Athens Classic Marathon 10.11.2013

Eräänlainen pyhiinvaellusmatka

En tuntenut itseäni täysin levänneeksi, kun heti aamuviiden jälkeen marssimme hotellin aamupalalle juoksuvermeisiin sonnustautuneena. Uni oli ollut levotonta, mutta nyt oli aika tarttua päivän toimiin. Sunnuntaiaamu oli vilpoisa, mutta bussimatkalla Ateenasta Marathonin kaupunkiin aurinko nousi ja päivä alkoi lämmetä. Busseja oli paljon ja joku mainitsi juoksijoiden määräksi 16.000. 

Maratoonarit Marathonissa valmistautumassa Ateenan matkalle.

Ensimmäinen lähtölaukaus eliittiryhmälle kajahti kello yhdeksän ja samalla alkoi myös ilotulitus, joka kuului paremmin kuin näkyi. Sitä ennen oli pidetty minuutin hiljaisuus Bostonin uhrien muistoksi. Yllättävää kyllä hälinä vaimeni, vaikka sitä ennen tuhannet juoksijat pölisivät jännityksissään.

Seuraavat laukaukset kajahtivat minuutin välein, kunnes tuli minunkin vuoroni lähteä liikkeelle. Vatsa muistutti olemassaolostaan, mutta alku eteni vauhdikkaasti. Etenin yksin tuhansien joukossa omaan tahtiini samalla vauhdilla muiden kanssa.

Ensimmäinen kymppi oli pääsääntöisesti myötämäkeä, mutta silti vaikeaa. Hiki valui norona ja vatsa lorisi. Sekä kilometrit että kellonaika olivat kympin tienoilla kun ohitimme lämpömittarin, jossa lukema 27C. Kyllä lämpö oli noususuunnassa niin kuin reittikin. Varjoa reitillä ei ollut. Feidippides juoksi kai polkuja pitkin, meillä oli moottoritie kuumana.

Juomapisteitä oli kahden ja puolen kilometrin välein, vettä kaikissa, joka toisessa myös urheilujuomaa. Otin kaikkea tarjolla olevaa. Vesi oli tarjolla pulloissa, joten oli helppo napata pullo mukaan, hörppiä siitä ja kaataa loput lippikseen.

Vitosen kohdalla teimme parin kilometrin mutkan pois suoralta tieltä. Kävimme kiertämässä ateenalaisten haudan. Persialaisista ei niin suurta lukua. Mietiskelin myyttiä ja Feidippesiä. Jos Feidippides juoksi ensin Spartaan 246 km hälyttämään aseveljet apuun paikallisen YYA-sopimuksen perusteella, hän tuskin olisi ollut valmiina viemään voittoviestiä Ateenaan. Varsinkin kun spartalaiset eivät ehtineet kisaan mukaan. Täällä reitti oli pohjimmillaan. Nyt sitten parikymmentä kilometriä ylämäkeä. 

Seuraavalla huoltoasemalla poikkesin bajamajaan. Helpotus oli sellainen, että aloin uskoa jo pääseväni Ateenaan omin voimin ja ajoissa. Puolikkaan pisteen kohdalla kello näytti 2:09. Juoksin massan mukana yksikseni, kun tuttuja ei näkynyt. Kuviakaan en juuri räpsinyt. Joukossa oli hellesäästä huolimatta lämpimästi pukeutuneita juoksijoita, paksuja pipoja ja papin kamppeita. Batmankin meni viitta hulmuten jossain etujoukoissa.

Matka oli nousua 31 km asti. Siellä tunsin olevani huipulla. Nyt antaa mennä vaan kun on alamäki. Mutta eiväthän jäykistyneet jalat rullanneet alamäkeen ja tämä vitonen olikin juoksun hitain pätkä
.

Reitin profiili oikealta vasemmalle

Tuttu selkä toi lohtua toi jossain 36 kilometrin tienoilla. Peippo oli hetkeksi hiljentänyt kävelyksi. Yhdessä kuitenkin pidimme menon juoksunomaisena vauhdin ollessa jossain 6-7 min/km. Kimppajuoksu kannatti varmaan molemmille.

Maali lähestyi vääjäämättä, mutta alamäestä huolimatta viimeiset kilometrit olivat pitkiä. Kumpikaan ei kuitenkaan hidastellut ylimääräistä. Lopulta lähestyimme Panathenaikosin stadionia, joka tunnetaan myös nimellä Kallimarmaro. Täällä pidettiin ensimmäiset nykyaikaiset Olympialaiset vuonna 1896. Sekin näissä maratonreissuissa on hienoa, että saa vierailla olympiastadioineilla ympäri maailmaa. Alkuperäinen paikka tämäkin niin kuin maratonkin.

 Sports Trackerin reittikartta

Juoksemme maaliin, loppukiri ei enää irtoa. Sanon maalissa "nenikekamen". Saan mitalin ja otamme kuvia. Etenemme maalialueelta pois. Sanon "nenikekamen" järjestyksen valvojalle, mutta hän pyörittelee silmiään ja ja osoittaa eteenpäin. Ehkä lausuin sen jotenkin väärin: nenikekamen, olemme voittaneet. Ehkä olen saanut väärää tietoa ja puhun taas mitä sattuu.

Marathon-veljet ja sisko myös juoksevat kaikki onnistuneen maratonin. Marathon Marathonissa! Järjestelytkin ovat olleet kaikin puolin onnistuneet. Suosittelen, mikäli ylämäki ei pelota.

Supersankarit maalissa

Panathinaiko-stadionin pienoismalli jaettiin kaulaan killumaan

Alla NYT-lehden totuus sekä ensimmäisestä marathon-juoksusta 490 eaa että ensimmäisestä marathon-kilpailusta 1896 (klikkaa isommaksi)

Finish     13:41:25     4:34:24     04:34:05     14:31     06:37     9,07

Olympiastadionit

Maratonmatkaaja pääsee reissuillaan vierailemaan olympiastadioneilla. Minulla on ollut ilo juosta näillä stadikoilla maratoneilla tai niiden yhdeydessä järjestettävissä muissa juoksuissa.

2004 Tukholman olympiastadion (olympialaiset 1912)
2006 Helsingin olympiastadion (olympialaiset 1952)
2009 Barcelona Estadi de Montjuïc (olympialaiset 1992)
2011 Berliinin olympiastadion (olympialaiset 1936)
2012 Amsterdamin olympiastadion (olympialaiset 1928)
2013 Ateenan Panathinaiko-stadion (ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset 1896)

40. Pääkaupunkijuoksu 29.9.2013

Elli ja Tytti valmiina omaan suoritukseensa

Kylmässä säässä hanskat olisivat olleet tarpeen. Shortsit jalassa ja ohut, mutta paras juoksupaitani - NYC Marathonilta 5 vuotta sitten saatu - yllä mentiin. Järjestäjät näyttivät olevan kylmissään mutta meillä lämpö vain nousi, paitsi sormissa.

1:57:18 Puolimaraton

177. Paloheinämaraton 1.6.2013

Kesäkuun alussa oli odotettavissa juhlamaraton jossain päin Suomea, sillä Kalevi Saukkosen suuri tavoite eli 1600 maratonia oli täyttymässä ja tämä juhlajuoksu lähestyi kilpaa hänen 70-vuotispäivänsä kanssa. Olin hyvin valmistautunut tähän maratoniin - lähinnä kuitenkin enemmän henkisellä tasolla, sillä viimeisen puolen vuoden juoksut olivat jääneet noin kahteen ja puoleen sataan kilometriin.

Kysyin ja Kalevi kertoi, että synttärit vietetään matalalla profiililla ja 1600. maratoni osuu todennäköisesti Paloheinään. Paloheinämaratonia juostaa jouluna, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena, Tukholman maratonin Helsinki-vaihtoehtona, kerran kuussa ja useamminkin ja lisäksi aina kun tarpeelliseksi katsotaan. Reitti on 2637 metriä pitkä pätkä Keskuspuiston polkua ja tämä juostaan kahdeksan kertaa edes ja takas. Startti, maali ja kaikki huoltopisteet sijaitsevat Paloheinän majalla ja koko ruljanssia pyörittää Anders, joka on ehtinyt itsekin juoksemaan satoja maratoneja.

Aamulla ennen seitsemää. Oikeanpuoleisella kaverilla takanaan 16 maratonia, vasemmanpuoleisella edessään 1600. maratoninsa. Kuvassa näkyvä tuntilukema ei ole aikatavoite. Onnittelut Kaleville 1600 maratonin saavutuksesta! Kuvan otti Hannu, jonka maratonien määrä sijoittuu yllämainittujen lukujen välille.

Lähtö oli klo 7 ja ilmassa oli juhlan tuntua. Niin kuuluukin, kun mukana on mies, jonka sinikantisessa ruutuvihkossa on yhteensä 1600 riviä, joista 1599 on jo täytetty. Juoksijoiden enemmistö tuntui olevan kokeneita maratonkeräilijöitä, joista suurin osa 100+ -kerholaisia. Juoksu sujui mukavasti ryhmässä keskustellen. Voisi kuvitella, että on tylsää juosta samaan polunpätkää kuuteentoista kertaan. Tässä on kuitenkin eräs kiintoisa eroavuus ns. normaaleihin maratoneihin verrattuna: samat tyypit tulevat vastaan aika monta kertaa ja moikkaava käsi saa olla pystyssä kaiken aikaa. Vastaantulokohtien pohjalta näkee oman vauhtinsa suhteessa muihin, kuka kiristää, kuka hidastaa. Toisaalta, mikä on normaali maraton... sellaiset maratonit, joissa juostaan paikasta A paikkaan B ovat harvinaisuuksia.

Paloheinämaratonin reitti majalta Kehä I:n äärelle merkitään moneen kertaan Sports Trackerin muistiin

Anders ilmoittaa kierroksen ja väliajan ja tarjoaa tankattavaa aina kun olemme majalla käännöspaikalla. Viimeisellä kierroksella joudun hieman hiljentämään ja jättäytymään muista jälkeen. Kesäkuinen päivä on jo lämminnyt lähes helteiseksi. Kahdeksas lenkki lähestyy loppuaan ja Anders ilmoittaa matkan valmiiksi. Niin se on minunkin laskelmissani. Ennätyksiä tässä ei tehdä, mutta varsin kelvollinen suoritus sairastellun talven jälkeen näillä juoksukilometreillä.

Kaikkea hyvää on maailman maratoneilla ollut tarjolla, mutta en muista aiemmin maalissa täytekakkua syöneeni. Nyt sitä maistetaan sekä maratonmerkkipaalun että tulevien syntymäpäivien kunniaksi. Sankari itse on vielä tovin matkalla, mutta me hätäisemmät istumme jo pöydässä. Kohta on kiire koulujen päättäjäisiin. Tämä on yhtä juhlaa.

177. Paloheinämaraton, Juha Kähkönen, 4:27:27

37. Länsiväyläjuoksu 17,29km 21.4.2013

598. 2431 Kähkönen Juha 1:40:20 +41:59

10 vuoden juoksut

10 vuotta maratoneja ja muita juoksuja (klikkaa kuva isommaksi)

Amsterdam Marathon 21.10.2012

Sunnuntaiaamu Amsterdamissa: +12 ja sateista. Hotellin reseptionisti kertoo ennusteen, kun kyselen millaista säätä maratoonarille mahtaa olla luvassa. Eilen valtakunnan toisessa reunassa Geldropissa lähellä Eindhovenia oli lähes helteistä. Ulkona on vielä pimeää, kun lähden kävellen kohti lähintä ratikkapysäkkiä reilun kilometrin päähän. Samaan matkaan sattuu brittipariskunta, jonka mies on menossa toiselle maratonilleen. Kello on noin puoli kahdeksan. Juoksu starttaa puoli kymmeneltä ja stadionilla on oltava noin yhdeksän aikoihin. Olen liikkeellä ajoissa. Aamupalalla kävimme heti kuudelta, silloin kun sitä alettiin tarjoilla. Toivottavasti paistetut herkkutatit ovat hyvää tankkausruokaa, sillä niitä upposi useampia.

Ratikka on tyhjä. Vaihdamme muutaman kilometrin päässä metroon. Reitti on tuttu, harjoiteltu ainakin toiseen suuntaan. Metroasemalla on juoksijan näköistä porukkaa enemmänkin. Intialainen kaveri on avojaloin, tai oikeastaan hänellä on jonkinlaiset sisuskumeista leikatut läpät jalkapohjien alla. Kysyttäessä hän tunnustaa lukeneensa Christopher McDougall'n kirjan Born to Run - se tuntuu ilmeiseltä paljasjalkajuoksijan käsikirjalta. Seurue on juoksumatkaajia, jotka ovat juosseet siellä sun täällä, mm. Dubaissa. Muistelemme mielenkiintoista reittiä, erityisesti sitä 15 kilometrin suoraa, joka juostiin molempiin suuntiin

. 

Metrojuna on täysi. Stadionin läheinen asema on todella täysi ja ulospääsy kestää aikansa, mutta kiirettä ei ole. Kävelen stadionin alueelle noin kilometrin matkan ja aikaa on vielä runsaasti lähtöön. Sää on varsin tuulinen, mutta onneksi ei sada pientä satunnaista tihkua lukuunottamatta. En hätäile ylimääräisten varusteiden luovuttamisessa, sillä minua palelee. Kulutan aikaa vessajonossa, joka on pitkä. Varasin juoksupaidaksi lyhythihaisen, mutta repussa on varalla muutakin. Vaihdan paidan ja kiinnitän numeron. Mietin hetken ja vaíhdan paidan vielä kerran, paksumpaan. Kaipaan käsineitäni, jotka jätin Geldropin helteisiin. Värjöttelen tuulen suojassa ja lopulta riisun suojavarustuksen reppuun ja luovutan repun säilytykseen. Näillä mennään.

Starttiin on aikaa alle puoli tuntia. Siirryn stadionille väkijoukon mukana. Tämä on Amsterdamin Olympiastadion, joka rakennettiin vuoden 1928 kesäolympialaisiin. Minulle tämä taitaa olla viides olympiastadion, jolla vierailen juosten. Stadion on täynnä väkeä. Kylmä ei tunnu, kun on sumpussa toisten keskellä. Haen omaa karsinaani, johon sijoittuvat 4:00-4:30 aikaa tavoittelevat juoksijat. Meitä on paljon.

Lähtö ja maali Olympiastadionilla

Huomaan eräällä leidillä tutun näköisen paidan. Kerron, että viisi vuotta sitten olimme samalla maratonilla. Se paita on edelleen paras juoksupaitani. Hän täkäläisiä, mutta on käynyt myös Suomessa juoksemassa.

Lähtölaukaus kajahtaa ja matelemme eteenpäin. Kuluu yli 11 minuuttia siihen, että pääsen lähtöviivalle. Juoksemaan ei pääse vielä siitäkään, vaan ainakin ensimmäisen kilometrin matkan on reitti tukkoinen.

  

Muistan reittikartan vain pääpiirteittäin. Alussa ja lopussa juoksemme isossa Vondelpark-puistossa, puolivälissä mennään ainakin kymmenen kilometriä jokea tai kanavaa alas ja takaisin ylös. Nämä tunnistan, mutta muuten olen reitillä onnellisen tietämätön sijainnistani. Sisäinen lämpö nousee, vaikka lähdössä oli kylmä. Joenvartta juostessa ei ole turhan lämmin, sillä tuuli puhaltaa peltomaisemassa. Sivutuulessa pelkään jopa numerolapun repeytymistä. Ei tämä suotta ole tuulimyllyjen maa. Kanavan varrella huomaa selvästi myös miksi tämä on Alankomaat - pellon pinta näyttää olevan joen pintaa alempana.

Reittikartta ja profiili. Profiilista ilmenee, että juoksureitti menee paikoin todella alamaissa.

Juoksuvauhtini on varsin tasainen maratonin alusta loppun. Toki loppupuolisko on alkua hieman hitaampi, mutta ero ei ole suuri. Puolimatkassa, reitin eteläpäässä on kulunut jo minuutti yli kahden tunnin, joten tiedän että ennätystä tai neljän tunnin alitusta ei tule tälläkään kertaa. Tasaisuutensa vuoksi reitti olisi hyvä ennätyksen tekoon, mutta tuuli kompensoi tämän edun. Vajaata viikkoa ennen juoksua minulla oli selkäkipuja oikealla puolella, mutta kolmen päivän kipu- ja tulehduslääkekuuri auttoivat. Juoksu on kokonaisuutena ongelmaton perusjuoksu, jossa jälkikäteen jossitellen parempikin tulos olisi ollut mahdollinen, jos olisin unohtanut nautiskelun ja keskittynyt tulokseen. Toki viimeisen kympin aikana jalat jäykistyvät, mutta ei niin dramaattisesti kuin monesti aiemmin. Monet rytmimusiikkia tarjoilevat kannustuspisteet saavat elimistön hetkeksi unohtamaan vaivat ja tällaista doupinkia lisäämällä tulosta saisi paremmaksi. Voimia riittää vielä lievään loppukiriinkin viimeisen parin kilometrin aikana. Tuloksessa on selvä neljän sekunnin parannus vuoden takaiseen Berliinin maratoniin.

Maalissa

Maalissa saan mitalin lisäksi tuikitarpeellisen muoviviitan tuulen suojaksi. Olisipa minulla ollut tällainen jo aamulla. Ja kylläpä appelsiini maistuu hyvältä. Hetken hengähdettyäni ja kuivaa päälle vaihdettuani nautiskelen vielä hollantilaisten kansallisruokaa - ranskalaisia ja majoneesia. Väentungoksessa törmäilen useisiin suomalaisiin ja jo ennen juoksua tutuksi tulleen intialaiset paljasjalkajuoksijat tulevat lopsauttamaan kättäni. Sattumoisin tapaan heitä vielä seuraavanakin päivänä.

Ihanan raikasta appelsiiniä

Ranskalaisia ja majoneesia

Myöhemmin ohjelmassa on verkkaisempaa tutustumista Amsterdamiin, mm. näyteikkunoiden katselua ja kahviloissa käyntiä. Maanantaina junailemme itsemme maan toiselle laidalle Maastrichtiin erinäisiä sopimuksia tekemään. 

Kokonaisuutena matkamme on todella onnistunut. Lensimme Düsseldorfiin ja sieltä siirryimme autoilla Hollannin puolelle, ajomatka Geldropiin on Düsselistä lyhyempi kuin Amsterdamista. Mukana reissulla on koko laaja jälkeläiskaartimme kumppaneineen tai osahan on jo valmiina paikan päällä. Pieni ja idyllinen Geldropin kaupunki on tukikohtamme retkillämme. Pienessä kaupungissa on kuitenkin jyhkeän iso kirkko, jonka tapuleissa lepakot näyttävät viihtyvän. Teemme mm. pienen juoksulenkin Belgian puolelle Trappessa. Amsterdamin visiitin aikana nuoriso hauskuttaa itseään Eftelingin huvipuistossa Tilburgissa ja käy shoppailemassa Roermondissa. No, huvinsa kullakin. 

Erinomaisesti toimineistä järjestelyistä kiitokset matkajärjestäjällemme. Liikkuminen, majoitus, syöminen ja shoppailu sujuivat helposti. Kiitos Emmi ja Toni!

Bib number 7868
Name Juha Kähkönen City Helsinki Country FIN Distance TCS Amsterdam Marathon Category M55 Overall place 6802 / 10144 Category place 261 Speed 10,289 Km/Hour Gross time 4:17:36 Net time 4:06:04 Net split times (difference) 5 Kilometer 29:11 (29:11) 10 Kilometer 57:14 (28:03) 15 Kilometer 1:25:31 (28:17) 20 Kilometer 1:54:17 (28:46) Half marathon 2:01:01 25 Kilometer 2:23:12 (28:55) 30 Kilometer 2:52:46 (29:34) 35 Kilometer 3:22:57 (30:11) 40 Kilometer 3:53:15 (30:18) Your relative finishposition in the total field of the TCS Amsterdam Marathon: