Alussa

oli mies, joka ei paljon liikkunut. Sitten massa nytkähti ja lepokitka hellitti otteensa. Liike syntyi hitaasti, mutta kun massa lähti liikkeelle, sitä ei voinut enää pysäyttää. 

Tämä on kertomus keski-iässä aloittaneen maratoonarin juoksuista. Täällä ei tehdä nopeusennätyksiä, mutta jokainen täysimittainen kokemus on uusi ja ainutlaatuinen.

Juha Kähkönen, Helsinki, s. 1957 Kuhmossa 

Ensimmäinen maraton Turussa 2003, 

50. maraton Hämeenlinnassa 2021.

Paras aika Barcelonassa 2009 (3:57:30).

Herakleitos sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan. Uskon häntä, enkä juokse yhtään maratonia toista kertaa.

SISÄLLYSLUETTELO

Olen juossut maratoneja vuodesta 2003. Listailen niitä monella tavalla:

• kronologisessa järjestyksessä
• nopeusjärjestyksessä
• aakkosjärjestyksessä
• kuukausittain
• olympiastadioneilla vierailut
• maratonit kartalla 
• maat ja maanosat 
• Suomen maakunnat

Juoksija-lehden tietokannasta MARATONTILASTO voi hakea kaikkia suomalaisten juoksemia maratoneja vuodesta 2004 alkaen.

• Kuinka tässä näin kävi
• Sisällysluettelo kaikista juoksuista 
• Graafinen kuvaus ensimmäisen 10 vuoden juoksuista
• Viimeisin pitkä juoksu: Podgorica Marathon 9.11.2025
• Linkkejä maratonsivuille
• Kuhmo juoksee -Facebook-ryhmä
• Hannu matkalla sataan maratoniin

Podgorica Marathon 9.11.2025

Lähtölaukaus pamahtaa sunnuntaiaamuna kymmeneltä tykinlaukauksen lailla. Sinivalkoiset savut pöllähtävät taivaalle. Täällä ei ole paljon suomalaisia, ja vain Hannulla on sinivalkoista päällä. Hyvä, että on, sillä sen vuoksi tutustumme täällä asuvaan suomalaiseen Janneen, jonka kanssa juoksemme kimpassa kotvan matkaa. Hotellissamme asuu lisäksi suomalainen pariskunta, joka on myös juoksulla mukana, vaikkakaan ei saman pituisella matkalla.

Kaikki vielä edessä, mutta tuska alkaa helpottaa

Sinivalkoinen lähtöpamaus

Podgorica on Montenegron pääkaupunki. Aiemmin kaupungin nimi oli Titograd, Jugoslavian aikana, ja sitä ennen niminä on ollut ainakin Doclea tai Dioclea, Birziminijum, Alata ja Ribnica, wikipedia osaa kertoa. Podgorica tarkoittaa "pienen vuoren juurella olevaa". Kaupungissa on asukkaita alle kaksisataatuhatta ja koko maassa jonkin verran yli kuusisataatuhatta. 

Lensimme Podgoricaan perjantaina Istanbulin kautta. Meillä piti olla matkassa Teijokin neljäntenä, mutta aina ei onnistu. Kaupunki on mukavan pieni ja kaikki oleellinen on lähellä. Jo perjantai-iltana tutustumme lähiseutuun. Hotellista on lyhyt matka lähtöpaikkana toimivalle Millenium-sillalle. Silta on illalla valaistu komeasti ja sen arkkitehtuuri on mielenkiintoinen. Lähikulmat ovat täynnä baareja ja ravintoloita. Ihmisiä on paljon liikkeellä. Täällä tupakoidaan enemmän kuin kotipuolessa. Ystävällisesti kerjääviä kulkukoiria on myös liikkeellä.

Millenium-sillan juhlavalaistuksen värit vaihtuvat

Lauantai on sateinen. Noudamme numerolaput lähellä olevasta Hard Rock Cafesta ja suoritamme samalla pastatankkauksen. Sen jälkeen tutustumme Millenium-siltaan myös päivän valossa. Sillan kupeessa on Vladimir Vysotskin patsas - onko hän ehtinyt runoilla täälläkin... Pidämme sadetta vähien velvollisuuksiemme ja ruokailujen välillä. Maratonjännitys iskee ja joutopäivä tuntuu kuolemaantuomitun viimeiseltä päivältä - menisi jo.

Vladimir Vysotskin jäljillä

Starttiaamuna ei tarvitse lähteä liikkeelle turhan aikaisin, kun lähtöpaikka on lähellä. Juoksusää todella hieno. Lähtöviivalla olo on melkein kuin olisi jo matkalla ja odotamme vain helpottavaa laukausta - eilisestä dramatiikasta huolimatta tämä ei tunnukaan teloitusryhmän edessä olemiselta. Kaikkea sitä alkaa miettimään, kun maratonväli kasvaa tarpeeksi pitkäksi. Tekiköhän Vysotski yhtään laulua kuolemasta? Ai että tekikö, no tekikö se lauluja mistään muusta - sieltähän se dramatiikka puski kehiin.

Alle puoli minuuttia startista olemme viivalla ja matka alkaa. Taktiikkana on juosta Heikin jäljessä niin pitkälle kuin pystyy, sillä Heikki hoitaa vauhdinjaon tarkasti sykkeen mukaan. Alamäessä vauhti kiihtyy ja ylämäessä tasaantuu. Jo edellä mainittu Janne liittyy joukkoomme, kun tunnistaa meidät suomalaisiksi. Häneltä saamme käytännön vinkkejä maratonin jälkeiseen elämään. 

Maraton juostaan kahtena kierroksena. Maratoonareita on toistasataa, puolikkaan juoksijoita tuhansia. Paras siis olisi opetella reitti ekalla kierroksella, koska toisella kierroksella meno saattaa olla yksinäistä. Juoksemme neljän kimpassa noin 6 min/km vauhtia 13 km kohdalla olevaan kääntöpaikkaan asti. Sitten alan hellittää ja toiset jatkavat menoaan samalla vauhdilla. 

Coca-Cola on tapahtuman sponsori ja yleensä olen tykännyt juoda cokista juoksutapahtumissa, ainakin silloin, kun se on lämmintä ja siitä on hiilihapot karkuutettu ajoissa pois. Nyt on aika hapokasta, röyhtäyksien mukana tulee aamupalan maku suuhun. Onneksi ei kuitenkaan kokkareita.

Olisikohan musiikit hieman liian kovalla

Puolikas, maalialue ja tutut kulmat lähestyvät. Aikaa on mennyt sen verran, että 2h 10min jänikset menivät ohi hetki sitten. Kulkukoiratkin juoksevat mukana. Puolikkaan juoksijat erkaantuvat maalialueelle ja yksinäisen miehen taival jatkuu. Toki harvakseltaan näen muitakin, niin että tiedän olevani oikealla tiellä. Ja osaanhan reitin. Ja onhan täällä todella paljon poliiseja opastamassa ja risteyksiä valvomassa. Silti siellä sun täällä innokas autoilija yrittää tunkea juoksijan eteen.

Koirat osaavat liikennesäännöt, myös liikennevalot. Se on hengissäpysymisen kannalta tärkeä taito.

Puolikkaan jälkeen vauhtini hiipuu 7 min/km hitaammaksi. Toisen kierroksen lounaaseen suuntaavalla reitin osalla näen tuttuja vastaantulijoita. Mietinkin jo, että ehtivätkö toverit mennä. Tässä on noin kolmen kilometrin pätkä suuntaansa reittiä, jolla voi vastaantulijan tunnistaa. Kiinni en heitä enää millään saa. 

Kuva saattaa antaa väärän käsityksen siitä, kuka kenenkin selkää katselee. Täyskäännös ja eteenpäin mars!

Juoksijoiden välit ovat jo todella harvoja. Mutkissa katselen katuun maalattuja tummansinisiä nuolia varmistuakseni reitistä. Ja poliisejahan on joka paikassa. Jos liikenne on vähäistä, niin poliisit saattavat tuijotella tylsistyneinä puhelimiaan. Liikenneympyröissä on virkistävää autoiluelämää. Niinpä havahdun yhden loppumatkan ympyrän jälkeen epäilemään eksymistäni. Ja palaan poliisin luo kysymään - toden totta, meinasin juosta harhaan, kun muu liikenne vei poliisin huomion. 

Matkaa ei ole enää paljon jäljella: yksi sillan ylitys ja sen jälkeen pieni mutkittelu lähtö-maali-Millenium-sillalle. Osaan olla skarppina ja varmista puhelimeensa keskittyneeltä poliisilta oikean suunnan. Maali lähestyy ja urakka alkaa olla takana. Maaliviivalla mitali odottaa: nyt ei hatuta, ketuta eikä potuta ollenkaan. 

107 #2157 JUHA KÄHKÖNEN M65+ CORRIDA DEL NORTE Finish @ 15:13 05:13:28

Maratonin jälkeen tankkaamme nestettä ja proteiinia. Illalla uni tulee helposti, mutta on levotonta. Maanantaiaamuna aamupalalle ehtii tuntia aiempaa myöhemmin. Ehdimme kävellä hyvän sään aikana katselemassa mitaliin painettuja kohteita. Sitten sade yltyy, kun olemme sopivasti autovuokraamon nurkilla. 

Mennäkö baariin vai Bariin. Ajelemme sateessa Adrianmeren rannalle kaupunkiin nimeltä Bar. Sataa sataa. Syömme pitsat, sateinen rantaelämä ei jaksa kiinnostaa. Eilinenkin väsyttää ja jalat on tönköt. Heikki on reipas kuski ja kuljettaa meidät Budvaan kahville. Sieltä palaamme illan pimetessä vuoren yli takaisin Podgoricaan. Autolle löytyy vartioitu parkki hotellin läheltä sillan kupeesta. Retkeily jatkuu huomenna.

Aamulla starttaamme kohti Albaniaa. Ylitämme rajan Skadar-järven itäpuolella ja ajelemme Shkodërin kaupungin kautta Lezhën lähistön rannikolle. 

Eilispäivän sateissa maisema näytti rämeeltä, tämän päivän auringossa se on savannia

Adrianmeren rannalla

Rantalomakausi on ohi, joten saamme erittäin hyvää palvelua ja meriahventa rantahotellin ravintolassa. Muut asiakkaat eivät pääse häiritsemään. Näemme paljon Enver Hoxhan aikaisia bunkkereita. Näemme myös paljon nykyaikaisia poliiseja, jotka kaiketi puhtaasta uteliaisuudesta pysäyttävät meidät ja kyselevät, että mistä sitä ollaan. 

Meriahventa. Eikä mitään turhia lisukkeita.

Illaksi palaamme takaisin ja nautimme hotellimme kylpyläpalveluista. Suolahuoneen höyryt menevät henkeen, altaat virkistävät ja sauna on sopivan kuuma. Aamulla on aika lähteä takaisin kotimaahan.

Viimeinen aamu Podgoricassa

Kiitos kuvista Hannu, Heikki ja maratonin järjestäjä

Vändra maraton 3.5.2025

Perjantaina puolen päivän jälkeen Teijo koukkaa reppumiehen kyytiin Katajanokan satamassa ja merimatka kohti Tallinnaa alkaa. Helppoahan se on kun on luotettava kuski ja hyväkuntoiset henkivartijat. Nyt on perjantai ja maraton on Vändrassa huomenna, mutta majoitus meillä on Pärnun Strand-hotellissa.

Tallinnasta on Pärnuun noin 130 km eli parisen tunnin ajomatka. Tänään vielä kaikki on helppoa, kun ei tarvitse tehdä muuta kuin tankata illalla pastaa hotellin ravintolassa. Ja ehkä pieni lasillinen viiniä. Vappu on tuoreessa muistissa ja tankkaukset on hoidettu huolella.

Pieni tutustumiskävely Pärnun rannalle ennen illallista. Tuulista on.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen haistellaan ulkoilmaa ja valmistaudutaan juoksuun. Vändraan on matkaa viitisenkymmentä kilometriä ja olemme perillä näppärän kokoisella stadionilla sopivan hyvissä ajoin ennen klo 11 alkavaa juoksua. Saamme numerolaput ja vähennämme varustusta. On ennustettu että ensimmäinen puolikas on tuulinen ja toinen vastatuulinen.

Vändran aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä kaikki vielä edessä. Heikki, Hannu, Teijo ja Juha.

On täällä toki muitakin kuin me. Maratoonareita on reilut 50 ja lyhyempien matkojen (1/2 M, 16 km, 8 km) juoksijoita monta mokomaa enemmän.

Juoksu starttaa klo 11 ja lähdemme melkolailla eturivistä matkaan. Juoksu kulkee mukavasti, niinhän se usein alkumatkasta. Ominaiseen tapaani juoksen Hannun vauhdissa, vaikka tiedän että viimeisen kympin aikana siitä hinta maksetaan. Mutta nyt kulkee ja kun on myötätuulikin. Teijo menee menojaan ja pian Heikinkin selkä etääntyy. 

Juottopisteitä on riittävän usein ja henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Otan vuoroin urheilujuomaa vuoroin vettä, en koske syömisiin. Kokistakin on, sitä otan välillä. Tuskin koskaan kokis maistuu niin hyvältä kuin lämpimänä juoksureitin varrella. 

Jollakin huoltopisteellä Hannu tapaa vanhaa työtuttuaan ja paluumatkalla saa tältä terästettyä urheilujuomaa. Kuva ei liity tapaukseen.

Reitti on selkeä: 21 km koilliseen tietä nro 5 kohti Särevereä ja sitten takaisin. Matkalla ylitämme Pärnumaan ja Järvamaan maakuntarajan ja Pärnunjoen. Juoksuliikenne on hiljentynyt reilun kympin jälkeen, kun puolikkaankin juoksijoiden kääntöpiste on ohitettu. Yritän vapauttaa Hannun juoksemaan omaa vauhtiaan, mutta hän päättää varmistaa, että osaan kääntyä oikeassa kohdassa paluumatkalle.

Pärnunjoen yli

Teijo jo paluumatkalla ja Hannu vaan kertoo kalajuttuja

Heikki saapuu paluumatkallaan huoltopisteelle. Hannu on ryhtynyt talkoisiin.

Pääsemmehän mekin kääntöpaikalle

Ekan kympin vauhti oli alle 6 min/km, toisen kympin hieman päälle. Paluumatkalle kääntyessä ehdin huokaista helpotuksesta, ettei vastatuulta juuri olekaan, kunnes saavun peltoaukealle: sivutuuli meinaa repiä numerolapun rinnasta. Onneksi emme juokse soratietä niin ei ole silmät korvat täynnä pölyävää hiekkaa. Hannu menee omaa vauhtiaan ja ilman kirittäjää minun vauhtini putoaa yli 7 min/km ja muuttuu kolmeenkymppiin mennessä laahustamiseksi. Ryhdyn vuorottelemaan kävelyn ja juoksun välillä. En millään enää pääse kunnon juoksun tahtiin vaan raahustan eteenpäin. 

Liikenne on reipasta, sen vauhti tuntuu olevan kova. Vaihdan välillä puolta ihan kokeillakseni, onko kallistus toiseen suuntaan siedettävämpi. Eipä se vaihtamalla paljon parane.

Neljänkympin kohdalla lähetän juoksijatovereille viestin, että tulossa ollaan. Silti minunkin takanani on vielä joitakin juoksijoita, vaikkakaan tuskin montaa...  Stadion lähestyy. Juoksijatoverit ovat vastassa. Vielä on kierrettävä rata ennen kuin pääsen maaliin. Lopulta.

Maalissa odottaa mitali, olut ja sukat. Keittoakin olisi tarjolla, mutta ei minulle maistu. 

Nyt on helppo hymyillä

Vändran stadion hiljenee

Ajamme Pärnuun. Ensin nestetankkausta hotellilla ja sitten proteiinia suositussa Bum Bum Pubissa.

Sunnuntaiaamuna ennen kotiinlähtöä pientä palauttavaa kävelyä Pärnu Rannaniidu Matkaradalla

Hyvä reissu. Kiitos matkaseurasta! Ja kuvista kiitos Hannu ja Heikki!

Juha Kähkönen 5:13:36.5

numeroidut juoksut

M1: Paavo Nurmi Marathon, Turku, 29.6.2003 (4:54,28)
* Länsiväyläjuoksu, 25.4.2004
M2: Stockholm Marathon 5.6.2004 (4:34,49)
M3: Vantaan maraton 3.10.2004 (4:04,14)
M4: Forssan Suvi-ilta, maraton 18.6.2005 (4:21,17)
* Vantaan maraton - 1/2 maraton 2.10.2005
* Länsiväyläjuoksu 23.4.2006
M5: Helsinki City Marathon 19.8.2006 (4:39,59)
* Lassen Hölkkä Myrskylässä 17.9.2006
* Pääkaupunkijuoksu 1/2-maraton 24.9.2006
* Pääkaupunkijuoksu 1/2-maraton 23.9.2007
M6: New York City Marathon 4.11.2007 (4:37,03)
M7: Dubai Marathon 18.1.2008 (4:12,45)
* XXXII Länsiväyläjuoksu 27.4.2008, 17.4 km
* Helsinki City Run, 1/2 maraton 10.5.2008
M8: Arkangelin Gandvik Marathon 28.6.2008 (4:01,18)
M9: Espoon Rantamarathon 21.9.2008 (4:17,21)
M10: Marató de Barcelona 1.3.2009 (3:57,30) <==== ENKKA
* XXXIII Länsiväyläjuoksu 26.4.2009, 17.4 km
M11: Tuusulanjärven maraton 24.4.2010 (4:07,33)
M12: Kuhmolainen maraton 10.7.2010 (4:36,00)
* Helsinki City Run, 1/2 maraton 7.5.2011
M13: Oulun Terwahölkkä ja -maraton 21.5.2011 (4:07,28)
* Helsinki Midnight Run 3.9.2011
M14: Berlin Marathon 25.09.2011 (4:06,08)
* 36. Länsiväyläjuoksu 22.04.2012, 17.4 km
M15: Copenhagen Marathon 20.05.2012 (4:24,32)
* 39. Pääkaupunkijuoksu 30.09.2012
M16: Amsterdam Marathon 21.10.2012 (4:06,04)
* 37. Länsiväyläjuoksu 21.4.2013, 17,29 km
M17: Paloheinämaraton 1.6.2013 (4:27:27)
* 40. Pääkaupunkijuoksu 29.9.2013 (1:57:18)
M18: Athens Classic Marathon 10.11.2013 (4:34:05)
M19: Itsenäisyysmaraton Kuopiossa 6.12.2013 (4:34:41)
M20: Riga Marathon 18.5.2014 (4:32:40)
M21: Itämerimaraton 4.10.2014 (4:19:27)
M22: Gran Canaria Maratón 25.1.2015 (4:19:35)
M23: Cracovia Maraton 19.4.2015 (4:08:37)
* Väriestejuoksu Helsinki 25.4.2015

M24: Midnight Sun Marathon Tromsø 20-21.6.2015 (4:04:49)
M25: Raatteen maraton 29.8.2015 (4:08:58)
U26: Wihan kilometrit 50 km 24.10.2015 (5:27:26)
M27: Belgrade Marathon 16.4.2016 (4:46:31)
M28: Rovaniemi Marathon 2.7.2016 (4:20:36)
M29: Tallinn Marathon 11.9.2016 (4:20:15)
M30: Kaarinan Syysmaraton 22.10.2016 (4:06:28)
* 1/2 Medio Marathon Gran Canaria 22.1.2017 (2:03:52)
M31: APK-hallimaraton 4.2.2017 (4:37:43)
* 1/2 Paloheinämaraton 18.3.2017 (2:03:43)
M32: Hannover Marathon 9.4.2017 (4:22:10)

* 1/2 Paloheinämaraton 27.5.2017 (2:29:20)
* 1/2 Paloheinämaraton 10.6.2017 (2:00:17)
* 1/2 Paloheinämaraton 30.7.2017 (2:00:29)
* 1/2 Paloheinämaraton 27.8.2017 (2:01:29)

M33: Patagonian International Marathon 9.9.2017 (5:02:10)
M34: Åland Marathon 28.10.2017 (4:52:24)

* 1/2 Paloheinämaraton 24.12.2017 (2:03:07)
M35: Helsinki Spring Marathon 22.4.2018 (4:15:37)
M36: Spitsbergen Marathon 2.6.2018 (4:33:47)
* 1/2 Paloheinämaraton 30.6.2018 (1:58:15)
M37: Vilniaus Marathon 9.9.2018 (4:34:58)
M38: Andi-Marathon 3.11.2018 (4:38:42)
M39: Esport Halli 15.12.2018 (4:37:15)
M40: Te Houtaewa Challenge 16.3.2019 (5:09:32)
M41: Moorea Marathon 30.3.2019 (5:25:47)
M42: Yyteri Maraton 11.5.2019 (4:23:09)
M43: Helsinki Marathon 24.8.2019 (5:07:33)
M44: Chișinău Marathon 29.9.2019 (5:02:59)
M45: Hassen Tervasaari-hölkkämaraton 9.11.2019 (5:00:54)

M46: Nyyttäri-maraton 23.6.2020 (4:19:42)

M47: Finlandia Marathon 19.9.2020 (4:04:04)

M48: Sarvilahden maraton Loviisa 7.11.2020 (4:18:28)

* 1/2 Paloheinämaraton 21.12.20120 (2:04:49)

MK: Nyyttärin kävely 1.6.2021 (5:21:45)
M49: Mikkeli Maraton 3.7.2021 (5:22:06)

M50: Hämeenlinnan kaupunkimaraton 31.7.2021 (4:35:00)

M51: Levin Ruskamaraton 4.9.2021 (4:54:27)

M52: Kiova Marathon 24.10.2021 (4:35:35)

M53: Hermannin luolamaraton 8.-9.12.2021 (4:44:44)

M54: Zürich Marathon 10.4.2022 (4:33:43)

M55: London Marathon 2.10.2022 (4:48:21)

M56: Prague Marathon 7.5.2023 (4:17:09)

M57: Victoria Falls Marathon 7.7.2024 (5:53:27)

M58: Bucharest Marathon 13.10.2024 (5:00:10)

M59: Pirkkahallimaraton 2.3.2025 (5:18:44)

M60: Vändra Maraton 3.5.2025 (5:13:36.5)

M61: Podgorica Marathon 9.11.2025 (5:13:28)

Pirkkahallimaraton 2.3.2025

Ja tapahtui niinä päivinä, että Ristolta kävi käsky, että sadannelle maratonille olisi lähdettävä. Tämä maratonpaikka oli Tampereen Pirkkahalli, jonne mekin Hannun kanssa ilmoittauduimme juhlistaaksemme Riston sadatta, kun olemme maratoonareitten huonetta ja sukua. 

Niin lähdimme varhain sunnuntaiaamuna ennen kukonlaulua kohti Tamperetta, jossa Risto itse oli viettänyt jo pari valmistautumisyötä. Maratonjuoksu starttasi klo yhdeksältä. Ristolle oli kuin olikin varattu juoksunumeroksi 100 ja ettei asia jäisi kenellekään epäselväksi myös juoksupaidassa oli numero 100. Olisi toki ollut komeaa, jos juostavana olisi ollut tasan sata kierrosta, mutta alimittaisen Pirkkahallin juoksuradan pituus on vain 300 metriä, joten juostavana oli peräti 140 täyttä kierrosta ja rapiat päälle.  Jos tarina alkaa evankeliumina, voi draamantajuinen jo ennakoida, että Via Dolorosaan tässä vielä päädytään. Mutta eipä mennä asioiden edelleen vaan hoidetaan ne 140 kierrosta ensin.

Risto valmiina sataselle

Kello lähestyy yhdeksää. Tuttuja paikalla meidän kolmen lisäksi on ainakin Veikko ja Elina Ollila. Ryhmittäydymme lähtöviivalle hallin toiselle puolelle. Lähtö tapahtuu 9:01. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen mittapisteellä saamme numeromme ja kierrosten määrän tauluun - nyt niitä on nolla. Tästä eteenpäin kierrosaika tulee kolmensadan metrin välein. Taulusta sitä on helppo seurata. Meitä on noin 60 maratoonaria kehää kiertämässä.

Normitapaan juoksen alkumatkan, lähes ekan puolikkaan, Hannun kanssa kimpassa. Vauhti on minulle liian kova ja tiedän sen pitkästä kokemuksesta, mutta minkä sitä luonteelleen voi. Ohittelemme muita ja moikkailemme Riston kanssa. Juomatauot sovimme ensin kahdenkymmenen kierroksen välein, myöhemmin viidentoista kierroksen välein. Minulle purtavat ei maistu lainkaan. Eilinen tankkaus ja aamupala viideltä olivat niin tuhteja, että suorastaan yököttää. Otan pääasiassa urheilujuomaa ja vettä päälle. Vessareissuja ei juoksun aikana tarvitse tehdä. Ekalla kympillä menee minuutin yli tunnin ja vauhdinjako on ollut hyvin tasaista.

Minulla oli päkiäkipuja vielä viikkoa ennen juoksua ja rauhoitin tilannetta olemalla liikkumatta. Kaiketi auttoi, kun päkiään ei satu. Juoksu menee mukavasti ensimmäisellä puolikkaalla, mutta sen jälkeen vaihdan hitaammalle ja päästän Hannun omaan vauhtiinsa. Näyttöruudulta näkee tilanteen kehityksen selkeästi. Sieltä näkee toistenkin kierrokset jos muistaa juoksunumeron. Riston numero on helppo muistaa. 

Puolimaratoonarit tulevat mukaan klo 11 ja juoksijoiden määrä tuplaantuu. Rata ei silti tunnu erityisen ahtaalta. Puolivälin jälkeen vasen polvi alkaa oireilla ja päkiäkin muistuttelee olemassaolostaan. Vauhti hidastuu ja juoksijat alkavat ohitella minua. Moikkailemme Riston kanssa. Päätän, että kun 3/4 eli 105 kierrosta on takana, annan itselleni luvan kävellä. Juoksuvauhti on hidastunut ja ryhti lysähtänyt. Alaselkään sattuu.

Juomatauon jälkeen siirryn kävelyyn. Näyttötaulusta näen, ettei se ole hitaampaa kuin äskeinen "juoksu", mutta nyt selkään ei satu. Halliin on tullut tuttuja kannustajia: Pia, Niko ja Jaana istuvat lauteilla. Risto saavuttaa minua kierros kierrokselta. Hannu ohittaa usein Ja melkein kaikki muutkin. Lisäkseni on pari muuta kävelyn harrastajaa, yksi erityisen nopea. Parin kymmenen kierroksen jälkeen siirryn taas juoksuun, joka on aluksi aiempaa nopeampaa ja pysyn jonkin aikaa Riston ja Veikon tahdissa, selät eivä lähesty, mutta eivät etäännykään. Sitten vauhti taas alkaa hiipua. Isku sattuu selkään, polveen ja päkiään. Heikoin kohtani ei kuitenkaan ole selkä, polvi eikä päkiä, vaan pää, joka ei kestä tätä pientä kiusaa. Kun vauhti on hiipunut tarpeeksi on aika taas valita nopeampi kävely. Kuulen kuulutuksista, kun juoksijat vuoronperään pääsevät maaliin: "Risto Mäntylä saapuu maaliin sadannelta maratoniltaan." Tämä on Riston suurta juhlaa! Kisälli on kasvanut mestariksi ja nyt noussut harvojen ja valittujen joukkoon.

Risto ylittää maaliviivan

Radalla meitä ei ole enää monta ja saan kannustusta joka kierroksella. Viimeisen kierroksen juoksen ja olen vihdoin maalissa. Uiton hevosen* homma on tältä erää ohi. 

(*Vanhemmat jonnet saattavat tietää, että uitossa käytetyt hevoset kiersivät ympyrää pyörittääkseen vinssiä tai muuta vastaavaa. Tämä oli osa uiton koneellistamista ennen modernien koneiden käyttöä. Hevonen ei voinut osaansa valita, meille tämä on vapaaehtoista.)

Kahvia ja kakkua on tarjolla, mutta ei maistu. Pikainen suihku ja olemme valmiina lähtemään jatkoille. Ristolle pidetään pieni onnitteluseremonia ja luovutetaan onnittelukirja. Pirkkahallin ystävällisiä ihmisiä kiitämme toimivasta tapahtumasta!

Laskiaissunnuntain ja Riston kunniaksi juomme kahvit ja nautimme laskiaispullaa Linkosuon kahvilassa. No, minulle ei pulla ihan vielä maistu. Sitten ajomatka kotiin, ensin Hannun kyydillä Keimolaan ja sieltä omalla perille. Kotona alkaa jo ruokakin maistua.

5:18.44. Jos sen nyt välttämättä haluatte tietää.

Bucharest Marathon 13.10.2024

Poikkeuksellinen tilanne - olen maratonin lähdössä eliittiryhmän karsinassa lähellä lähtöviivaa!

World Master Athletics Marathon Championships Bucharest 2024 on alkamassa. Lähistöllä on muita Suomen joukkueen jäseniä keskittymässä kukin tavallaan tulevaan kisaan. Tämä on jännittänyt minua, mutta enää ei jännitä, sillä mitään ei ole enää tehtävissä. Tsemppaamme toisiamme, mutta jokainen keskittyy omaan kisaansa. Ranskan joukkueen jäsenet ryhmittäytyvät edessäni ja pyytävät, että otan heistä yhteiskuvan. Tunnelma tiivistyy entisestään. Lähtölaukaus kajahtaa aivan kohta.

Olen täällä Bukarestissa urheilu-urani huipulla saadessani osallistua Suomen joukkueessa edustuspaidassa WMA:n maratonin MM-kisaan. Olen huippujen seurassa ja saan huippuhienoa kannustusta.

Kuvaajina näissä tämän kertomuksen kuvissa järjestäjän ja itseni lisäksi ovat ainakin Kristina Enqvist, Marjatta Räsänen, Kari Kinnunen, Hannu Komulainen, Jouko Behm ja tuntemattomaksi jäänyt romanialainen maratoonari. Kiitos ja anteeksi jos unohdin mainita jonkun.

Suomen joukkue kisojen avajaisiltana kisa-alueella. Taustalla vaatimaton Romanian parlamenttitalo, joka rakennettiin entisen diktaattori Nicolae Ceaușescun aikana ja oli valmistuessaan maailman suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Kuva Hannu Komulainen

Kolossi näyttää aamulla paljon tylsemmältä ilman Suomen joukkuetta.

Tunnustan, että sähelsin ja ilmoittauduin MM-kisaan vahingossa, kun tarkoitukseni oli ilmoittautua tavallisen rahvaan maratoniin. Erehdys aiheutti pientä vatsanpurua, mutta minut otettiin ryhmään mukaan kuin toivottuna lapsena. Kävin noutamassa itselleni Suomen virallisen kisapaidan Suomen Aikuisurheiluliiton SAULin toimistosta Pitäjänmäestä. Matkaseurueemme muut jäsenet Hannu ja Teijo pysyvät alkuperäisessä suunnitelmassaan.

Bukarest valittiin tämän vuoden matkakohteeksi Corrida del Norte -juoksukerhon viime kauden päättäjäiskokouksessa. Tarkoitus oli kenties lähettää vahvempikin edustus maratoniin, mutta onhan meitä kuitenkin kolme lopulta matkalla. Ja yksi heistä ilmoittauttui eri tavalla kuin muut...

Lennot Bukarestiin järjestyivät kätevästi Air Balticilla Riian kautta. Hotelliksi valikoitui italialaistyypinen Hotel Venezia Zeus, loistava valinta niin sijainniltaan kuin hinta/laatu -suhteeltaan. Jos jostakin haluaa huomauttaa, niin hotellin kahvikoneen toiminnasta...

Monet muutkin maratoonarit ovat tehneet samoja valintoja. Tutustumme Suomen joukkueeseen jo Helsinki-Vantaalla, kun monesta juoksutapahtumasta ja erityisesti Kuhmolaisesta maratonista tuttu Birgi on joukkueessa mukana, ja esittelee meidät porukoille.

Perjantaina Bukarestissa hoidamme velvollisuudet heti alta pois. Numerolappujen noudon yhteydessä tulee paikkakunnan suurin matkailunähtävyyskin tutuksi, Parlamenttitalo on todella massiivinen kompleksi. Ruma vai kaunis - makuasia, mutta ei se kaunis ole, vaikuttava kylläkin. Velvollisuuksien jälkeen on aikaa pienelle levolle ja iltaruualle. Lauantaina varsinaisia velvollisuuksia ei ole muilla kuin niillä, jotka kuuluvat viralliseen Suomen joukkueeseen. Teijo tapaa vanhaa paikallista työtuttuaan, Hannun kanssa tutustumme mm. Vanhaankaupunkiin. Iltapäivällä eri maiden kisajoukkueet tukijoukkoineen esitellään lavalla. Sitten iltasyömään ja levolle. Kun vain uni tulisi...

Suomen joukkue esittelyssä lauantaina. Kuvakaappaus Jouko Behmin videosta

Sunnuntaina kello soi puoli kuudelta. Menemme etuajassa aamupalalle, joka ei ole vielä aivan valmis, ja se kahvikone... Tehtävälleen omistautunut Suomen joukkueenjohtaja Marjatta jakaa puuropusseja meillekin, jotka emme olleet alunperäisessä päälaskennassa mukana. Kiitos!

Kisapäivän sää tuntuu olevan paras mahdollinen. On hieman viileää, kun lähdemme rekisteröitymään kisaan. Call roomissa, joka onkin vain pieni aidattu alue, tarkistetaan, että numerolaput ovat oikein edessä ja takana, ja nimen kohdalle listassa laitetaan ruksi. Se on siinä. On aikaa odotella, hieman lämmitellä, luovuttaa ylimääräiset varusteet ja hieman vielä jännitellä. Ja tässä ollaan.

Lähtölaukauksesta kuluu kymmenen sekuntia, kun minäkin ylitän viivan. Monesti se on ollut pitempi aika minuuteissakin. Lähdemme juoksemaan, liikun massan mukana. Arvaan, että vauhti on kova, mutta olkoon nyt näin alussa. Olen jäsen Suomen kolmemiehisessä M65-joukkueessa ja olisin toivonut etten olisi, mutta tällä kokoonpanolla mennään. Minun tavoitteeni oli vain päästä maaliin, mutta nyt joukkueen vuoksi toivon pääseväni sinne niin pian kuin mahdollista. Ainakin nopeamminen kuin edellisessä maratonissa.

Reitti on mutkikas ja monihaarainen. Olen väljästi opiskellut sitä etukäteen, mutta kaikkia yksityiskohtia en yritäkään muistaa. Alussa on tungosta, mutta pian menen noin 5'30 vauhtia. Minulle se on riittävän kovaa. Juomapisteitä on noin vitosen välein. Sääntöjen mukaan muualla kuin juomapisteillä ei saa juodakaan, mutta ei minulla ole muutenkaan ollut tapana juoda omasta pullosta. Ei ole geelejä eikä muutakaan syötävää mukana. Pohdiskelin, saisiko kuunnella musiikkia, mutta sitä ei ollut ymmärtääkseni erikseen kielletty. Tosin numerolappukisoissa en ole koskaan juossut napit korvissa, vaikka normilenkeillä yleensä jotain kuuntelen. Minulla ei ole sykemittaria tai urheilukelloa, mutta isävainaan vanhasta rannekellosta vilkuilen tasakilometrein karkeata vauhtiarviota. Puhelin on mukana vyölaukussa ja SportsTracker on viritetty reittiä tallentamaan. Laitan vyölaukkuun silmälasitkin, joita joutuu nostelemaan vähän väliä. Päätän, etten tällä reissulla ryhdy valokuvailemaan, vaikka komeat suihkulähteet aamuauringossa siihen houkuttelisivatkin. Jälkikäteen huomaan sportstrackerista, että vauhti lipsahtelee joillakin pätkillä jopa alle 5'00. Kympin kohdalla käymme pohjoisessa kääntymässä riemukaaren luona ja aikaa on kulunut pari minuuttia alle tunnin.

Matka jatkuu edelleen hyvävoimaisena. Suomalaisten siniset selät ovat etääntyneet ja häipyneet näkyvistä. Teijo onnistuu ohittamaan minut melkein huomaamatta, mutta eipäs sentään, vaihdamme muutaman sanan ja sitten hän etenee vauhdillaan. Reitillä on paljon kohtia, joissa näkee vastaantulijoita, voimme seurata toistemme etenemistä ja huudamme kannustuksia. Joukkueenjohtaja Marjatta kannustaa Sirpan kanssa juoksijoita reitin varrella useissa kohdissa. Sirpa hoiti jo eilen oman juoksunsa kympillä sarjansa voittajana. Hannua ei vielä näy. Normaalikunnossa hän olisi juossut ohitseni jo aikaa sitten.

16 km kohdalla on hotellimme ja olen edelleen alle 6 min/km vauhdissa. Kello on alle kahden tunnin, kun 20 km tulee täyteen. Puolikas täyttyy kun saavumme kisa-alueelle ja pässit erotetaan lampaista, on lähdettävä toiselle kierrokselle, mutta se ei ole sama, ei reitiltään eikä fiiliksiltään. Paljastettakoon jo nyt, että karkeasti pyöristäen toisella kierroksella minulla menee tunti pitempään kuin ensimmäisellä. Jalat alkavat puutua ja keho väsyä. Harjoittelun vähyys paljastuu.

Takana on 22-23 km, kun Hannu saavuttaa minut. Ja menee sitten menojaan. Vauhtini hidastuu hidastumistaan kun lähestytään 30 km tolppaa. Jänikset ohittelevat huutaen kannustuksiaan, romaniaksi, italiaksi, englanniksi, tiesmiksi. Vastaantulevat suomalaiset huutavat kannustuksiaan. Ohi juoksevat kanssakilpailijat kannustavat myös, Paavo Nurmi mainitaan monesti. 30 km jälkeen voimat tuntuvat olevan aivan lopussa. Kävelen niin reippaasti kuin pystyn. Otan kilometriltä aikaa. Väliin olen juoksevinani kilometrin ja otan siitä aikaa. Eipä tunnu olevan eroa kävelyn ja juoksun nopeudessa. Jälleen kerran jänislauma ohittaa minut. Kaikenkielisten kannustusten joukossa kuulen suomea. Piristyn taas hetkeksi.

Loppusuoran loppu ennen maalialuetta Parlamenttitalon edessä

Vilkuilen kelloa ja totean, että tällä vauhdilla en ehdi perille alle viiden tunnin. Juoksen ja taas kävelen. Alkaa viimeinen pitkä suora. Suoran päässä näkyy maailman kaunein rakennus, se on kolmen kilometrin päässä, mutta näyttää olevan lähempänä, kun se on niin suuri. Kadun varressa oleva rytmiryhmä ja maalin kangastuksenomainen läheisyys antavat minulle voimia ja pystyn jotenkin vielä loppukirittämään itseäni. Ei sitä varmasti ulospäin huomaa. Viimeisellä kilometrillä on jo kuitenkin erilainen meno päällä. Ehkä jopa ohittelen useita. Matka vaan taitaa loppua kesken.... Viimeinen mutka ja maali lähestyy. En kyllä huomannut, että 5h jänikset olisivat minut ohittaneet. Kello kuitenkin tikuttaa lukemat 5:00 ja sekunteja päälle. Onnellisina me yhtä aikaa maaliin saapuneet kättelemme toisiamme.

"MM-kisoista kotiin mitali kaulassa" ;-)