Kuukausittain

Tammikuu	2008 Dubai Marathon 2015 Gran Canaria Maratón
Helmikuu	2017 APK-hallimaraton
Maaliskuu	2009 Marató de Barcelona 2019 Te Houtaewa 2019 Moorea Marathon 2025 Pirkkahallimaraton
Huhtikuu	2010 Tuusulanjärven 2015 Cracovian Maraton 2016 Belgrade Marathon 2017 Hannover Marathon 2018 Helsinki Spring 2022 Zürich Marathon
Toukokuu	2011 Oulun Terwamaraton
	2012 Copenhagen Marathon 2014 Riga Marathon 2019 Yyteri Maraton 2013 Prague Marathon 2015 Vändra Maraton 2026 Kokkola Ultra Run
Kesäkuu
	2003 Turku Paavo Nurmi
	2004 Stockholm Marathon
	2005 Forssan Suvi-ilta
	2008 Arkangeli Gandvik Marathon
	2013 Paloheinämaraton 2015 Tromsø Midnight Sun Marathon  2018 Spitsbergen 2020 Nyyttärimaraton 2026 Nokia Running Fest
Heinäkuu	2010 Kuhmolainen maraton 2016 Rovaniemi Marathon 2021 Mikkeli Maraton 2021 Hämeenlinnan kaupunkimaraton 2024 Victoria Falls
Elokuu	2006 HCM 2015 Raatteen maraton 2019 Helsinki Marathon
Syyskuu	2008 Espoon Rantamaraton
	2011 Berlin Marathon 2016 Tallinn Marathon 2017 Patagonian Marathon 2018 Vilniaus Marathon 2019 Chișinău Marathon 2020 Finlandia Marathon 2021 Levin Ruskamaraton
Lokakuu	2004 Vantaan maraton
	2012 Amsterdam Marathon
	2014 Hanko Itämerimaraton 2015 Wihan 50km 2016 Kaarinan Syysmaraton 2017 Åland Marathon 2021 Kiova Marathon 2022 London Marathon 2024 Bucharest Marathon 2026 Skopje Marathon
Marraskuu	2007 New York City Marathon
	2013 Athens Classic 2018 Salo Andi-Marathon 2019 Hassen Tervasaari-hölkkämaraton 2020 Loviisa Sarvilahden maraton 2025 Podgorica Marathon
Joulukuu	2013 Itsenäisyysmaraton 2018 Esport Hallitupla 2021 Hermannin luolamaraton

Maratonit maakunnittain

Suomen maakuntakartta. Lähde Wikipedia

 

1. Varsinais-Suomi, Turku, Paavo Nurmi Maraton 2003
2. Uusimaa, Vantaan maraton 2004
3. Kanta-Häme, Forssan Suvi-ilta 2005
4. Kainuu, Kuhmolainen maraton 2010
5. Pohjois-Pohjanmaa, Oulun Terwamaraton 2011
6. Pohjois-Savo, Kuopio, Itsenäisyysmaraton 2013
7. Pirkanmaa, Tampere, Wihan kilometrit, 50 km 2015
8. Lappi, Rovaniemi Marathon 2016
9. Satakunta, Pori, APK-hallimaraton 2017
10. Ahvenanmaa, Maarianhamina, Åland Marathon 2017
11. Keski-Suomi, Jyväskylä, Finlandia Marathon 2020
12. Etelä-Savo, Mikkeli Maraton 2021
13. Keski-Pohjanmaa, Kokkola Ultra Run 2026

puuttuvat: Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Päijät-Häme

Maratonit kartalla

Maratonit kartalla

 Linkki Google Mapsiin tarkempaa tarkastelua varten

Pohjoisin maratonini on Spitsbergen Marathon kesäkuussa 2018 Huippuvuorilla. Se on pohjoisin asutulla alueella säännöllisesti järjestettävä maraton ja sen pohjoisemmaksi tuskin koskaan menen juoksemaan.

Eteläisin maratonini on Chilessä Patagonian International Marathon syyskuussa 2007. Säilyttänee eteläisimmän statuksen loppuun asti. 

Itäisimmän maratonini nimeltään Te Houtaewa juoksin Uudessa-Seelannissa 90 Mile Beachilla maaliskuussa 2019.

Läntisin maratonini oli samalla pallonympärysreissulla kaksi viikko myöhemmin maaliskuussa 2019 juostu Moorea Marathon Tahitin lähisaarella Ranskan Polyneesiassa.

Suomen pohjoisin: Levin Ruskamaraton syyskuussa 2021 Kittilässä.
Suomen eteläisin: Itämerimaraton lokakuussa 2014 Hangossa.
Suomen läntisin: Åland Marathon lokakuussa 2017 Maarianhaminassa.
Manner-Suomen läntisin:  Yyteri maraton toukokuussa 2019 Porissa.
Suomen itäisimmät: Kuhmolainen maraton 2010 ja Raatteen maraton 2015 Suomussalmella. Kuhmolaisen maratonin 2010 reitin lähtöpaikka Lentiirassa on Raatteen raja-aseman lähtöpistettä idempänä.

Kompassi nahkaan piirrettynä: pohjoisin Huippuvuorilla, eteläisin Patagoniassa, läntisin Moorealla ja itäisin Uudessa-Seelannissa.

Euroopan maratoneja (päivittämättä)

Maratonit Suomessa (Levi merkitsemättä)

Etelä-Suomen maratonit

Helsingin seudun maratonit

Aakkosmaratonit

• A --- Amsterdam, Arkangelin Gandvik, Ateena, APK-hallimaraton, Andi-Maraton
• B --- Barcelona, Berlin, Belgrad, Bukarest
• C --- Copenhagen, Cracovian, Chisinau
• D --- Dubai
• E --- Espoon Ranta, Esport Halli
• F --- Forssan Suvi-ilta, Finlandia Jyväskylässä
• G --- Gandvik maraton Arkangelissa, Gran Canaria Maratón Las Palmas
• H --- HCM, Hannover, Helsinki Spring, Helsinki Marathon, Hassen Tervasaari, Hämeenlinna, Hermannin luolamaraton
• I --- Itsenäisyysmaraton Kuopiossa, Itämerimaraton Hangossa
• J --- Jyväskylän Finlandia
• K --- Kuhmolainen, Kaarinan Syysmaraton, Kiova, Kokkola Ultra Run
• L --- Las Palmas (Gran Canaria Maratón), Loviisa (Sarvilahden), Levin Ruska, Luolamaraton Hermannissa, London
• M --- Midnight Sun Tromsø, Moorea, Mikkeli
• N --- New York City Marathon, Nyyttäri, Nokia Espoo Running Fest
• O --- Oulun Terwamaraton
• P --- Paavo Nurmi, Paloheinä, Patagonian International, Prague, Pirkkahalli, Podgorica
• Q --- 
• R --- Riga Marathon, Raatteen maraton, Rovaniemi, Ruskamaraton
• S --- Stockholm, Spitsbergen, Sarvilahden, Skopje
• T --- Tuusulanjärven, Tallinn, Te Houtaewa
• U --- 
• V --- Vantaan, Vilniaus, Victoria Falls, Vändra
• W --- Wihan kilometrit (50 km)
• X --- 
• Y ---  Yyteri 
• Z ---  Zürich
• Å --- Åland 
• Ä --- 
• Ö ---

Nopeusjärjestys

Maratonit nopeusjärjestyksessä

Hermannin öinen luolamaraton 8.-9.12.2021

Muutama vuosi sitten muutin Hermanninmäelle ja sain itselleni autopaikan noin seitsemän kerrosta alempaa kallion sisältä. Paikkaan tutustuttuani tuumin, että täällähän olisi valmiiksi neljän sadan metrin rata talvisia yöjuoksuja varten. Silloin asia jäi muiden kiireiden vuoksi, mutta jäi kytemään takaraivoon. 

Riston 50-vuotispäivät lähestyivät ja tiesimme hänen hartaimman toiveensa olevan - ei suinkaan mitään materiaalista vaan - yhteistä juoksuaikaa maratontovereitten seurassa. Niinpä kaivoin vanhan suunnitelman naftaliinista ja päivitin suunnitelman, jonka sitten esitin pysäköintihallia operoivan Etelä-Hermannin Pysäköinti Oy:n toimitusjohtajalle. Hän suhtautui asiaan positiivisesti, mutta korosti tapahtuman turvallisuutta ja alisti asian hallituksen käsittelyyn. Poliisin lausunto turvallisuussuunnitelmasta oli myönteinen ja sain luvan edetä. Kiitokset tj. Reijo Kuuselalle, joka jälkikäteen paljastui itsekin maratoonariksi.

Laadi ilmoituksen muutamaan juoksijoiden lukemaan mediaan. Muiden keskeisten faktojen lisäksi halusin kertoa hieman olosuhteista:

Tapahtuma on ainutkertainen. Sen valtteja ovat ankea ympäristö, kova alusta, huono ilma ja epämiellyttävä ajankohta. Lisäksi lyhyt varoitusaika. 

Olen ylpeä kommenteista, jotka tämä hersytti facessa, enkä malta olla lainaamatta muutamia tähän. Kiitos näistä!

Janne Harakka

Tää on kyl kautta-aikojen paras markkinointikirjotus!

"Tapahtuma on ainutkertainen. Sen valtteja ovat ankea ympäristö, kova alusta, huono ilma ja epämiellyttävä ajankohta. Lisäksi lyhyt varoitusaika." 

• Minna Hänninen

  
  

  Eihän tässä ole mitään järkeä. Siis ehdottomasti mukana!

  

  4

  • Tykkää
  •  · 
    Vastaa
  •  · 1 vk
• Raoul Björn

  Järjetön. Mukana ollaan 

Muutamassa minuutissa ilmoittautumisia alkoi tulvia, ja kymmenen hengen ilmoittautuneiden määrä saatiin nopeasti täyteen, vaikka kyseessä oli arkipäivien välinen yö. Heikki H., kokenut juoksujen järjestäjä itsekin, ilmoittautui järjestyksen pitäjäksi ja Hannu K., kokenut juoksija itsekin, ilmoittautui halukkaaksi sponsoriksi mitali/pokaalihankintoihin.

Niinpä sitten keskiviikkoiltana klo 22 mennessä meitä oli valmis joukko tapahtumaan. Turvallisuusmääräykset ja käytännön asiat on käyty läpi, kun lähtöläpsäys kajahtaa ja yhdeksän juoksijaa säntää matkaan. Valitettavasti yksi ilmoittautunut oli merkinnyt väärän päivän allakkaansa :-(

Valmiina lähtöön klo 22

Edessä on täsmälleen 100 kierrosta. Juoksen ensimmäisen kympin ja vähän päällekin Hanskin tahdissa. Se on minulle liian kova vauhti, tottahan toki tiedän sen jo kokemuksesta, mutta juuri näinhän minä teen, juoksen vaudilla nyt kun vielä on voimia, lopussa sitten ei pysty enää. Tankkaus on 10 kierroksen välein ja joka kierroksella kannattaa muistaa napauttaa laskuria. Minulla on mekaaninen laskuri kädessä, monella on juoksukellon laskuri. Juoksukellon laskuri antaa enemmän anteeksi, jälkikäteen huomaa jos on jäänyt napauttamatta kierrokseen mennyt tupla-aika.

Heikki hoitaa tehtävänsä intohimolla, kannustaa juoksijoita, soittaa musiikkia, ohjaa siinä sivussa hallin normikäyttäjiä, joiden määrä vähenee dramaattisesti kun yö etenee, juoksee kannustuskierroksina itsekin minimaratonin yön mittaan. Kun kello lähestyy puoltayötä ja Riston syntymäpäivää, Heikki lähtee kannustuskierrokselle ja Risto onnitellaan heti tuoreeltaan. 

Tässä vaiheessa on juoksua kulunut kaksi tuntia ja minulla on juuri hieman yli puolet matkasta takana. Vauhti hyytyy. Jos ohittelinkin alkumatkasta, nyt minua ohitellaan. Onneksi viikko sitten kylmällä lenkillä kirpaissut oikean jalan pohjekipu pysyy poissa. 

Hallissa on sopivan lämmintä, niin että juoksuasuksi riittää hellevarustus: juoksushortsit ja lyhythihainen juoksupaita. Sisäänajoportin kohdalla lämpötila on noin +10C silloin, kun ovi aukeilee tiheähköön, samaan aikaan ulkona on -10C. On täällä mukava juosta kesävermeissä, mainostamisestani huolimatta ilma on suhteellisen raikas, valaistus on kirkas ja hallikin on pesty jokunen viikko sitten.

Kärki ohittelee minua niin usein, että päättelen lopun olevan lähellä. Minulla se ole, vaan yli kymmenen kierroksen päässä. Kello soi Hanskille ja Heikki lähtee hänen viimeiselleen kannustamaan. En pysy mukana. Hanski pääsee maaliin, kohta maalissa on Katjakin, sitten Jyri, Veikko... ja päivänsankari Risto!

Heitän vielä viimeiset omat kierrokseni ennen kuin pääsen mukaan juhlahumuun ja me viimeisetkin olemme maalissa. On aina suurta juhlaa päästä maratonilla maaliin, mutta tämä on enemmän. Olen maalissa ajalla 4:44,44. Jälkikäteen huomaan, että omalla 50+ -maratonmäärälläni taidan olla juoksijajoukon kokemattomin talkooväki mukaanluettuna.

Risto palkitaan oman sarjansa ehdottomana voittajana ja se sarja on Tasan 50-vuotiaitten sarja. 

Risto voitti 50-vuotiaitten sarjan

On aika kiittää juoksuväkeä, talkooväkeä ja kannustajaa, sponsoria ja halliyhtötä. Kiitos! Minua muistutettiin, kun järjestelyt olivat valmisteilla, että olin kuulema luvannut viimeisen Kuhmolaisen maratonin jälkeen, etten enää koskaan järjestä maratonia. Kaikkea sitä tulee puhuttua... Lupaan nyt, etten enää koskaan järjestä Hermannin luolamaratonia Riston 50-vuotispäivien kunniaksi.

Risto toivoi syntymäpäivälahjakseen / vapaaehtoiseksi osallistumismaksuksi lahjoitusta varattomien lasten jouluiloon esim. Pelastakaa lapset Joulujuoksu tms. keräyksen kautta. 
Minä lahjoitan kaikista juoksemastani kilometreistä 10 senttiä Pelastakaa lapset ry:n kotimaan ehkäisevään lastensuojelutyöhön tukiperhe-, tukihenkilö- ja lomakotitoimintaan. Mm. tämä vinkki käytettävissä, vapaasti valittavissasi.

Voit käyttää näitä tili- ja viitenumeroita:

Pelastakaa lapset ry

Tili: FI16 5724 1120 0386 92 Viite 3088168

Kyiv City Marathon 24.10.2021

Täällä sitä nyt lopulta ollaan Kiova City Marathonin lähtöalueella. Toissapäivänä tulimme Kiovaan ja eilen teimme retken numerolappujen luovutuspaikalle. Tutkittuamme reittiyhteyksiä totesimme, että metrolla pääsee helposti lähellä olevalle Vystavkovii Tsentr -metroasemalle. Kantapään kautta opimme tällöin, että metroasemia on harvassa, mutta ne on helppo löytää ahkerasti kyselemällä. Asiaa helpottaisi, jos vielä ymmärtäisi vastaukset, mutta viittomasuunnat olivat loogisesti samaan suuntaan ja niin kovakalloisempikin osasi perille. 

Ukrainalaiset ovat kokemuksemme mukaan erittäin ystävällisiä ja avuliaita, opastavat turistin lippukassalle ja vielä saattelevat oikealle laiturille. Metro kulkee lujaa ja pitää kovaa ääntä. Osaamme helposti jäädä oikealla pysäkillä pois, ja asiaa helpottaa, että siellä jää paljon muitakin juoksijan näköisiä. Taas saamme oppaan, joka neuvoo meidät kisakonttorialueelle. Alue on laaja, ja hetken ja muutaman lisäkysymyksen verran kestää. ennen kuin löydämme paikan, jossa numeroita jaetaan. Ensin toki tarkistetaan passit ja koronapassit ja saamme ranteeseen vihreän rannekkeen, joka oikeuttaa meille lähdössä "terveeksi luokiteltujen" lähtökarsinan.

Metroon

Hanskilla on jotain vaikeuksia saada numeroaan, se johtunee siitä, että osallistuminen siirtyi vuodelta 2020 vuodelle 2021. Minä saan pussukkani heti. Kun tutkin sisältöä huomaan iloinneeni turhan varhain, pussin perusteella olenkin puolalainen Philip. 2020-kirous! Tämähän on tuttua jo Levin Ruskamaratonilta, missä miltei kaikki juoksivat väärällä nimellä. No, heti takaisin selvittämään asiaa ja toki se selviääkin pienen väännön jälkeen. Nyt juoksunumerossani lukee oma nimeni. 

Minä en ole Philip Puolalainen! Asia vaatii syventymistä. 

Oma nimi kirjassa!

Metroilu takaisin on jo helppoa. Matkan varrella innostun Olimpiiska-asemalla, että taashan tässä ollaan maratonmatkalla jonkin olympiastadionin tienoilla. Emme kuitenkaan poikkea stadionilla. Jäämme junasta Itsenäisyyden aukiolla eli Maidan-aukiolla ja kävelemme maratonin lähtöpaikan kautta hotellille. Illalla nautitaan viimeinen pastatankkaus lähistön ravintolassa, jonka nimi oli ytimekkäästi Kaka Spagetti. Ja sitten unille, jotka ovat enemmän tai vähemmän levottomia.

Maidan-aukiolla 

Eipä ollut itsestäänselvän helppoa päästä tänne Kiovaan maratonille. Koronatilanteen vuoksi jännitystä riitti loppuun asti. Alun alkaen reissu varattiin jo parisen vuotta sitten ja meitä oli lähdössä aika iso porukka. Juuri kun olin ostanut lennot, maratonin ajankohtaa siirrettiin viikolla ja lentoliput näyttivät menevät hukkaan. Sitten tuli korona ja koko maraton peruttiin, mutta lentolippujen hintaa en saanut millään takaisin, en verkkomatkatoimistosta enkä lentoyhtiöltäkään. Osallistumisen sai kyllä siirrettyä seuraavalle vuodelle.

Vuoden päästä tehtiin uusi yritys. Porukkamme oli nyt supistunut murto-osaan alkuperäisestä. Uudet lennot otettiin suoraan Ukrainan lento-yhtiöltä. Sitten lentoyhtiö ilmoitti, ettei se enää lennä Helsinki-Kiova-väliä. No se siitä. Kunnes Hanski sinnikkäästi selvitti, että Kiovaan pääsee Lufthansalla Frankfurtin kautta. Tosin paluumatka vaihtoineen venyy varsin pitkäkestoiseksi. Lentoliput ostettiin, vaikka hinnat kahdesta edellisestä lennosta oli takaisinsaamatta. Mutta asiat nytkähtivät taas eteenpäin ja kohta lentoyhtiö palautti hinnat, sitten matkatoimistokin palautti jo reilu vuosi sitten maksetut hinnat. Ja Kiovan koronatilanne näytti siltä, että juoksemaan pääsee muutenkin kuin virtuaalisesti. Matkustusasiakirjat kuntoon: passikin voimassa vielä juuri vaaditut kolme kuukautta matkan jälkeen, viisumia ei tarvita, koronatodistus on ja Visit Ukraina -sivuilta ostettu paikallinen matkavakuutus printattuna monella kielellä mukana. Ilman noita reissu ei olisi onnistunut. Niinpä sitten eräänä perjantaiaamuna herätyskello soi aamulla kolmelta ja matka alkoi.

Se oli toissapäivänä, mutta nyt on nyt. Pistoolin olisi pitänyt pamahtaa jo yhdeksältä, mutta ilmeisesti kun ennustettua sadetta ei tullutkaan, lähtöä viivästetään, tai sitten jostain muusta syystä. Seisomme juoksuvarusteissa ja lisäpeittona on muovia suojaksi tuulelta ja sateelta. Täällä on kylmempää kuin Suomen kesässä. Jotkut hurjapäät ovat pukeutuneet pelkkiin shortseihin ja lyhythihaisiin paitoihin, jo sellaisen katseleminen saa kylmän väreet kulkemaan selkäpiissä.

Meitä on nyt jo paljon

Aamulla vielä mietimme juoksuvarustusta. Sää on viilentynyt eilisestä. Aivan turhaan pakkasin juoksushortsit mukaan tälle matkalle. Teki mieli laittaa jopa tuulihousut vielä juoksuhousujen päälle, mutta sen tiedän turhaksi. Alunperin kaavailin juoksevani kaksi paitaa päällekäin, lopulta päädyin pitkähihaiseen paitaan ja juoksutakkiin, jossa on huppukin, jos tarvitaan. Kauluri kaulaan ja lippis päähän, sormikkaat käteen. Lähtöpaikalle menoon puin lisäksi vielä tuulenpitävän takin ja mukana on myös kertakäyttöinen sadetakki sadetta ja tuulta vastaan. 

Lopulta sade alkaa, pienesti tihmoen, mutta kuitenkin. Ja lähtölaukaus pamahtaa. Se on aina helpotus. Luulisi, että tähän on jo tottunut, kun takana on jo puolensataa maratonstarttia erilaisissa paikoissa ja eri vuorokaudenaikoihin. Ja tavallaan onkin tottunut, tähän että lähdön jännitys, se jota en tunnusta olemassa olevankaan, aiheuttaa lähes pahoinvoinnin kaltaista oloa, kunnes lähtölaukaus sen laukaisee tai viimeistään se että pääsen liikkeelle. Tai viimeistään, kun ensimmäisen kerran pääsen bajamajaan tai puskaan. Epämääräinen olo, jonka vuoksi aamupala ei maistu, mutta syön sen silti velvollisuuden tuntoisesti. Eilinen pekonipasta maistuu suussa edelleen, vaikka ei niin hyvältä kuin eilen, heti herätyskellon soitosta tähän hetkeen se on maistunut, mutta nyt huomio kiinnittyy muuhun ja olo helpottuu.

Juoksemme ensimmäiset kymmenen kilometriä Hanskin kanssa kimpassa. Etenkin kun keho lämpenee, olo ei tunnu pahalta. Tällä kertaa opettelin hieman reittiä etukäteen. Pienen nousun jälkeen ensimmäiset neljä kilometriä on pääsääntöisesti laskua, sitten on nousua, kunnes ollaan reitin korkeimmalla kohdalla, 10 km kohdalla. Tämän jälkeen on neljä kilometriä jyrkkää laskua Dnjeprin rannalle. Tasaista juostaan seuraavat 27 km lukuunottamatta pieniä nousuja siltojen vuoksi. Lopuksi on nousua viimeiset viisi kilometriä. Aika hyvin muistan tämän verran juoksun aikanakin. Kiova on hyvin mäkinen ja mäet ovat paikoin jyrkkiä, sen huomasimme jo etukäteen. Eikä jyrkimmästä alamäestä juostessa uskalla ottaa hyötyä irti, sen huomaan sitten, kun olen siinä mäessä.

Ensimmäiset kilometrit juostaan jo tutuiksi tulleissa maisemissa. Parin kilometrin kohdalla ohitamme Kaka Spagetin, jonka eilen illalla nautittu pekonipasta siis maistuu edelleen röyhtäyksissä hieman vieläkin. Vitosen kohdalta nousemme jyrkkää mäkeä ylös ja kohta ohitamme eiliseltä tutun metroaseman ja jatkamme nousua kohti Maidan-aukiota, joka oli keskeisenä tapahtumapaikkana vuoden 2014 vallankumouksessa, joka puolestaan oli loogista jatkoa vuoden 2004 oranssille vallankumoukselle. Minulla on oranssi takki päälläni, mutta se ei liity tähän asiaan mitenkään.

Nousu jatkuu kympin kohtaan asti ja tässä on reitin korkein kohta. Aikaa on kulunut 58 minuuttia ja juoksu kulkee mukavasti. Hanskilla kulkee vielä lujempaa, joten hän jatkaa omalla tahdillaan tästä eteenpäin. Korkein paikka ei kuitenkaan ole vaikuttavin paikka, sillä pienen laskun jälkeen parin kilometrin päästä reitti vie Äiti isänmaa -muistomerkille. Muistomerkki on Neuvostoliiton aikainen yli sata metriä korkea miekkaa kohottava äitipatsas. Jos koit tuossa jonkinlaista ristiriitaa, niin vapaasti vaan, Neuvostoliittoa ei enää ole. Viimeinen Lenin-patsas nähdään vasta huomenna ja se sijaitsee menneessä katastrofissa. Mutta tällä mäellä on muutakin suurta: valtava Ukrainan lippu, joka käynnissä olevan sodan vuoksi liehuu puolitangossa.

Äiti Isänmaa

Alkaa se jyrkkä lasku, jota en uskalla päästellä täysillä. Reitti laskeutuu sillalle ja ylitämme Dnjeprin pitkää ja tuulista siltaa pitkin. Päässäni soi korvamatona "viimeisen kerran katson Dnjepriin", mutta sen sanoma on vielä vahvasti ennenaikainen. Pieni lenkura toisella puolella ja sitten takaisin samaa pitkää siltaa pitkin. Paluumatkalla sillalla tulee 20 km täyteen ja aika on vielä minuuttia vaille kaksi tuntia. Sillan jälkeen puolimaraton tulee täyteen ajassa 2:06 ja samassa kohdassa puolikkaan juoksijat liittyvät reittiimme. Tie on nyt entistä täydempi.

 

Jälleen kerran katson Dnjepriin...

Juoksemme joen vartta pohjoiseen viisi kilometriä ja tämän jälkeen puolikkaan juoksijat jatkavat eteenpäin, kun me nousemme sillalle ja meidän reittimme jatkuu joen keskellä olevassa isossa saaressa seuraavat viisi kilometriä. Tämä on reitin miellyttävin osuus. Tuuli ei riepota ja ympäristö on muutenkin rauhallinen, puistoa, ulkoilualuetta. Olen 29 km kohdalla, kun sade alkaa. Onneksi tosiaan täällä ei tuule, sillä samaan aikaan Hanski on jo seuraavalla sillalla ja kertoo myöhemmin, että siellä oli hieman erilainen tunnelma. Sade kestää ehkä varttitunnin ja sen aikana ohitan 30 km merkin. Aikaa on kulunut jo kolme tuntia ja reilut pari minuuttia päälle. 

Kohta saavun sillalle ja ylitän jälleen Dnjeprin. Reitti jatkuu joen vartta muutaman kilometrin ja kääntyy sitten kaupunkiin. Odotan 37 km merkkipaalua, jolloin päästään nousemaan kunnon mäkeen ja maalia kohti. Ja kaikki tulee aikanaan. Mäki on paikoin jyrkkä, mutta pidän juoksurytmin yllä, vaikka vauhti ei olekaan kummoinen. Juoksu on sujunut mainiosti ilman nilkka- tai polviongelmia, joita viime kerralla oli. Samoin voimat ovat riittäneet hyvin, olen tankanut joka pisteellä vuoroin vettä, vuoroin isotonicia tai colaa. Syötävää en ole ottanut, eikä minulla ole omia geelejä mukana. Mutta hyvin menee, mitä nyt vauhti hiipuu normaalin kaavan mukaisesti.

Tällä maratonilla ei ole näkynyt muita suomalaisia. Heikki oli ilmoittautunut mukaan ja järjestelyt oli kaikin puolin kunnossa, mutta akillesvaivat siirsivät hänen juoksunsa tuonnemmaksi. Ilmoittautuneiden listalla on muutamia suomalaisia, mutta lähtöviivalle asti pääsi tietääkseni vain me kaksi. Toki yksi tuttu naama tulee vastaan lyhtypylvään ulkomainoksessa, tavaan hetken nimeä TapR Typyheh, mutta sitten avautuu, että Tarja Turusella taitaa olla keikka täälläpäin lähiaikoina.

Mäki on jyrkkä, mutta kun nousu loivenee ja tasaantuu, tiedän että loppu on lähellä. Mutta ei minun loppuni. Saavun maaliin ja saan komean mitalin, jossa on jopa liikkuvia osia.

 

Maali!

Tämän luukun saa nyt avata

Etsin vaatesäilytyksen ja onnuskelen hotellille. Hanski on ollut siellä jo jonkin aikaa. Suihku ja pieni palautuminen, sen jälkeen onkin aika lähteä proteiinitankkaukselle pihvipaikkaan, jota jo hieman testailimme etukäteen. Ainakin Kievin kana oli siellä hyvää. Kelpo paikka.

On se iso!

Ukrainaksi Juha kirjoitetaan vissiin noin. Muistaakseni venäjäksi nimeni kirjoitetaan 'ЮXA'

SportTrackerin tallennus maratonreitistä

Hanski otti hienon kuvan hotellin aamupalanäkymistä. Tiukkojen aamuaikataulujemme vuoksi emme valitettavasti ehdi aamupalalle läheskään joka aamu.