelia kannustaakseni kannustajia. Kohta saan komean mitalin kaulaani. Eikä mikään Kummeli-vitsi tule mieleenkään.
Maalialueella Alexanteri Suuren varjossa heittäydyn pehmustetulle alustalle selälleni hetkeksi lepäämään. No, ei sitä voi heittäytymiseksi sanoa: laskeudun maahan kömpelösti ja hitaasti. Minulta kysellään kohta olenko ok. Kyllä, erittäin ok, olen maalissa, olen juossut maratonini nro 64 ja kaikki on niin ok kuin voi olla.
Skopjen maratonista en löydä moittimista. Järjestelyt toimivat kaikilta osin, reitti tasainen, kannustus hyvää ja sääkin suosi. On syytä olla taas hetki onnellinen.
Illalla tankkaamme nestettä ja proteiinia. Yöllä uni on levotonta. Seuraavana päivänä on aika tehdä muita turistin töitä. Vierailemme naapurivaltiossa Kosovossa. Pristinan keskustassa on mielenosoitusten vuoksi rauhatonta, mutta tänään emme enää osallistu joukkotapahtumiin. Äiti Teresan kadetraalissa on rauhallista. Samoin Gračanican luostarissa, jossa vierailemme paluumatkalla.
 |
| Tässä vaiheessa vielä puolet matkasta jäljellä. Voimista ei aivan niin paljoa. |
| 466. | 358 | Juha Kähkönen |  | FIN | 1957 | Marathon MC | 05:06:36 | 05:05:01 |
Splits
Gun Time
Chip Time
Sector
Speed/Pace
Overall
Gender
Started
00:01:35
455
402
5KM - HROM
00:34:34
00:33:00
00:33:00
6:35 min/km
502
443
10 KM - REKORD
01:06:42
01:05:08
00:32:08
6:18 min/km
501
443
13 KM - American
01:23:35
01:22:01
00:16:53
5:49 min/km
484
429
15 KM - VERO
01:35:29
01:33:55
00:11:54
6:36 min/km
488
432
16.5 KM - TOBAKO
01:46:16
01:44:42
00:10:47
6:20 min/km
485
430
18K - VIDEO ZONE
01:53:27
01:51:52
00:07:10
5:31 min/km
484
429
21.1 KM - HALF
02:15:27
02:13:52
00:22:00
6:40 min/km
486
429
26.1 KM - HROM
02:49:45
02:48:11
00:34:19
6:51 min/km
480
423
31.2 KM
03:26:20
03:24:46
00:36:35
7:10 min/km
478
420
34 KM - American
03:48:26
03:46:52
00:22:06
7:37 min/km
487
428
36 KM - VERO
04:05:44
04:04:10
00:17:18
9:36 min/km
486
425
37.5 KM - TOBAKO
04:22:44
04:21:09
00:16:59
9:59 min/km
500
437
39 KM - VIDEO ZONE
04:34:12
04:32:38
00:11:29
8:49 min/km
509
446
Finish
05:06:36
05:05:01
00:32:23
9:49 min/km
532
466
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti