Väriestejuoksu Helsingissä 25.4.2015

Team Kähkönen osallistui väriestejuoksuun neljän hengen joukkueella

Cracovia Maraton 19.4.2015

Sunnuntaiaamuna hain eväsboksin hotellin respasta ennen kuutta, että ehtii kunnolla syödä ennen juoksua. Keli oli koleahko ja pukeutuminen mietitytti. Hotellista matkaa lähtöpaikalle oli vain 600 metriä, se oli eilen mitattu ja koettu myös kunnon raekuuro...

Santa & Claus from Finland maaliviivalla

Pos	Name/Team		City	Age Cat.	5 km	10 km	15 km	20 km	21 km	25 km	30 km	35 km	40 km	Time

2880

KÄHKÖNEN Juha [5542] Marathon Mc

Helsinki

M50

00:29:47 / 3595

00:58:30 / 3402

01:27:42 / 3413

01:56:40 / 3357

02:03:07 / 3357

02:26:23 / 3310

02:55:33 / 3181

03:24:36 / 3024

03:55:24 / 2903

04:08:37

Gran Canaria Maratón 25.1.2015

Tällä maailman kulmalla en ole ennen juossutkaan. Gran Canarian pääkaupunki Las Palmas on yllättävän suuri, lähes puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Tammikuun ilmasto on suomalaiselle juoksijalle juuri sopiva. Parin tunnin aikaero helpottaa mukavasti sunnuntain aamuheräämistä. Kello seitsemän olemme aamupalalla hotellin kattoravintolassa, kun aurinko vasta suunnittelee nousemistaan. Monet muutkin aamupalastelijat vaikuttavat juoksijoilta. Juoksu starttaa klo 9 ja lähtöpaikka on vain parin kilometrin päässä, joten aamupalan jälkeen on sopivasti aikaa muille aamutoimille ja siirtymiseen starttipaikalle. Mittari näyttää +17 astetta.

Lento oli eilen ja sen jälkeen oli vielä hyvin aikaa noutaa numerolaput ja luoda ensisilmäys rantaraittiin. Tänään tehdään laajempi tutustumiskierros ja sen jälkeen onkin viikko aikaa palautustankkaamiseen ja muihin turistin töihin.

Lähtöalueella törmään heti tuttuihin suomalaisiin juoksijoihin. Täällä on suomalaisia mukana pari-kolmekymmentä. Juoksijoiden kokonaismäärä on seitsemisen tuhatta, joista täysmatkalle lähtee vajaat pari tuhatta. Asetun ilmoittamani aikatavoitteen perusteella määräytyneeseen lähtökarsinaan. Se on viimeinen, tarkoitettu hitaimmille juoksijoille, jotka eivät usko pääsevänsä maaliin alle kolmen ja puolen tunnin. Sellaisiin aikoihin en usko minäkään. Kas, tuttuja häjyjä on täälläkin, Mauriin törmää melkein missäpäin maailmaa tahansa.

Lähtölaukaus pamahtaa, mutta kestää aikansa, ennen kuin pääsen lähtöviivalle asti. Ajanottochippi on numerolapussa, mutta myöhemmin selviää, ettei täältä saa omaa todellista aikaa erikseen, vaan pelkästään viralliset väliajat ja tuloksen. Jää arvoitukseksi kuinka kauan matelu viivalle kesti.

Aloitan matkanteon hyvävoimaisena ja tarpeeksi levänneenä. Edellisestä lenkistä on täsmälleen kaksi viikkoa, silloin keliolosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Nyt varusteena on shortsit ja hihaton juoksupaita. Puhelin perstaskussa tallentaa reittiä. Edellisen maratonin jälkeen olen pitänyt lenkkeilyssä parin kuukauden mittaisen tauon yskän ja flunssan vuoksi, varsinaista sairastelua eikä kuumetta tähän jaksoon ei kuitenkaan sisältynyt. Tuntuu siis että olen levännyt tarpeeksi. Katsotaan miltä tuntuu muutaman tunnin kuluttua.

Kannustus on hyvää, ihmiset huutelevat amorea tai jotain sellaista (animo = kannustan). Juottopisteitä on hivenen harvemmassa kuin monessa muussa juoksussa. Otan joka pysäkillä sekä urheilujuomaa että vettä. Voimajuoma on mukeissa ja ja vesi pulloissa, joten ensin kulaus energiaa ja sitten vesipullon kanssa on liikkeelle, siitä on helppo hörppiä matkalla. Koska ei ole helteistä, juomiseen ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Reitti kulkee hotellimme vierestä ja pistän vaimolle tekstarin. Olen arviooni nähden etuajassa. Emme ehdi tapaamaan. Etenen Playa de Las Canterasin rantaa ja ensimmäinen puolikas on valmis. Puolikkaan keskivauhti on ollut jokseenkin tarkkaan 6 min/km.

Järjestäjällä oli sekä liikkuvia että paikallaan pysyviä kuvaajia.

Toisella kierroksella tie on tyhjempi. Juttelen juostessani muutamien kanssa ja bongaan paidoista mistä kukin on, monet ovat paikallisia, monet taas pohjoismaista, kannustusporukat heiluttelevat lippujaan. Paikalliset juoksijat eivät tunnu juuri englantia haastavan. Kuulutuksia on siellä täällä ja kuulen nimenikin mainittavan. Ohitan avojalkajuoksijan, mies on Indianasta. Kaksi urheilullista nuorta naista juoksee takaa rinnalleni, mutta eivät kiihdytä ohitse asti. Moottoripyörä ajaa ohitse ja pysähtyy kadunkulmaan, kuvaaja hyppää kyydistä ja suuntaa putkensa meihin. Matka jatkuu, huomaan etteivät neitoset menekään ohitse vaan jättäytyvät jälkeen. Jonkun ajan kuluttua vilkaisen taakseni eikä heitä enää näy. Höh, kävivät vain poseeraamassa. Onkohan kuvat kohta jossain mainossivustoissa... Turistipariskunta toivottelee Merry Christmasia ameriikanmurteella, tajuan viittauksen joulupukkiin ja toivotan hyvät uudet vuodet. Ihmiset ovat iloisia ja kannustavia.

Vilvoitteluun tarkoitetut sienet ovat Gran Canaria -saaren muotoisia.

Juoksijoiden asuissa on sekä ajankohtaisia että henkilökohtaisia viestejä. Je suis Charlie -pariskunta juoksee edelläni. Riiassa juoksijatyttö julisti Proud to be Ukrainian. Barcelonassa oli reitin varrella oransseihin pukeutuneita tiibetiläismunkkeja. Syöpää vastaan juostaan paljonkin. Moni juoksee edesmenneen läheisensä muistoksi.

Keli on ollut juoksemiseen varsin sopiva, mutta pieni tihku muuttuu ihan oikeaksi vesisateeksi. Ei miksikään kaatosateeksi, mutta kuitenkin - tuntuu hieman huvittavalta, että on matkustanut tänne etelän aurinkoon juoksemaan vesisateessa, kun en juuri muualla ole sadesäällä sattunut maratoneja juoksemaan. Sade sinänsä ei haittaa, se vain virkistää, mutta se tekee tiiliset jalkakäytävät liukkaiksi. Punatiilistä polkua on yhtäjaksoisesti useita kilometrejä reitin pohjoisosassa. Ohuella kaistaleella, jonka kautta La Isletan niemi yhdistyy pääsaareen, juoksemme edestakaisin rinnakkaisia katuja, kunnes on aika siirtyä viimeiselle rantaosuudelle. Liian myöhään tajuan taas ilmoittaa etenemisestäni, joten en näen puolisoani tälläkään kierroksella. Onneksi hän on kuitenkin ollut kannustamassa muita juoksijoita. 

Sports Trackerin tallentamaa

Merituuli puhaltaa navakasti ja vettä tulee taivaalta, mutta meno on mukavaa ja yleisö kannustaa iloisesti Play de Las Canterasin varrella, kun lähestyn maalipaikkaa Alfredo Kraus Auditorion luona. Kellotaulu näyttää bruttoaikaa, joka on vielä alle 4:20. Hyvävointisena ja hyvissä voimin juoksen maaliin. Saan mitalin, juomaa, hedelmiä, kaikkea sitä mitä on luvattu. Noudan reppuni ja kävelen hotellille rantaa pitkin. Kannustan samalla niitä, jotka vielä ovat matkalla. Oma keikka on heitetty, on palauttelun ja normaalimman lomailun aika. Illalla tankkaan pihviä ja punaviiniä.

Maalissa ajalla 4:19:35

Maaliintulovideo 

Mitalissakin on saaren muoto. Selfie.

Loma kestää viikon. Kotimaan kelejä muistellessa aamulenkkeihin tulee lisänautinnollisuutta. Tiistaiaamun palauttavan lenkin aikana reidet ovat vielä aika tönköt, mutta loppuviikosta ei enää muista maratonia juosseensakaan.

Kuvat: DISA Gran Canaria Marathon sivuilta http://grancanariamaraton.eu

Vauhtinjako
5K      582    00:31:09        06m 13s / km

10K    628    00:59:44        05m 43s / km

15K    639    01:29:45        06m 00s / km

20K    617    02:00:19        06m 06s / km

Media 585    02:06:11        05m 20s / km

27K    578    02:42:59        06m 14s / km

31K    504    03:07:26        06m 06s / km

36K    488    03:39:29        06m 24s / km

Meta   558    04:19:35        06m 10s / km

Itämerimaraton 4.10.2014

Loistava juoksusää Itämerimaratonilla Hangossa. Upeita rantamaisemia. Eka kymppi vauhdikkaasti 55 min, puolikas kahteen tuntiin, 30 km alle kolmen tunnin, mutta lopussa ehti jo nautiskelemaan 7 min/km vauhdissa. Juoksimme kimpassa Hanskin kanssa. Polveen sattui, molemmat pohkeet meinasivat krampata. Lopuksi vielä huippasi ja oksetti. Siis kertakaikkiaan hieno reissu!

Loppuaika 4:19:27.

Välillä ehti ihailemaan rantamaisemia

Riga Marathon 18.05.2014

20. maratonini oli nopea täsmäisku Euroopan hallitsevaan kulttuuripääkaupunkiin. Taistelupari Rampa ja Toipilas juoksumatkalla asenteella "juostaan nyt ensin puolikas ja sitten lisää kilometri kerrallaan, jos järjestäjät eivät ehdi meitä tieltä pois kerätä". 

Lauantaina aamulennolla pääsi näppärästi Latviaan, joka sopivasti siirtyi euroihin vuoden vaihteessa. Hotelli haltuun ja exposta numerolaput. Sitten vain pastaa tankkaamaan. Kyytipojaksi Tervetes aluset. Seuraavaksi päiväunet ja maisemia. Iltapalan aikaan Make ja Tiina saapuivat autoillen paikalle. Illalla olisi ollut La Ligaa, muttei näkynyt meidän telkussa.

Aamulla varhain herätys ja tankkaus munalla ja pekonilla. Väinäjoen, joka myös Daugavana tunnetaan, toisella puolella lähtöpaikkoja oli jo viritelty eilisestä lähtien. Populaa alkoi kertyä sinne. Aurinko paistoi ja lämpöä oli luvassa lisääkin. 8:30 pamahti lähtölaukaus maratonille ja puolikkaalle. Oliskohan meitä ollut parisen tuhatta lähdössä. Koko tapahtumassa varmaan melkein kymmenkertainen määrä, kun kymppiläiset ja vitoset lasketaan liikkeelle myöhemmin.

... juostaan... juostaan... juostaan... juostaan... juostaan... juostaan... juostaan... juostaan...

Kimppajuoksuna mentiin, kun sekä Hanskilla että minulla oli harjoittelu ollut aika repaleista eikä koipien kestävyydestä ollut takeita. Maalialueella hörppäsin oluen. Se on kuulema hyvä palautusjuoma. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun maratonjärjestäjä tarjoaa muutakin kuin alkoholitonta olutta. Lasi ei ollut turhan iso.

Porukka alkoi olla kasassa. Make veti taas oman enkkansa, lähempänä kolmea kuin neljää tuntia. Minullakin aika parani minuutilla edellisestä alle puolen vuoden takaisesta talvikelimaratonista.

Illalla olisi ollut Suomen peli, muttei näkynyt meidän telkussa. Tankkausta ja toipumista. Tiina tarjosi kuohuvaiset ja totesimme neljän hengen seurueemme maratonsaldon olevan varttia vaille sata. Hanskilla oli oma juhlansa myös: 30. maraton.

  5    0:29:41    0:29:41    0:05:56
10    1:01:28    0:31:47    0:06:21
15    1:32:05    0:30:37    0:06:07
20    2:06:14    0:34:09    0:06:50
25    2:37:32    0:31:18    0:06:16
30    3:10:38    0:33:06    0:06:37
35    3:43:41    0:33:03    0:06:37
40    4:19:17    0:35:36    0:07:07
42,2 4:33:03    0:13:46    0:06:15   Netto: 04:32:40,1

Juoksut 2013

Vuosi 2013 alkoi sairastelulla. Oikeastaan sairastelu alkoi jo edellisvuoden vuoden marraskuussa. Oli pitkittynyttä yskää ja kuumejaksoja. Työpoissaoloja tuli talven aikana neljään viiteen otteeseen ja viikko yhtäsoittoa pahimmillaan. Kuume nousi useaan otteeseen yli 39 asteen. Työmatkapyöräily jäi alkuvuodesta kokonaan pois. 

Tammi-helmikuun vaihteessa oli viikko tervettä aikaa ja ehdin jo lenkillekin, mutta sitten kuume nousi taas yli 39. Kuvassa sairaspäivät näkyvät vihreinä risteinä. Kukin lenkki on oma palkkinsa ja palkin pituus vaihtelee lenkin keston mukaan.

Maaliskuu on tyhjä juoksujen osalta, mutta ei liikkumaton. Helmikuun lopusta huhtikuun alkupuolelle oli Mätäjoen ympäristössä loistavat hiihtomahdollisuudet. Viimeinen hiihtolenkki oli vitonen aamulla ennen töihin lähtöä 11.4. Latu oli silloin jo varsin surkea. Kilometrit jäivät alle kahdensadan.

Juoksulenkit alkoivat huhtikuun alussa. Pyöräily uudella pyörällä alkoi myös huhtikuun alussa. Tautinen aika oli lopullisesti ohi. Huhtikuun 21. oli myös ex-tempore päätetty edellispäivänä päätetty vuoden ensimmäinen numerojuoksu Länsiväyläjuoksu. Alla oli vain puolenkymmentä lenkkiä, mutta juoksu meni mukavan vauhdikkaasti.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä oli edessä vuoden ensimmäinen maraton. Edellisen puolen vuoden aikana lenkkarit eivät olleet liikkuneet kuin hädin tuskin 200 km. Paloheinämaraton oli Kalevi Saukkosen 1600. ja juoksimme sen edestakaisin noin 2,6 km polulla. Tulosta ei kannata moittiakaan jos ei kehuakaan.

Kesä jatkui tasaisella lenkkeilyllä. Heinäkuun aikana toinen jalka oireili penikkamaisesti ja lopulta elokuussa määräsin sille lepoa. Työmatkojen lisäksi tein pyörälenkkejä.

Syyskuussa juoksulenkit olivat taas käynnissä. Hannun ja tyttöjen kanssa osallistuimme Pääkaupunkijuoksuun, jossa puolikkaan aikani oli mukavasti alle 2h. Keli oli tosi kylmä ja näpit jäässä, juoksuasuna shortsit ja ohut mutta hyvä juoksupaita. Toimitsijoitakin näytti palelevan.

Lokakuun pitkällä testilenkillä kuntoni lopahti täysin 15 km kohdalla. Parin viikon päästä juostavan Ateenan maratonin kannalta tämä ei tietenkään ollut helpottava kokemus, mutta ei näistä kannata hermostua. Ateenan  maraton meni mukavasti nousevalla reitillä ja helteisessä säässä. Huippukokemus, jossa ajalla ei niin väliä. 

Viikko Ateenan jälkeen kokeilimme työkavereiden kanssa Cooperin testiä. Tulokseni oli 2580m joten viimeisten testien jälkeen huononemista on tapahtunut noin 70 m verran. Tämä otetaan puolivuosittain uusiksi. 

Sítten mieleen tuli mieleen kokeilla maratonia alle kuukauden kuluttua edellisestä. Itsenäisyysmaraton Kuopiossa juostiin juuri juuri pakkasen puolella edestakaisin noin 2,6 km reitillä joka lopussa oli varsin polanteinen. Aikaa matkalla kului suurinpiirtein saman verran kuin Kreikassakin. 2013 ei ollut nopeiden maratonien vuosi.

Perhejoukkueemme osallistui joulun alla Pelastakaa lapset ry:n Joulujuoksuun, jossa osallistumismaksu meni lasten tukiperhetoimintaan. Tapahtuma oli täysin omatoiminen ja joukkueemme, joka oli tätä tapahtumaa varten ottanut itselleen nimen Rotten River Runners (suom. Mätä Joen Juoksijat), suoritti missionsa Helsingin Mätäjoen varrella.

Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 6.12.2013

Joulukuussa en ole ennen maratonia juossut. Siinäpä hyvä syy lähteä Kuopioon itsenäisyyspäivänä, varsinkin kun päivä sijoittuu perjantaille viikonlopun yhteyteen. Lisäksi Itsenäisyysmaraton alkaa i-kirjaimella, enkä ole aiemmin i-kirjaimella alkavaa maratonia juossut. Teki myös mieli testata kuinka maraton sujuu alle neljä viikkoa edellisestä.

Ehdottelin reissua Hanskille, joka täällä on jo aiemminkin lumituiskussa taivaltanut. Lopullinen päätös jäi viime tinkaan, mutta torstaina hypättiin junaan. Kuopion Scandicista, joka on sopivasti melkein juoksureitin varrella, varattiin yöpaikka. Maratonin lähtö, maali ja huoltopiste ovat Väinölänniemellä. Reitti on reilun 2,6 km mittainen pätkä rantaa ja kadunvartta Haapaniemen lämpövoimalaitoksen kohdalle ja se juostaan edes ja takas kahdeksan kertaa. Matka tulee tutuksi ja muut juoksijatkin.

Kymmeneltä aamupäivällä ei ollut vielä kunnolla valoisaa, kun lauloimme Maamme-laulun ja lähdimme matkaan. Sää oli varsin kelvollinen juoksemiseen, noin -1 pakkasen puolella. Vuosi sitten pakkanen oli ollut lähes 20 asteen tuntumassa. Tuultakaan ei ollut pahasti ja alusta oli aluksi hyvä. Juoksin trikoilla (hankittu 2004), jaloissa kompressiosukat ja oranssit Niken Pecasukset (2013), jotka lyhyen uransan aikana pääsivät jo toisen kerran tositoimiin. Ylävartalo oli suojattu pitkähihaisella paksuhkolla juoksupaidalla (2005) sekä kevyellä tuulenpitävällä takilla (2013). Kädessä vanhat ohuet nahkaiset työjarrut, kaulassa kauluri ja päässä pipo. Varustelu osoittautui juuri sopivaksi. Tämä oli ensimmäinen talvikelin maratonini.

Tapahtumaan osallistui niin 10 km, puolikkaan kuin koko matkankin juoksijoita. Kuntoryhmä oli startannut jo klo 9. Me laskimme ehtivämme junaan, vaikka lähtisimme vasta kymmeneltä virallisessa lähdössä. Juoksijoita olikin alussa melkoinen leegio, vaikka kovin montaa tuttua täällä ei ollut. Etelän keräilijöillä oli juoksut samaan aikaan Paloheinässä. Kuhmolaisen maratonin vakiokävijä Antti oli mukana, jo ties kuinka monennella maratonillaan tälle vuodelle.

Etenimme Hanskin kanssa kimpassa. Aluksi polulla oli hieman ruuhkaa, etenkin kun oli vastaantulijoita samalla jalkakäytävällä. Ruuhkat helpottivat, kun kymppiläiset saivat osuutensa suoritettua ja kun puolikkaan juoksijatkin pääsivät maaliin, ei reitillä ollut enää tungosta. Vauhti oli aluksi reipas, jopa lähes neljän tunnin luokkaa, mutta hidastui varsin tasaisesti.

 2637m osuuksille käytetty aika kasvoi tasaisesti koko ajan. Joka toisessa ajassa on mukana huoltopisteellä käytetty aika.

Kohtauspaikoista pystyi päättelemään vastaantulijoiden vauhdin. Juoksualusta tuntui huononevan matkan edetessä, muuttuvan polanteisemmaksi, tai sitten voimien hiipuessa epätasaisuudet vain häiritsivät enemmän. Alkupuoliskolla olin ollut voimissani, mutta loppuosalla minulla ei enää ollut kovia vetohaluja. Huoltopisteellä nautittu makoisa lämmin mehu alkoi maistua ällöttävältä ja huollon jälkeinen uudelleen juoksuun lähtö tuntua yhä raskaammalta. Toiseksi viimeisellä kierroksella oli jo aika sanoa heipat monelle viimeistä kierrostaan vetävälle juoksijalle, Antillakin taisi olla jo puolentoista kierroksen etumatka meihin.

Viimeisen kierroksen kääntöpaikalla havaitsimme, että olimme viimeisiä. Päivä oli juoksun aikana noussut sen minkä se tähän vuodenaikaan nousee ja laskenut hämäräksi uudestaan. Mikkelissä oli pidetty sotilasparaati ja Tampereella oltiin valmiita presidentin vastaanottoon. Tässä juoksussa minä olin viimeinen maaliintulija, vaikka toki tuntia aiemmin matkaanlähteneissä kuntosarjalaisissa oli nippu minua hitaampia.

Hotellimme sauna oli maratoonareitten käytettävissä. Aikaa oli juuri sopivasti saunomiseen ja vasta junamatkan aikana ehdimme rauhassa tankkaamaan.

Maratonin aika oli minuutintarkasti sama kuin alle neljä viikkoa sitten Ateenan maratonilla, vaikka olosuhteet ja järjestelyt eivät kovin paljon enempää voisi toisistaan poiketa. Molemmat olivat kelpo kokemuksia.

Aika 4.34.41