Nenäpäivä- ja -yöjuoksu 2018

Yö on tummansininen, tummansininen seuralainen...

Minulla on seuralaisenani sitkeä korvamato, kun juoksen pimeää ja hiljaista tietä numero 130, joka myös vanhana kolmostienä tunnetaan. Kello on 2:15, vettä tihmoo, tie on märkä ja imee otsalampun valon tehokkaasti.  Kengät ja sukat ovat heti märät, kun etenen harvinaisen lämpimässä marraskuisessa säässä Hämeenlinnaa kohti. Päässä soi J. Karjalaisen tuore hitti tummansinisestä seuralaisesta. 

Juha ensimmäisen osuuden jälkeen.

Lähtöpisteeni oli Janakkalan puolella ja ensimmäinen osuus päättyy Hämeenlinnan eteläpuolelle. Siinä luovutan otsalampun ja Nenäpäivä-heijastinliivit Ristolle, joka puolestaan juoksee seuraavan noin kymmenen kilometrin osuuden Hämeenlinnan läpi. Meillä on yhteensä neljän tunnin osuus aamuyöllä ja näin tarjoamme Helsingistä klo 15 lähteneelle juoksijaryhmälle mahdollisuuden pieneen lepoon, sillä juoksu jatkuu 24 tunnin ajan Tampereen Tohloppiin asti. Ja siihen vielä juhlinnat päälle.

Risto valmiina palvelukseen.

Lähdimme Riston kanssa hyvissä ajoin heti puolenyön jälkeen kohti kohdetta ja tehtävää. Sää ei ollut erityisen huokutteleva, oli pimeää ja märkää. Huomioliiveihin pukeutunut juoksija näkyi silti varsin selvästi kaiken synkkyyden keskeltä, kun lähestyimme oman osuudemme alkua ja ja huoltoautoa. Autossa oli kolmen hengen miehitys, yksi nukkui sikeästi ja kaksi muuta päivysti. Teijo ja Heikki – Heikki Hartikainen on tämän tapahtuman primus motor – olivat täydessä toimintavalmiudessa, mutta lupasimme Riston kanssa hoitaa Hämeenlinna-osuuden. Tovin odoteltuamme Jyri saapui omalta osuudeltaan ja sain häneltä heijastinliivit viestikapulakseni. Vapautimme loppuporukan lähitunneiksi ja aloitin oman juoksuni.

Kaikkihan alkoi jo aamulla, tarkemmin ajateltuna eilen aamulla, vuorokausi on nyt jo vahvasti perjantain puolella. Torstaiaamuna seitsemän jälkeen kiersimme torppaa. Nenäpäiväjuoksu järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Kalastajatorpalla, kun aiemmin on kierretty HP:n toimitaloa Espoossa. Ja sieltä juoksun jälkeen suihkunraikkaana töihin.

Nenäjuoksijoita Kalastajatorpalla 2018

Tunnin kuluttua on vaihdon paikka. Lämmin auto odottaa levikkeellä ja Risto valmiina juoksuun. Luovutan rensselit ja päästän Riston suunnistamaan Hämeenlinnan läpi. Tämä osuus ei ole niin itsestäänselvän selkeä kuin oma helppo osuuteni pimeää vanhaa kolmostietä pitkin. Vaihdan kuivat sukat ja kengät jalkaani ja nautiskelen auton lämmöstä. Seurailen Riston juoksua ja totean, että kyllä hän reitillä pysyy. Jossain kohti juoksijan reittivalinta on järkevämpi kuin autoilijan ja taidanpa kerran ajaa kevyen liikenteen väylääkin. Lopulta siirryn seuraavalle vaihtopaikalle odottelemaan ja vaihdan jalkaani takaisin märät sukat ja kengät.

Kaupungin valot ovat jääneet taa ja edessä on jälleen pimeä osuus. Tummansininen seuralainen soi jälleen päässäni. Silmät tottuvat pimeään, eihän se säkkipimeää ole ja vaikka otsalampun valo tuntuu imeytyvän jonnekin, sen avulla näkee ainakin reunaviivan. Vastaan tulee autoja, onneksi harvakseltaan. Vastaantulevien autojen valo häikäisee, yritän juosta reunaviivan ja pientareen väliä ja onneksi asfaltti on tasaista. Auton mentyä olen hetken aivan sokea. 

Olosuhteista huolimatta - tai niiden vuoksi - juoksu on kevyttä ja vauhtini on luokkaa 5:50-5:55 min/km, mutta sitä en juostessani tiedä, kun en vilkuile puhelinta. Kelloa katson silloin tällöin. Pitkän suoran suoran päässä näen auton perävalot ja minusta tuntuu että liian varhain. Ei kuitenkaan, sillä suora on melkein kolme kilometriä pitkä ja siellä Risto on mies paikallaan. Teemme jälleen vaihto-operaation ja Risto lähtee viimeiselle osuudelleen.

Risto täysinpalvelleena.

Vaihdan jälleen sukat ja kengät kuiviin ja ajan seuraavalle vaihtopaikalle. Tähän loppuu Kanta-Häme ja edessä on Pirkanmaata. Huoltoautossa juoksijat ovat levolla. Hannu on tulossa vaihtopaikalle suorittamaan seuraavaa osuutta.

Hannu lähdössä

Tästä eteenpäin on Hannun osuus. Kuva on vastuuhenkilön itsensä ottama.

Risto saapuu vaihtopaikalle ja luovuttaa heijastiliivit ja otsalampun Hannulle, joka jatkaa matkaa kohti auringonnousua. Kello on puoli seitsemän tuntumassa, juoksu on edennyt suunnitellusta hivenen etuajassa ja olemme valmiita päivän muihin suorituksiin. Karavaani jatkaa kulkuaan ja me käännämme keulan kohti Helsinkiä. Ja sitten suihkun jälkeen reippaana töihin. Yö on yhä tummansininen.

Juha ja Riston osuus matkasta Torpalta Tohloppiin.