Miksi ihmeessä näin kävi?
En minä tiedä. Pystyin pitkään välttelemään kaikkea liikuntaa joka ei antanut välitöntä tyydytystä. No, täytyy tunnustaa, että polkupyöräilyä olen jossain määrin harrastanut jo viime vuosituhannen puolellakin.
Vuosi 2002 oli hyvä kesä työmatkapyöräilyn kannalta, pyöräilin kesäkuulta syyskuulle kesälomaa ja joitakin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta joka arkipäivä. Kuntoni ei siis ollut aivan rappiolla. Kokeilin juoksemista 2002 kesäkuun lopulla kerran, juoksin silloin arkikamppeissa ja reppu selässä 4-5 km kaverin luota töihin. Edellisillan kalareissu oli venähtänyt yömyöhälle.
Paciuksenkadun varrella katsellessani elokuisin, kun kaverit juoksivat Helsinki City Marathonia, outo innostus alkoi kyteä. Yllättäen työpaikan kahvipöydässä pääsi suustani, että ensi vuonna minäkin. Alkusyksystä 2002 ostin lenkkarit, moninverroin kalliimmat mitä ikinä olin aiemmin ostanut. Niillä kävin tekemässä pienen kokeilulenkin, kenties pari-kolme kilometria. Sitten ne jäivät odottamaan aikaa parempaa, joka koitti vasta seuraavan vuoden puolella. Näitä kahta edellämainittua lenkkiä edeltävä juoksulenkki taitaa olla vuodelta 1980. Pisin juoksemani lenkki noilta ajoilta oli n. 12 km, mutta yleensä ne olivat noin 5 km:n mittaisia. Ja hyvin satunnaisia. Tammikuussa 2003 aloitin lenkkeilyn. Päiväkirjasta ilmenee, kuinka vähillä eväillä lopultakin suuntasin ensimmäiselle maratonilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti