Maratonmatka yöttömään yöhön
 |
Tromssan Midnight Sun Marathon on kummitellut mielessäni jo melko tarkkaan seitsemän vuotta, aina Arkangelin reissulta asti. Siellä kun melkein osallistuimme norjalais-venäläis-
Reittisuunnitelmaa tehdessä suora lento Jäämeren rannalle karsiutui jo alkuvaiheessa ja jäljelle jäi junamatka jatkettuna autoilulla. Päädyimme seuraavanlaiseen reititykseen: Helsingistä yöjunalla Pelloon, josta vuokra-autolla Kilpisjärvelle noin kolmen ja puolensadan kilometrin ajo. Juhannusaattoilta ja -yö Saanan juurella ja lauantaina ajelua Tromssaan reilun 150 km verran. Seuraava yö omistetaan juoksemiselle ja sitten sunnuntaina viidensadan kilometrin ajelu takaisin Pelloon, josta junaan nukkumaan. Maanantaina aamupäivällä virkeänä ja levänneenä taas kotona Helsingissä. Tai miksipä ei vaikka töissäkin. Suunnitelma selvä ja hyväksytty. Siispä ilmoittautumaan maratonille ja varailemaan kaikki muutkin asiat.
Matkalla pohjoiseen
Juhannusaatonaattona hyppäämme junaan ja matka pohjoiseen alkaa. Nuoriso on tällä kertaa päättänytkin viettää kuhmolaisen juhannuksen ja on jo matkalla jossain Lahti-Heinola -välillä. Sääennuste on viranomaisten kannalta paras mahdollinen ja pahoja ruuhkia ei ole. Kuhmon matka etenee mallikkaasti. Valitettavasti sääennusteet ovat oikeassa ja Kainuun juhannuskelit ovat Euroopan koleimmat. Me olemme tässä suhteessa onnekkaampia ja aurinkoisena aattoaamuna kello yhdeksän, kun juna saapuu Pellon avaralle asemalle, otamme vastaan ajokin seuraavan tuhannen kilometrin pyräystä varten. Sitten mennään ja penkka vain pölisee... Ihan suorinta tietä ei kuitenkaan ajeta vaan katsellaan maisemia mm. jokivarren Lohitiellä. Junalla olisi päässyt Kolariin asti, mutta vuokraamo sattui olemaan Pellossa ja edullisempaa oli ottaa auto sieltä.
Juhannusaatonaattona hyppäämme junaan ja matka pohjoiseen alkaa. Nuoriso on tällä kertaa päättänytkin viettää kuhmolaisen juhannuksen ja on jo matkalla jossain Lahti-Heinola -välillä. Sääennuste on viranomaisten kannalta paras mahdollinen ja pahoja ruuhkia ei ole. Kuhmon matka etenee mallikkaasti. Valitettavasti sääennusteet ovat oikeassa ja Kainuun juhannuskelit ovat Euroopan koleimmat. Me olemme tässä suhteessa onnekkaampia ja aurinkoisena aattoaamuna kello yhdeksän, kun juna saapuu Pellon avaralle asemalle, otamme vastaan ajokin seuraavan tuhannen kilometrin pyräystä varten. Sitten mennään ja penkka vain pölisee... Ihan suorinta tietä ei kuitenkaan ajeta vaan katsellaan maisemia mm. jokivarren Lohitiellä. Junalla olisi päässyt Kolariin asti, mutta vuokraamo sattui olemaan Pellossa ja edullisempaa oli ottaa auto sieltä.
 |
| Mirjami Kuosmanen? |
Kilpisjärvi
Kotimme täällä on Hotelli Kilpis. Otamme huoneen ja käymme ennen iltatoimia tutustumassa retkeilykeskukseen. Jo 70 vuotta keskeytyksettä jatkunut perinne, juhannushiihtokilpailu on käynnistymässä Saanalla. Emme kuitenkaan osallistu, sukset kun jäivät kotiin. Juuri paikkakunnalle saapuneina emme ole valmiit tunnin kestävään nousujohteiseen siirtymiseen Saanan lumien äärelle, joten kisan seuraaminenkin jää väliin. Ehtiihän tässä vielä urheilla. Päiväunet sopivat sitten tähänkin väliin. Tällä reissulla tulee nukuttua vähän ja huonosti, mutta usein.
 |
Kotimme täällä on Hotelli Kilpis. Otamme huoneen ja käymme ennen iltatoimia tutustumassa retkeilykeskukseen. Jo 70 vuotta keskeytyksettä jatkunut perinne, juhannushiihtokilpailu on käynnistymässä Saanalla. Emme kuitenkaan osallistu, sukset kun jäivät kotiin. Juuri paikkakunnalle saapuneina emme ole valmiit tunnin kestävään nousujohteiseen siirtymiseen Saanan lumien äärelle, joten kisan seuraaminenkin jää väliin. Ehtiihän tässä vielä urheilla. Päiväunet sopivat sitten tähänkin väliin. Tällä reissulla tulee nukuttua vähän ja huonosti, mutta usein.
Hotellin vieressä kohtaamme surullinen näyn, siinä on Kilpisjärven toukokuussa palaneen koulun rauniot. Paloon liittyi enemmänkin dramatiikkaa, kun samalla paloi koululaisten leirikoulurahat. Sillä episodilla oli onneksi onnellinen loppu.
Hotellin rantasaunassa on kelvolliset löylyt. Siellä on myös matkamiehiä molempien harrasteideni parista, sekä maratoonareita että mopomiehiä. Kukaan tosin ei ole matkalla samaan kohteeseen kanssani. Saunomisen kruunaa pulahtaminen Kilpisjärven vilpoisaan veteen, tuskin siellä on viittäkään astetta lämmintä, jäitä ei enää kuitenkaan. Sen verran kiireellä taidan kuitenkin tulla järvestä pois, että kolautan polveni johonkin.
Tankkaamme hotellin ravintolassa illalla ennen juhannuskokkoa ja minulle maistuu pasta, kuinka ollakaan. Sitten kokolle. Aurinko paistaa Saanan takana ja täällä varjoisalla puolella ei ole erityisen helteistä. Kilpisjärvet kokot on ajoitettu niin, että pohjoisempana retkeilykeskuksessa aloitetaan klo 22 ja siitä juhannustulitus siirtyy etelään päin. Hotellin rannassa kokko sytytetään puolilta öin. Aurinko paistaa edelleen, kun lopulta houkuttelemme unta silmään. Kolahtanut polvi on kipeä ja varulta otan yöksi kipu- ja tulehduslääkettä, ettei turvotus pahene.
 |
| Saana juhannusyönä |
 |
| Saana juhannusaamuna |
Aamun erilaisessa valossa Saana on edelleen kaunis, nyt toisella tavalla. Kiirettä ei ole, joskus puolilta päivin suuntaamme kaupan kautta Norjan puolelle. Lappi Suomen puolella on mieltä rauhoittavan kaunis ja Norjan puolella se nopeasti alkaa muuttua vaikuttavan jylhäksi. Teemme useita ihastelupysähdyksiä. Tulomatka saattaa olla tiukempi aikataulultaan. Ajoreitti ei ole kovin viivasuora, eikä järkeviä vaihtoehtoisia reittejä ole, mutta maisemien katselusta nauttii myös vauhdissa. Poroja Norjan puolella ei alkumatkan jälkeen näy, eikä lampaitakaan. Muistelen edellistä reissua vuosikymmeniä sitten. En muistanutkaan, että täällä näyttää näin hienolta.
Pohjolan Manhattan
Saavumme Tromssaan. "Pohjolan Manhattan" avautuu edessä kauniina aurinkoisessa säässä. Saarelle menevä kilometrin pituinen silta säväyttää korkeudellaan ja jyrkkyydellään. Muutaman tunnin kuluttua pääsen testaamaan sen omin jaloin.
Hotelli löytyy helposti ja järjestäjän suosittelemana se on sijoitettu mainiosti aivan maratonin lähtö- ja maalipaikan lähettyville. Ei voi moittia muuta kuin ehkä hintaa, mutta toisaalta ei täällä tarvitse kauan viipyä. Lainausmerkit edellä ovat turhia, sillä en lainaa ketään. Tromssan saaren katselu kartalta tuo väistämättä mieleen Manhattanin ja maratonreitissäkin on joitakin samankaltaisuuksia, ainakin saarelle saapuminen pitkää siltaa pitkin. Tunneleissa ei juosta täälläkään. Googgeloimalla löydän, etten ole ainoa tämän ilmaisun käyttäjä, mutta kovin vakiintunut se vielä ole.
Saavumme Tromssaan. "Pohjolan Manhattan" avautuu edessä kauniina aurinkoisessa säässä. Saarelle menevä kilometrin pituinen silta säväyttää korkeudellaan ja jyrkkyydellään. Muutaman tunnin kuluttua pääsen testaamaan sen omin jaloin.
 |
| Hotelli on hyvin sijoitettu |
Hotelli löytyy helposti ja järjestäjän suosittelemana se on sijoitettu mainiosti aivan maratonin lähtö- ja maalipaikan lähettyville. Ei voi moittia muuta kuin ehkä hintaa, mutta toisaalta ei täällä tarvitse kauan viipyä. Lainausmerkit edellä ovat turhia, sillä en lainaa ketään. Tromssan saaren katselu kartalta tuo väistämättä mieleen Manhattanin ja maratonreitissäkin on joitakin samankaltaisuuksia, ainakin saarelle saapuminen pitkää siltaa pitkin. Tunneleissa ei juosta täälläkään. Googgeloimalla löydän, etten ole ainoa tämän ilmaisun käyttäjä, mutta kovin vakiintunut se vielä ole.
 |
| Mielikuvaharjoittelua |
Ilmoittautumispaikka on lähellä ja käyn noutamassa numerolappuni. Samalla varmistamme starttipaikan. Aamupalasta on jo kulunut aikaa, joten on aika tankata. Täydennän hiilihydraattivarastojani ahmimalla whopperin ja huoneessa vielä jälkiruuaksi Kilpisjärveltä tuotua Lapin rieskaa. Sitten on taas päiväunien aika.
Herään pöllähtäneenä: missä ollaan, mikä maa? Tajuan, että olen aivan kohta lähdössä maratonille, onks järkee vai ei... Millä lihaksilla, viimeinen lenkki joskus viikko sitten... Tutut pikku hermoilut lähdön alla, vaikka kaikki on jo niin tuttua.
Yöjuoksulla
Startti on klo 20:30. Reilua puolta tuntia ennen siirryn lähtöalueelle. Rouva ottaa vielä lähtökuvan ja lupaa olla valmiina ilmestymään, kun tulen näille kulmille seuraavan kerran. Lämpötila on noin +8 astetta. Juoksijan nyrkkisäännön mukaan olen pukeutunut kuin se olisi 10 astetta enemmän, siis aika kevyesti. Ja tutusti, näillä samoilla kamppeilla on juostu monet vuodet, monet marat. Shortsit ja pitkähihainen paita, pitkät sukat, kengät joilla on tänä vuonna juostu jo pari maratonia, lippis. Siinä se. Olemme Jäämeren rannalla ja ympärillä on lumisia huippuja, mutta ei palele. On suhteellisen tyyntä ja aurinkoista. Jos tuulisi, varmaan palelisi. Saa nähdä muuttuvatko kelit seuraavan neljän viiden tunnin aikana. Tiukan paikan tullen voin käydä hotellissa lisäämässä varustusta. Mutta kunhan alkuun päästään, sisäinen hehku alkaa nousta. Tutkimusten mukaan maratoonarin ruumiinlämpö on maalissa 39 astetta. Itse en ole tutkinut. Ottaisinko seuraavalla kerralla kuumemittarin mukaan.
Startti on klo 20:30. Reilua puolta tuntia ennen siirryn lähtöalueelle. Rouva ottaa vielä lähtökuvan ja lupaa olla valmiina ilmestymään, kun tulen näille kulmille seuraavan kerran. Lämpötila on noin +8 astetta. Juoksijan nyrkkisäännön mukaan olen pukeutunut kuin se olisi 10 astetta enemmän, siis aika kevyesti. Ja tutusti, näillä samoilla kamppeilla on juostu monet vuodet, monet marat. Shortsit ja pitkähihainen paita, pitkät sukat, kengät joilla on tänä vuonna juostu jo pari maratonia, lippis. Siinä se. Olemme Jäämeren rannalla ja ympärillä on lumisia huippuja, mutta ei palele. On suhteellisen tyyntä ja aurinkoista. Jos tuulisi, varmaan palelisi. Saa nähdä muuttuvatko kelit seuraavan neljän viiden tunnin aikana. Tiukan paikan tullen voin käydä hotellissa lisäämässä varustusta. Mutta kunhan alkuun päästään, sisäinen hehku alkaa nousta. Tutkimusten mukaan maratoonarin ruumiinlämpö on maalissa 39 astetta. Itse en ole tutkinut. Ottaisinko seuraavalla kerralla kuumemittarin mukaan.
Lähtölaukaus kajahtaa. Yhdeksän sekuntia ja minäkin pääsen lähtöviivalle. Käynnistän kellon ja trackerin. Juoksu alkaa. Menen joukon mukana reipasta tahtia. Alkumatka on jo tuttua mutta sillanylitys on vielä rankempaa kuin miltä autolla ajaessa näytti. Sillalle mennään heti alkumatkasta. Tämä oli minulle hiukkasen epäselvää, kun en reittiselostetta vaivautunut lukemaan vaan yritin päätellä reitin kartasta. Päättelyä hämäsi täkäläisten perverssi tapa merkata kilometrit jäljellä olevan matkan mukaan. Niin kuin syntymäpäivän asemasta juhlisi jäljellä olevia vuosia, jonkin keskiarvon mukaan laskettua matkaa, joka on jäljellä jos ei keskeytä tai eksyile. Opin kyllä tämänkin tyylin nopeasti. Nythän ei tarvitse itse laskea jäljellä olevaa matkaa, niin tulee kuitenkin yleensä tehtyä.
Silta / Bru / Bridge / Bron / Broen
 |
| Sillan ylämäkeä saarelta pois |
Aluksi polvi on hieman arka, mutta ei vaarallisella tavalla. Myöhemmin muut kolotukset peittävät eilisen kolahduksen tuntemukset alleen.
Väki kannustaa innokkaasti ja rytmikkäästi heja-heja -huudoin. En tunne täällä ketään muuta juoksijaa eikä täällä tunnu olevan muita suomalaisia, vaikka tiedän kyllä joitakin olevan. Mukana on montaa kymmentä eri kansallisuutta, näin ainakin alkujumpassa kerrottiin. Juoksen porukan mukana reipasta tahtia, mietin josko liiankin reipasta. Eka kymppi tulee täyteen kääntöpaikan luona 55 minuuttia lähdöstä. Seuraavalla kympillä vauhti jopa hieman kovenee. Kun tullaan takaisin sillalle on suurinpiirtein puolikas takana. Soitan siipalle, että voitaisiin tavata hotellin kulmalla. Silta on näin päin juostessa hieman kevyempi, nousu on pitempi mutta ei niin jyrkkä. Pientä mutkittelua ennen hotellin kulmia ja 22 km tulee täyteen alle kahdessa tunnissa. Reitti vie hotellin nurkalle ja pysähdyn tähystelemään treffipaikkaa. Puolikkaan juoksijat ovat lähteneet liikkeelle ja tulevat tiukkana vyörynä toista kaistaa. Niiden välistä ei ole asiaa. Tsiikailen minuutin verran, mutta en näe rouvaani ja on jatkettava matkaa.
 |
Loppupuolisko juostaan tällä saarella. Katu täyttyy juoksijoista, kun nopeimmat puolikkaan juoksijat tavoittavat jo harvenneen maratoonarijoukon ja painavat vauhdilla ohi. Ja lisää tulee koko ajan. Juoksemme saaren länsirantaa pohjoiseen lentokenttää kohti. 32 kilometriä tulee täyteen lentokentän kohdalla käännöspaikan luona. Vauhti on hieman hiipunut, mutta aikaa on kulunut vasta melko tasan tarkalleen kolme tuntia. Kymppi jäljellä ja tunti neljän tunnin suoritukseen. Tuttu juttu tämä voimien hiipuminen, tuoreilla voimilla ei olisi konstikaan juosta kymppi tunnissa, tähänastinen keskivauhti on ollut kovempi. Viimeisellä kympillä vauhti laskee luokkaan 6min 30s/km.
Lumiset vuoret ovat hienoja. Kaivan puhelimen ja kuvailen. On pysähdyttävä, muuten kuvista ei tule teräviä. On keskiyö. Sukka hankaa eikä pää kestä sitä. Saan siitä syyn pysähtyä ja korjata sukkaa. Sitten mennään taas. Voimat palaavat hetkittäin kun ohitukseen tai ohittajaksi sattuu sopivaa vauhtia juokseva tyyppi. Kannustusta esiintyy tiheään ja se auttaa myös.
 |
| Alle kymmenen kilometriä maaliin. Sukat hiertää ja vauhti hiipuu. |
 |
| Maalikamerakuvaa |
Uni ei tule pariin tuntiin. Sain hyvän ajan, tämän vuosikymmenen parhaimman. Olen juossut pohjoisimman maratonini. Lopulta uni tulee. Herään jo seitsemän aikoihin ja turhaan yritän enää houkutella unta takaisin. Sama nousta ylös. Onneksi aamupalalle pääsee jo kahdeksalta. Nautimme runsasta aamuateriaa ja keskustelemme naapuripöytien kanssa. Utsjokinen taksibussikuski on tuonut kymmenen hengen seurueen tänne juoksemaan. Montrealilainen pariskunta osallistui eilen maratonille ja katselee teepaitaani. Kyselevät missä tällainen tapahtuma on. Toivotan tervetulleeksi Kuhmolaiselle maratonille 25.7. Heidän reissunsa jatkuu patikoiden.
Paluumatka
Isompia viivyttelemättä lähdemme paluumatkalle. Aurinko paistaa ja maisemat ovat komeita tähänkin suuntaan. Emme juurikaan pysähtele enää paluumatkalla.
Kilpisjärvellä satelee hieman. Tankkaamme siellä taas Suomen kalleinta bensaa ja ostamme hieman evästä. Seuraavan kerran pysähdymme reilun tunnin päästä kahville ja lettusille. Matkaevääksi tarttuu paistettuja muikkuja, jotka syödään jälkiruuaksi vauhdissa. Muonio, Kolari, Pello... välillä lyhyt jaloittelutauko, jonka aikana huomaa, että hyttysiä on jo. Eivät ole olleet vaivaksi tällä reissulla. Pellossa on aikaa moikata Eero Mäntyrannan patsasta. Sitten tankkaamme auton ja luovutamme sen. Meidät viedään asemalle. Aurinko paistaa lämpimästi.
Isompia viivyttelemättä lähdemme paluumatkalle. Aurinko paistaa ja maisemat ovat komeita tähänkin suuntaan. Emme juurikaan pysähtele enää paluumatkalla.
 |
| Vaikuttavaa maisemaa tarttui vauhdissa rouvan kameraan |
 |
| Eero Mäntyranta |
 |
| Etelän juna |
 |
| Pellon asemarakennus |
Etelän juna on pitkä. Otamme makuupaikkamme ja asetumme taloksi. Matka kestää yli 15 tuntia. Käymme syömässä junan toisessa päässä, jonne on noin puolen kilometrin kävely. Jos viime yönä unet jäivät vähiin, nyt on hyvin aikaa nukkua.
Tilastotietoa
Maratonilla maaliin pääsi hitusen yli seitsemänsataa, puolikkaalla reilu tuhat. Muita matkalaisia oli yli kaksi tuhatta. Eri kansallisuuksia oli mukana yli kolmekymmentä. Maratonin nopein oli kenialainen Mugo Antony ajalla 2:26:14. Suomalaisia maaliintulijoita kokomatkalla taisi olla vain neljä.
Juha Kähkönen 4:04:49
